Vesisadetta

Miksi kaikki suurimmat ja kovimmat itkut ajoittuu aina yöhön..? Tai sitten päivällä ne ei vaan tunnu niin pahoilta.. Pikkumies heräsi viime yönä huutmaan, eikä siihen huutoon auttanut tutti, ei syli ei kanniskelu. Huuto vain yltyi ajan kanssa ja jos laskin sadasosa sekunniksi pois sylistä, oli huuto kymmenkertainen. Rehellisesti sanoen mua jo kyllä vähän alkoi hirvittää koko tilanne. Hätähuudot päässä ja taas kasa kysymyksiä. Miksi se huutaa, sattuuko siihen? Olin epätoivoinen kun en ensimmäistä kertaa tiennyt mikä hätänä ja miten saisin pojan rauhoittumaan. Vein keittiöön ja valot saivat huutoon vain lisää ääntä. Mietin jo että päivystykseenkö tässä pitää lähteä. Mihin mä tytön laitan. Kokeilin maitoa (miehen kehoituksesta, jonka myös vedin mukaan tähän oopperaan. Itse kun kaikkine ajatuksiseni tajunnu koko maitoa)  tällä välin neitikin heräs meteliin ja siinä koko esitys valmis. Kumpikin huutaa minkä kurkusta ääntä saa. Vein pojan makkariin ja annoin maitoa, huoli sen ♥ neiti itkee huoneessaan ja mä varovasti huutelen että tule tänne. "En voi kun tahdon nämä leikkikaverit" eli pehmolelut. Sanoin että ota mukaan. "En jaksa kantaa kun niitä on liian paljon" ÄLÄ, huomasitko itsekin.. sanoin vaan takas että tule tänne ne niin äiti hakee ne kohta. Itkien ja kiukkuisena ja väsyneenä toinen raahusti meidän luo ja itki siihen saakka kunnes poika oli maidon juonu ja sain haettua ne lelut.. tunnin huuto vaimeni. Jäljellä oli enää nyykyttävä uhmaikäinen ja levottomasti pyörivä vauva. Tuskissani katsoin kelloa ja mietin, että pitääkö aamu ajalla oleva pojan jumppa perua. Eihän tuo mitään jaksa jos pitkään vielä valvoo. Päätin kuitenkin odottaa aamuun ja katsoa.
Nukutin puolisen tuntia pikkumiestä ja niin levotonta se oli että välillä tuntui että sukellan itse kohta pinnasänkyyn,kun aikani roikuin siinä reunalla. Lopulta nukahti. Selvisin. Väsyneenä rojahdin sänkyyn. Uni tuli ihme kyllä melko pian. Ja aamun jumppakin päästiin pitämään ja suht kunnialla loppuun vaikka väsynyt mies olikin. Aamuyöstä kun otimme vielä toisen puolentunnin nukutustaistelun.

Aamun (ja ihan koko päivän) satoi vain vettä. Koko ajan. Paljon. Tauotta. Tylsää.. päivälepo ja lettuja. Vihdoin niitä lettuja :)

Letuilla herkuteltiin välipalalla jonka jälkeen istuttiin sylikkäin ja luettiin prinsessasatuja. Olipa niin ihanaa ja rauhallista ♥ pikkumieskin heräsi kohta päiväuniltaan ja leikit jatkui :)

Pian olikin neidin aika siirtyä mummin viihdytettäväksi ja itse suunnistin pojan kanssa Me&I kutsuille. Ihania juttuja oli niin paljon että ihan kaikkia en loppusumman pelossa uskaltanut ottaa, vielä ;) seuraavat kutsut on ensi kuun alussa niin jäipähän vielä sieltäkin tilattavaa ;)

Vaikka mummin luota lähtö toi itkun neidille niin se unohtui pian ja uni maistui pian puuron päälle.

Nyt Carrien päiväkirjat telkusta ja sitten nukkumaan ♥