Sairaalapäivä ja vähän muutakin

Viime yön nukkumisilla tämä päivä sujui kivasti, harvinaista kerrankin. Neiti nukkui koko yön.. joskin äitin kainalossa (itse nukun myös huomattavasti paremmin silloin kun tyttö siinä on.. nukun hyvin oikeasti, huolimatta pienistä kantapäistä selässä, takaraivolla tai niistä pienistä varpaista välillä jopa suussa. Välillä meinaa oma tila loppua kun neiti liimautuu lähemmäs ja hikikarpaloiden lisääntyessä koitan varovasti siirtyä kauemmas, kunnes joudun ottamaan lattiasta tukea etten mätkähdä ei niin hiljaa sängystä alas ). Pikkumieskin heräili kerran (vai kaks, vähän kuitenkin.. kuka niitä laskee) 

Ehdittiin aamulla mukavasti ulkoilla, joskin nuo remonttiukot pitää niin kovaa meteliä ettei pikkumiehen korvat kestä ja joudutaan miettiin pakomatkaa ties minne.. no anyway, kävimme kävelemässä oikein lyhyen matkan, joskin aikaa siihen uhrautui vähintään sen hyvin pitkän matkan verran.. Neiti kun innostui kääntämään ja tutkimaan valehtelematta jokaisen kepin ja lehden joita maasta löysi. Ilman osaansa ei jäänyt myöskään tiessä olevat viemärin kannet (onko ne muka noita) . Niihin piti tunkea kaikki lehdet joita puolenmetrin säteellä näkyi :D

 

 

Ruuan jälkeen kerättiin kamat kasaan ja haettiin isomummu mukaan ja otettiin suunta kohti sairaalaa.
Vuorossa oli pikkumiehen vatsan alueen ultra ja sen jälkeen vielä aika sosiaalityöntekijälle.. Ärtymys ja kiukku kasvoi hetkellisesti (onneksi vielä siedettäviin mittoihin) kun ultra- aika oli myöhässä, myöhässä.. totaalisen myöhässä. Lopulta päästiin ultraan siihen kellonlyömään kun olisi jo pitänyt olla sosiaalityöntekijän luona. 

Noh, onneksi oli pelastava ystävä vähän korjaamassa tilannetta ;). Pikkumies kikatti ja kujersi geelille ja anturille.. Kai se vissiin vähän kutitti.. Selvittiin melko pikaisella (ainakin mun mielestä se oli pikanen) ultraamisella, josta löydös muuten normaali, paitsi munuaisaltaissa tavallista enemmän nestettä.. Tämä voi kuulemma aiheuttaa takaisinvirtausta ainakin.. Enempää en ikävä kyllä jäänyt kyselemään kun puin kikattelevan pikkujätkän housut maailmanennätys vauhdilla (no ainakin suomen ennätys) jalkaan, kiitin ja poistuin ulos.. Lääkäri oli luikkinut tosin vielä nopeampaa huoneesta sillä välin kun housuja puin. Ehkä mä vielä saan tilaisuuden joltain  kysyä tästä tän päiväsestä hiukan lisää. Kuulemma mitään hätää ei ole ja todennäkösesti ultrataan vielä joskus uudestaan ja vähän seurataan.

Kartta kädessä sinkoilin rattaiden ja muun joukon kanssa sairaalan käytäviä hissillä alas ja vähän sinne tänne ja taas hissillä tonne kunnes löysin sinne missä määränpää sijaitsi :)
Läpi käytiin vammaistukihakemus, joka pitäisi nyt piakkoin täyttää. Ohjeet oli hyvät ja lisäohjeistus vielä parempi. Koitan onnistua ;)

Sosiaalityöntekijän luona nautitun välipalan, keskustelun ja vielä lahjaksi saadun värityskirjan jälkeen teimme pikaiset (oikeasti naisetkin pystyy pikasiin treffeihin) treffit ystävän kanssa sairaalan aulaan. Päivän kuulumiset tuli vaihdettua, jonka jälkeen neiti ilmoitti haluavansa kahvilaan :D 

Auton nokka kohti prismaa ja siellä jo niin vakioksi tullutta kahvilaa. Äiti sai isomummun tarjoaman kahvin ja kakunpalan. Nam. Neiti sai raskalaiset :) ja pillimehun joka ei sitten kelvannutkaan ja tilalle piti saada vettä. Ranskalaisistakin puolet upposi (ikävä kyllä) äitin mahaan ja neiti nautti paketin rusinoita ja maissinaksuja jokusen ennenkö ne lojui pöydän alla.. Loppuhuipennukseksi kaadoin itse vielä kahvitkin housuille.. Niillä housuilla marssin vielä neljän ruuhkan täyttämään prismaan ostamaan kissanruokaa ja maitoa. Tuoksuin ainakin kahville ;)Mieitin, että pitäiskö ostaa pesuainetta, jotta muut asiakkaat näkisi että kyllä mä pyykkiäkin pesen. Isomummu vaan totes, että kyllä ne näkee että sä oot äiti ja sulla on kaks lasta, sillon sattuu ja tapahtuu (ja sotkeentuu)..

Kassalla sain vielä kehotuksen pomppia suolle (isomummun kehotuksesta, joka maksoi vielä ostoksetkin). Selvittiin me sentään kotiin saakka :D

Kotona ei juuri muuta sit ehdittykään kun pistää kylpyvedet valmiiksi ja puhdistettua itsemme sairaalan pölyistä ja kuivuneen kahvin tuoksuista. Iltapuurot ja videopuhelu isille. Ja nyt kumpikin nukkuu rauhallisesti omissa sängyissään ♥

Huomenna aamulla jatkamme pojan jumpalla ja illalla kurkkimaan uutta Me&I mallistoa :D