tiistai 9. syyskuuta 2014

Tätä päivää.

"Minkä ikäinen poika on?" Kysyi iloisesti eräs äiti tänä aamuna kerhossa. Pikkumies konttaili tämän äidin tyttären kanssa pitkin lattioita. Vastasin, että kaksi vuotias. Tytön äidin kasvot vakavoituivat ja ehdin selventää, että motorinen kehitys tulee vähän jäljessä. Nainen totesi vähäisen "Ai? Aha." Ja katosi vähin äänin paikalta. En enempää edes jaksanut selventää, ja miksi olisi pitänytkään. Asenne, juuri se asenne tämmöiseen "ei-oppikirja-lapseen" on monilla vähän mietinnän paikka.. Mitä siitä, jos joku ei opi samassa tahdissa? Tai opi välttämättä kaikkea ollenkaan? Kuka sen määrää missä menee kaiken raja? Toiset oppii tanssimaan ja luistelemaan hienosti, toiset hyppäämään mäkeä ja toiset osaa puhua sujuvasti kuutta eri kieltä. Jos joku vaatii perusasian oppimiseen aikaa enemmän kuin joku toinen, miksi jonkun täytyy sitä sen enempää miettiä ja ihmetellä. Jokainen on hyvä jossain. Joku valloittaa hymyllään ja olemuksellaan, vaikkei jalat koskaan kävelemään pääsisi, toinen ihastuttaa taidoillaan vaikkapa soittaa tai maalata, vaikkei koskaan puhua pystyisi. Jokaisesta löytyy varmasti jotain jolla valloittaa. Jokaisella on joku joka välittää ja rakastaa. Jokainen on hyvä juuri sellaisena kuin on. Täydellinen juuri niin. En jaksa välittää, mitä joku ajattelee siitä apuvälinemäärästä mikä meilläkin on, tai siitä että miksei 2v kävele. Varmasti on jotain mitä ajattelija itse ei osaa tehdä. Riittää, että ympärillä on ne joille riittää juuri omaa itsenään. Ne, jotka eivät ihmettele, väheksy tai tuomitse. Muista meidän ei tarvitse välittää.

Meillä on kotona pieni Muumi-fani. Aamulla muistutetaan aamu Muumit telkkarista, päiväunille ja yöunille mennessä osoitetaan pussilakanan jokainen muumi "mm'mi". Muumit telkkarissa,lakanoissa ja nyt vieläpä kainalossa ♡ pieni kuopus ja pieni muumi.

Huomenna aamulla suuntaamme jälleen kokeilemaan ja katsastamaan uutta apuvälinettä. Ihan en ole kärryillä pysynyt, että  mikä tällä kertaa, mutta eiköhän se selviä. Tästä jatkamme reumapolille esikoisen kontrolliin ja toivotaan, ettei mistään tulehduksia löydy. Vointi tytöllä on ollut hyvä ja vaikka liikuntaharrastuksia onkin lisätty (jo ihan kokeilumielessä) ei yöt ole olleet itkusia, vaan pakko jopa myöntää, että meillä on viime aikoina nukuttu paremmin kuin koskaan. Ja nyt koputan puuta, että hyvät unet jatkusi.

Pieni ballerina on baletin suhteen intoa täynnä ja tunnilla opitut temput olisi näytettävä heti eikä malttaisi millään odottaa kotiin saakka. Pieni prinsessa ♡


Muutto koittaa tämän kuun lopulla, mutta kaikkien onneksi muutamme naapurikaksioon. Pihapiiri pysyy samana ja samoin naapurit. Tämä sopii meille vallan hyvin. Ja sitten kun täällä remontti valmis, palaamme takaisin kotiin.

Nyt nukkumaan, jotta aamulla jaksamme suunnata kaupunkiin ja kohti sairalaa.

Rauhallisia unia ♡

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pieni merkki käynnistäsi :)