Päivät jouluna ja jälkeen

Joulun jälkeen pitäisi laskea mäkeä uudella pulkalla, tai harjoitella luistelua tai ehkä hiihtoa.. Mutta ei, neiti harjoittelee ahkerasti pyöräilyä. Hiekkalaatikkoleikkeihin alkaa olla kyllästymisen raja saavutettu ja ainainen sade ja pimeys alkaa jo tuntua puuduttavalta. Missä on lumi, valoa ja valkeus. Joulufiilis pysyi sisällä ollessa, mutta jos erehtyikin vilkaisemaan ikkunasta (saati että ulos asti olisi mennyt) laski kyllä tunnelma aika nopeaan. Lapset toki pomppivat innoissaan kuralätäkössä, oli sitten syyskuu tai joulu, mutta kovasti kaipaavat jo sitä pulkkailua ja muuta talven intoa. Oma innostus ulos lähtemisestä on aika ajoin kaivettava suurimman kiven alta, mutta lähes joka päivä sinne kuitenkin raahaudutaan.

Joulu meni kivasti kotona. Mummi oli miehensä kanssa meidän seurana aaton ja pukkikin meille tien löysi. Oli jokuset valtataistelut tainnut jäädä tontuilta huomaamatta, sillä lahjavuori oli valtava kummallakin lapsista. Pukki ei edes pelottanut tänä vuonna. Vähän ujostutti vain. Syliin saakka ei neiti sentään uskaltanut, jossakin se raja oli oltava. Poika istui tovin, eikä varmaan tajunnutkaan missä oli. Legoja lapset sai enemmän kun mitään , ja jo loppui tila meidän legolaatikosta ja uusi piti hakea.. Sekään ei seuraaville legoille enää tilaa anna. Mutta on nyt leikittykin sitten. Itse varmaan eniten kaikista. hah.

Pikkumiehen lahjojen availua säesti kirkuminen ja kiljahtelu, sekin kovaa ja korkealta. Paperin repiminen oli toiselle niin mieluista, ettei voinut olla nauramatta. Edes narut (saati lahjatt) eivöt kiinnmostaneet siinä määrin kun se paperi. Eikä paperikaan enää sen jälkeen kun sen oli saanut revittyä lattialle.

Kinkkuähky tuli kolmen päivän jälkeen, laatikoita upposi ehkä se neljäskin päivä ennen stoppia. Odotan vaan sitä päivää, jolloin saan ähkyn suklaasta. Sitä ei ikävä kyllä näy vieläkään. Sitä on kauhottu kaksin käsin ja moin suin. Konvehtirasian kun saa auki, niin sisältö on hävinnyt muutamassa hetkessä. Ei pääse pahenemaan ainakaan. Noh, loppuu se huomisen jälkeen ainakin siihen saakka, että nämä jouluna kertyneet pari kiloa poistuu (ja ehkä samalla pari muutenkin).

Uusilla leluilla on leikitty kovasti, ja tyttöä kiinostaa kummasti enemmän nuo pojan lelut kun omansa.. Taistelua on, kummallakin. Pikkumies kiukkuaa, jos satunkin ottamaan syliin väärään aikaan, kiukkuaa jos en heti ehdi ottaa syliin, ja kiukkuaa jos asiat ei mene juuri haluamallaan tavalla. Kiukkua saa olla, omaa tahtoa, ihanaa. Mä nautin! (oikeasti!)

Huomenna saaadaan ystäväperhe meille uuden vuoden viettoon. Syödään hyvin ja ilta menee lasten ehdoilla. Ihana rauhallinen kotona vietetty uusi vuosi. Raketteihin ei tuhlata tänä(kään) vuonna kun se yksi pata tuohon pihaan. Kyllä niitä näkee taivaalla muutenkin. Ja lapset on niin pieniä vielä, että hyvin riittää ihailu ikkunan takaa. Pojan kuuloyliherkkyyden vuoksi en edes harkitse hänen ulos viemistä. Näitä on ikävä kyllä paukkunut täällä jo viime iltoina, ja vaikka poika on unessa ollut niin säpsähtänyt joka kerta. Saa nähdä kuinka tuo yö menee huomenna, (ehkä ttäytyy harkita korvatulppia..)

Mutta näihin tarinoihin toivotan jokaiselle

Parempaa ensi vuotta <3

Palaan taas ensi vuoden puolella!

Joulu ♡

Viime päivät on mennyt totaalisen hössötyksessä ja tohinassa. Ihanaa silti, en valita. Porkkana- ja lanttulaatikot tein eilen parin taatelikakun seuraksi. Toinen vietiin mummulaan, toinen herkutellaan itse. Sain innostuksen vaihtamaan jälleen järjestystä tytön huoneessa ja hetki meni taas sitä pyörittäessä. Loppuiltanakaan en ollut tyytyväinen, ja seuraavana päivänä vähän pikku siirtämistä niin kelpasi itsellenikin.
Pakko myöntää, muutama konvehtirasiakin on jo kadonnut parempiin suihin (muidenkin kuin allekirjoittaneen)
Kuusi saatiin eilen pystyyn ja koristeltua. Vielä tämä joulu kärvistellään muovikuusen kanssa, pikkumies kyntää mahaallaan kaikki pudonneet neulaset muuten itseään pistelmään.. toiveissa kuitenkin ensi jouluksi saada oikea kuusi jo.

Lahjojen kanssa saattoi hieman karata käsistä, mutta lupaan rauhoittua ensi jouluksi ainakin hiukan.

Kohta saa itsekin rentoutua joulun viettoon. Perunalaatikot valmistuu uunissa ja niiden perään saa vielä kinkun uuniin yöksi. Aamulla ihana herätä vastapaistetun kinkun tuoksuun.

Paketointi on sitä myöden valmis, että vain muutama pikku paperin kääräsy ja valmista. Sitten vain odottamaan itse Joulupukkia.

Vaikka ulkona sataa vettä kaatamalla, koitetaan silti nauttia tästä joulusta ja kuvitella sitä valkeaa joulua. Tunnelma ja yhdessä oleminen tässä se tärkein on. Muistetaan antaa toisillemme ja lapsille hyvänä muistona tämä joulu ja joulunaika (niinkuin toki joka vuosi)
Syödään sitä kinkkua ja suklaata miettimättä sen enempää. Stressi ja huolet pois tuon vesisateen mukana ja edes nämä muutama påivä sitä kiireetöntä ja rauhallista aikaa.

HYVÄÄ JOULUA, IHAN JOKAISELLE ♡

Palailen pyhien jälkeen ♡

Synttäreiden jälkeen

Viime viikon suursiivoustohinasta selvitty, samoin tytön synttärijuhlat juhlittu. Maanantai meni vielä viikonlopun sokerihumalan voimilla, mutta eilen väsytti kiitettävästi koko päivän. Tytön kanssa muovailleissa meinas uni iskeä väkisinkin tähän äitiin. Illalla nukuttaessa nukahdettiin tytön kanssa nenät vastakkain tytön sänkyyn. Isi tuli ja pilas äitin hyvät unet herättämällä. Heh. Nukahdin kyllä helposti takaisin omaan sänkyyn.

Viikonloppu tosiaan meni täydessä synttärihälinässä, ja vaikka lauantai melko kaaoksessa alkoikin (kiitos päiväunia karttavan pikkumiehen,jolle kelpasi itkussa vain äidin syli)
Lahjoja tuli paljon, ja leikkimiset ollutkin vähän hakemista, kun uusia juttuja on niin paljon, ettei malttanut keskittyä leikkimään oikein millään. Eilen sitten on jo maltettu nukkea keinuttaa nuken keinussa, muovailtu ja soitettu uuden uutukaista flyygeliä.

Ihana oli nähdä ihmisiä, joita muuten näkee (aivan liian) harvoin. Kakkua riitti just eikä melkein, oli siis juuri sopiva Ei jäänyt puoli kakkua huutelemaan mun nimeä jääkaappiin. Tänä vuonna päätin, että yhdellä kakulla pärjätään. Ja niin pärjättiin.
 Pikkumieskin ihastutti uudilla taidoilla nousemalla kunnon konttausasentoon (fysioterapia nyt jokusen viikon jumppatauolla, katotaan konttaako ens vuonna jumpparia ovelle vastaan) Pitää järjestää juhlia useammin, kun aina silloin poika näyttää uusia temppuja.

Tämä viikko mennään vielä vaikka väkisin, sillä ensi viikolla miehellä on viikon loma. Sitä odotetaan kaikki, itse ehkä eniten (toiveissa sulkeutua tunniksi makuuhuoneen nurkkaan jonkun konvehtirasian kanssa, ihan yksin). Huomenna hoidetaan kauppareissu alta pois, ennen joulua jos enää maitoa ja muuta pientä hakee niin riittää. Viikonloppu kuluu ruokatouhuissa. Lanttulaatikko, porkkanalaatikkoa ja kaikki mahdolliset pöytää (ja syöjän vatsaa) koristamaan. Piparit on melkein syöty, tähtitortut syötiin samantien, joten ehkä ainakin niitä torttuja vielä pitää jokunen kapppale tehdä. Voi joulu tule jo.

Tänään ulkoiltiin aamu pitkästä aikaa ilman kiirettä, ja ihana pikkupakkanen kutitteli poskia. Tytöllä on tänään virallinen synttäripäivä ja onkinkin kysellyt vieraiden perään. Ehkä kymmenennen kerran jälkeen ymmärsi, että vieraat oli jo viikonloppuna. Ensi viikolla saa varmasti jokusen paketin lisää.
Satu-cd pyörimään ruuan jälkeen ja viiden minuutin päästä neitikin oli jo täydessä unessa. Katsotaan sitten illalla kumpi sammuu ensin, äiti vai tyttö.

Josko hetken nauttisi hiljaisesta talosta ja kupista kuumaa kahvia!

Mukavaa keskiviikkoa :)

Kirkkokonsertissa

Eilen illalla Juha Tapion konsertissa. Muistoissa pari liikutuksen kyyneltä. Ajatuksia herättäviä ja niin koskettava ilta, etten edelleenkään enempää voi sanoa kuin että suosittelen, jos vähääkään tykkäätte.

Joulusiivousta keskellä arkea

Joulusiivous. Kyllä se on aloitettu eilen. Kaappeja, hyllyjä ja laatikoita. Kaikkia siivoillaan. Hitaasti, muutama päivässä edeten. Eihän se Joulupukki kaappeja täällä tutki, mutta mun joulumieli tutkii.. Ei se rentoudu ennenkö kaikki on valmista. Hyvin etenee. Ja leluja tulee varmasti lisää kasapäin, tilaa niillekin siis jo.

Ja oikeasti, tämän vuoden siivous on toistaiseksi edennyt ilman stressiä. Ystävän kanssa vaihdetut siivouskuvat ja aherruksen viesti helpottaa. Hymy huulilla. Kummallakin esikoisen synttäriviikonloppu tulossa ja joulu heti perään. Hei, en ole yksin tässä tilanteessa. En ole yksin siivoushulluuden kanssa. Eihän ne synttärivieraatkaan kaappeja tutki (toivottavasti), mutta rentoudu nyt peläten jonkun vieraan nojaavan juuri tuohon siivoamattomaan, täyteen ängettyyn kaappiin. Se aukeaa ja rojut levinneenä pitkin lattiaa. (Niin eihän meillä rojuja ole, ei mitään turhaa. Kaikki huolella säästettyjä, "ehkä tätä vielä joskus tarvitsen" tavaraa.) Parempi olla miettimättä ja siivota. Ystävät auttaa, kaaoksenkin keskellä ♡ Kiitos A, ilman sun siivousintoo itkisin varmaan krokotiilin kyyneliä roskavuoren keskellä..

Siivouksesta huolimatta ollaan leivottu sämpylää, pipareita ja torttuja. Koko perhe. Pienet 1vuotiaan sormet tapaili sämpylätaikinaa ja taikinan tarttuessa sormiin sitä yritettiin ravistaa irti, tuloksena kiukku lattialla lojuvan taikinamöykyn takia. Joulu tuoksuu jo kotona. Ollaan ulkoiltu, laskettu mäkeä, tyttö jopa hiihtänyt. Hiihti metrejä ekana päivänä enemmän kun koko viime talvena yhteensä. Edistystä.
 

 

Ollaan ehditty piirtää ja lukea satuja. Sylitelty ja vähän ehditty kiukutellakin. Hys, ei sitä tontuille paljasteta.

Rakastan joulua, rakastan perhettä. Ja ne yhdessä. Ei sitä voita mikään, koskaan.

Huomenna jatketaan aamusta viimeiset joululahjat, synttäritarjottavat ja vähän vielä joulua kotiin. Tänä jouluna haluan laittaa neilikoilla koristeltuja appelsiineja koristeeksi pöytään. Neidille pitää ostaa uusi tyyny. Pehmoleluvuori pään alla kertoo ehkä korkeamman tarpeesta. Tällä hetkellä kun käytössä matalista matalin ensityyny. Tähän asti riittänyt hyvin.

Pojan fysioterapeuttia haluamme pienelle muistaa. Mitä sitten löydetäänkään.

Ja vaikka välillä iskee järjetön ahdistuksen tunne tän kaiken keskellä. Tulevaisuudesta ei tiedä kukaan, mihinkä suuntaan tässä ollaan menossa. Kuinka mä jaksan tän kaiken? Kuinka lapset jaksaa? Tai mies? Tuntuu, että välillä kaikki hajoo käsiin, voimat loppuu. Tekisi mieli ottaa lapset tiukasti syliin ja itkee. Tulevaisuus pelottaa välillä paljon, mutta silti.. Kaikesta huolimatta, arki antaa voimia jolla jaksaa taas koota itsensä.Lapset antaa uskomattoman paljon voimaa ja ilon aiheita, että yhtä nopeasti ne surun valtaamat tunteet katoaa ja haluaa vain nauttia ja nauraa. En kaikesta huolimatta vaihtaisi tätä mihinkään, tätä perhettä saati näitä lapsia. Parhaita juuri tällaisina, kaikkine kiukkuineenkin. Vaikka välillä teksisi mieli lähettää ne menolipulla ties minne, tiedän että seuraavalla lähdöllä menisin jo itse ne hakemaan takaisin kotiin. Luopuisi en, ikinä koskaan, milloinkaan.

Uskallan jo haaveilla vielä siitä yhdestä, pienistä sormista ja varpaista. Pienestä tuhisevasta, vauvantuoksuisesta kääröstä. Ei vielä, mutta aikanaan <3

 

   Nauttikaahan joulun odotuksesta. (Ja siivouksesta)! 

ja näistä hetkistä Juha Tapioo, siirryn kuuntelemaan huomenna ihan livenä <3

Piparkakkuja ja lumienkeleitä

Tällä viikolla ollaan leivottu eka satsi piparkakkuja, ja melkein kaikki jo syötykin..hups!En tiedä kumpi oli mukavampaa neidin mielestä, taikinan syönti vai piparien koristelu, mutta kumpaankin touhun uppouduttiin erittäin intensiivisesti. Kolme tuntia vierähti koko homman aloittaimisesta siihen, kun viimeinenkin piparkakku oli koristeltu. Ensi viikolla leivotaan lisää varmaan parikin kertaa.

Tytön 3vuotis synttäreitä juhlitaan viikon päästä ja siellä ainakin pitää niitä kuulemma tarjota, ballerina kakun lisäksi. Neidin toiveesta tulossa siis ballerina teemalla synttärit. Paljon pinkkiä luvassa.

Tyttö askarteli lumiukkoaskartelun ja toinen tekemänsä askartelu vaati jo vähän mielikuvitusta. Tyttö harjoitteli samalla saksien käyttöä, ja ainakin hapsutettua paperia riittää.Oma taideteos. Lumiukon pallot leikattiin yhdessä, muuten annoin vapaat kädet, ja hienosti siinä onnistuen.

 

 

Joululahjaostoksia on tehty vasta omien lasten, ja vaikka joka vuosi kuinka päätän ostaa kaikki ajoissa, en siinä kuitenkaan ikinä onnistu. Keskiviikkona mies pitää ylityövapaan. Silloin tarkoitus lähteä heti aamusta loputkin lahjat hakemaan. Samalla kaikki tarvittavat synttäriherkut ja jouluruoka-ainekset. Ehkä sitten ei tarvitsi hakea kun pakolliset enää ennen joulua (plus ne sata muuta, joita ei kahden tylsyyttään kiljuvan taaperon kanssa muisteta ostaa). Onneksi vielä aikaa se pari viikkoa. Joulutorttujakin voisi leipoa, samoin ehkä pari joulukakkua. Pullat taidan skipata myös tältä joululta. Ei tehty viime joulunakaan, kun mies sairasti ja pääsi vasta aattona ylös (haha, olihan kaikki jo valmiiksi laitettu). Eipä sitä kukaan kaivannut. Taitaa suklaat riittää. Niitä pitää olla ainankin jouluna, ja paljon.

Tontut odottaa ikkunaan kiinnittämistä.  Valokuvia satapäin odottaa albumiin järjestämistä. Mies on kyllä iltavuorossa ensi viikon, ehkä sillon saisi itsestään irti ainakin aloittaa sen homman..

Lunta on saatu. Ja on maa ihan kunnolla jo valkoinen. Viime yönä satanut ihan reippaasti lisää. Siitä nautittiin tänään aamulla ajan kanssa. Pulkkailtu ja tehty lumienkeleitä. Syömäänkään ei neiti olisi millään malttanut lumileikeistä lähteä, lopulta itkun kanssa.

 

Päikkäreitten jälkeen pulkkailtiin isomummulle. Muutama tunti vierähti siellä ja kotiin tullessa poika oli tosi väsynyt. Muutenkin ollut viime aikoina enemmän itkunen ja yökkiminen tullut kuvioihin muuhunkin aikaan kun ruoka-aikoihin. Luulen, että maanantaina soittelen neurolle vähän kyselläkseni. Jos ei muuta niin tietävät siellä ainakin.

Huomenna leivotaan koko perheen voimin sämpylöitä ja muutama tähtitorttu jälkkäriksi.

Nyt lapset saatu unille ja jos hetken rentoutuisi ennen nukkumaan menoa.

Mukavaa launtai-illan jatkoa ♡

Meidän viime viikot

Viime viikot täällä on ollut pieni blogihiljaisuus.. ollaan touhuttu kaikkea päivät pitkät, niin illalla ollut itsekin niin väsynyt että olen kaatunut sänkyyn hetikohta lasten nukahdettua. 

Ollaan käyty lastentapahtumassa ja jouluavauksessa. Joulunavauksessa neiti pitkän harkinnan jälkeen halusi ratsastaa. Eikä kyseessä ollutkaan mikään pikkuponi. Hih. Hauskaa toisella ainakin oli. Joulupukkia moikattiin äidin jalkojen takaa, karkki uskallettiin silti korista napata. 

Yhtenä pakkasaamuna pienen kävelylenkin jälkeen suunnattiin kylpylään ja nautittiin pari tuntia siellä lämmöstä (lämmöstä ainakin porealtaassa) ja neiti kiljui riemusta vesiliukumäessä, vielä onneksi riittää tuo lasten versio.

Ollaan ihasteltu mummin uutta kissavauvaa, joka kävi kyläilemässäkin yksi ilta..

Legoleikit on iltaisin vallannut useiksi tunniksi kerrallaan olohuoneen lattian. Tosin aika usein tuo legotalo joutuu terrorismin kohteeksi, kun pikkumies innoissaan ottaa osaa leikkiin. Seinät kaatuu, ja neidin huuto raikaa varmaan naapuriin saakka. Onneksi korjauspalvelu, remonttitaitoiset legoinsinöörit äiti ja isi (varsinkin äiti) korjaavat talon kuntoon. Ja leikit jatkuu. Niin paljon nauttii neiti, kun leikitään koko perhe. Keksitään nimet ja tarina leikille. Ja hei, äiti tykkää varmaan vielä enemmän tuosta. Hih.
Joululahjaksi on neiti toivonutkin paljon legoja, varsinkin niitä erilaisia rakennuksia. Ei pelkkiä palikoita. Muutama niitä on tulossakin. Kohta meillä muuta tehdäkään kun leikitään legoilla..

Yhtenä päivänä tyttö pyysi tyhjän vihon, johon voisi pirtää kirjan supersankarista. Kaivoin tytölle vihon ja tänään tyttö keksi tarinan kuviin. Kesken kirjansa vielä on, mutta huomenna jatkuu. Tarinan päähenkilö, Supersankari, syö kylmää juustopuuroa ja tanssii. Yllätys yllätys. Ihanaa jo tuollainen saduttaminen kohta 3v tytön kanssa.

Ja jotta meidän arjessa ei pääse huolet ja stressi vähenemään saati unohtumaan, odotellaan tytölle aikaa lonkkien magneettikuviin. Ultrassa käytiin ja edelleen ultrassa näkyi nivelkalvon paksuuntumaaa ja nestettäkin normaalin ylärajoissa. Lastenreumaa miettien tästä jatketaan tutkimista. Huokaus. Jos jollain mitään kerrottavaa lastenreumasta tai muuten niin saa valottaa!

Ensimmäinen lumiukkokin jo tehtiin ja lumileikit kera pulkkien leikittiin. Voi riemu ja rakkaus noita lapsia ja intoa lumesta. En ole onneksi ainoa, joka rakastaa talvea, sen jokaista paukkupakkasta myöten (okei, loskasta en pahemmin välitä).
Poikakin istui vauvapulkassa ja nautti selvästi. Nyt vaan pian sitä lunta lisää ja paljon.

Näissä tohinoissa ainakin kulut viimeset pari viikkoa, normaaliarjen lisäksi :)

Äiti kävi lomalla,oikeasti!

Joulukuun ensimmäinen, mukavaa ensimmäistä adventtia!

Eilen lähdin hyvän ystävän kanssa Helsinkiin pienelle lomalle. Oli ensimmäinen yö, jonka vietin erossa lapsista. Hyvin silti meni, vaikka alkuun ehkä jännitinkin kuink sitä itse pärjää. Lapsilla oli mennyt isin kanssa mukavasti myös, vaikka neiti vähän lähtöäni yritti estellä.

Oltiin yö hotellissa, käytiin syömässä hyvin ja hyvää ruokaa. Ruuan jälkee  askeleet kohti Linnanmäkeä ja sillä Stars show. Sai nauraa, ja nauttia. Nauttia omasta vapaa-ajasta, hauskasta pari tuntisesta, seurasta ja vain siitä olemisesta. Ei riitelyä,kiukuttelua, ei edes sitä puntissa roikkumista. Tokihan nuo kuuluu siihen arkeen, josta en luopuisi, mutta jos vaikka sen kerran vuodessa tämmösen yhden yön loman tekee, on se varmasti hyväksi ehkä kaikille. (Myös miehelle, ainakin sille). Illan päätteksi syötiin salakuljetettu pitsa hotellihuoneessa. Ja nukkumaankin päästiin juuri ennen yhtätoista. Ei me vanhoja olla, mutta eihän sitä nyt sovi puolille öille kukkua. Hyvää teki yöunet, vaikkei ne nyt katkeamattomat olleetkaan. Ei silti kukaan herättänyt, vanhasta tottumuksesta sitä vain heräilee automaattisesti. Vähän ehkä kummastellen, missä viipyy ne yölliset itkut ja äitimullaonjanojapissa huudot. 

Aamulla pienestä väsymyksestä aamupalle ja pian siitä (toki joulukalenteri katsottiin ensin) kotimatkalle.

 Pieni ankeus Helsingin harmaan vesisateen vuoksi, mutta mitä lähemmäs kotia matka kulki, alkoi myös maisema muuttua valkoisemmaksi ja kotipihassa oli pakko todeta, että lunta on jo kivasti. Kaiken kaikkiaan hieno ja todella rentouttava reissu sateisen ja harmaan arjen keskelle. Kiitos M, kiitos! Tästä ammentaa taas jaksamista eteenpäin.

 Iltapäivästä mies haki joitain uusia osia autoo  ja samalla hoidettiin kauppareissu ja käytiin pitsalla. Leikkipuistoon piti poiketa, mutta sää päätti pilata sen ja tultiin tuulta karkuun kotiin.

Pikaiset kodin siistimiset,suihkuun ja puuron kautta nukkumaan. Luulempa, että hipsin itse kohta perässä :)

Huomenna alkaa piparitalkoot ja jouluverhot saa siirtyä vaatehuoneen laatikosta keittiön ikkunaan. Ilaksi äitin kanssa shoppailemaan ja toiveissa löytää jouluvalot vielä makuuhuoneen ja olohuoneen ikkunaan. Ehkä sohvan koristetyynyjen valko-vihreät päälliset voisi päivittää johonkin joulusempaan. Ehkäpä..

 Mukavaa alkavaa viikkoa!

Kyse oli(kin) vain tyynyistä ;)

Eräs tuulinen sunnuntai

Viime yönä tyttö heräsi pitkästä aikaa jalkasärkyihin. Tällä kertaa kipu tuntui olevankin kovempaa kuin ennen. Itkulle ei näyttänyt tulevan loppua hetkeen aikaan, ja mietinkin jo että päivystykseenkö tässä lähdettävä. Onneksi kipulääke ja täysikuun katseleminen lopulta auttoi ja saatiin jatkettua unia. Aamulla ei tietokaan kivuista.Viikon päästä onkin uusinta ultra lonkkien osalta, ja katsotaan onko reilu kuukauden mittainen viljaton ruokavalio auttanut lonkkien tilanteeseen vai ei. Muutoin edessä on magneettikuvaus. Ääh, jos nyt jotain selviäis noihin kipuihin. Ei mun mielestä vielä 3 vuotiaalla mitään kasvukipuja pitäisi olla? Loppuyö meni kuitenkin hyvin ja sain aamulla vielä jäädä nukkumaankin, kun isi nousi lasten kanssa. Kiitos <3

Tämän aamun mies ja tyttö kulutti muovailleissa eilen ostetuilla muovailuvahoilla. Kumpikin istui paikoillaan ainakin 1,5 tuntia. Hei, jopa mies :D Itkukin siinä tuli (tytöltä tosin vain) kun piti ruuan takia lopettaa. Ulkona oli niin järjetön tuuli, että ei edes harkittu ulos lähtöä. Ruuan jälkeen oltiin muutenkin lähdössä anoppilaan.

Miehen vanhempien luona leikittiinkin legoilla muutama tuntinen ja niillä ihanilla Hello Kitty taloilla ja hahmoilla. Iiihanaa tyttöjen juttuja! Tyttö pääsi myös pitkän odotuksen jälkeen soittamaan isin rumpuja. Pauke.. öh anteeksi, soitto, kuului ulos asti. Saas nähdä minkä musiikin tuottaja tytöstä tulee kun kiinnostaa niin pianot, viulut, kitarat kun rummutkin. Ja se tanssi. Tyttö rakastaa sitä. Niin kauan kun itseään näyttää kiinostavan aion kyllä pitää kiinnostusta yllä.

 Kotona jatkui vielä muovailut ja iltakylvyn jälkeen kumpikin nukahti aika nopeasti. Mies teki meille pitsaa ja sitä herkuteltiin kynttilöiden valossa. Nam!

Ja vihdoin saatiin tytön synttärikutsut postiin saakka. A, teille on siis tulossa postia ;)
Nyt jos vielä hetken jaksaisi miettiä virkkauskohdetta tytölle, kun löysi niin kaunista lankaa. Pinkkiä tottakai, ja kimalletta. Yritin ehdottaa että, jos se nyt kumminkin jäisi kauppaan. Ei kuulemma sopinut. Noh, äidille vähän tekemistä niin ei tule tylsää. Tuo tytön valitsema kangaskin odottelee ompelemista. Mitä kivaa siitä sitten keksimmekään.. Ehdotuksia saa antaa :)

Mukavaa alkaa viikkoa!

Rakettitaivas

Tänään heti paljon parempi päivä kun eilen, vaikka yö ei kovin hyvä viime yönäkääm ollut. Parempi ainakin kun edelliset. Viimeksi osastojaksolla kysyttäessä kehuin kuinka hyvin poika nukkuu, eikä heräilyjä ole kun muutama.. Pitikin avata suuri suuni.. Viime yöt on herätty se parikymmentä kertaa. Millon herääminen tapahtuu täydestä itkusta, millon levottomana pyörivästä kieppujasta tai sit ihan muuten vain kikattelevasta yökyöpelistä. Viime ajat tosin enemmän on olleet tuuota levotonta pyörimistä tai itkua. Ruokakin on maistunut pojalle tämän viikon melkoisen huonosti. Pitikö tästäkin kehua sairaalassa. Seuraavan kerran totean vain että ihan ok. Jos tämä nyt jatkuu, ehkä käymme tohtoria moikkaan. "Tavis"lapsen kanssa tilanne ehkä olisikin ainakin vähän eri, mutta tämän kanssa miettii väkisinkin missä vika? Onko tämä normaalia? Pitääkö huolestua ja soittaa lääkäriin? Päivät kuitenkin sujuu syömistä lukuunottamatta ok, niin seuraan nyt vielä.

Aamu-ulkoilu kulutettiin lähipuistossa ja keinumassa. Ja toki ruoka-aikaan kotiinlähtö sai aikaan hurjan ÄitiEnMäHaluuKotiin-itkun ja matka sujui rattoisasti kotiin. Tilanne rauhottu kun oltiin vielä oman pihan keinussa muutama hetki.

Päiväunet ja lauluhetki. Isikin tuli kotiin ja paineli samantien päiväunille. Herätettiin se kuitenkin ruokaa syömään, jonka jälkeen me tytöt jätettiin pojat keskenään ja lähdettiin shoppailemaan :)

Matkaan ei tarttunut yhtä lelukoria, dinosaurus piparimuottia ja yhtä lankarullaa kummempaa, paitsi tietysti joulukalenterit lapsille. Muistettiin kotoa lähtiessä, että ilotulitusjärjestettäisiin siellä illalla. Kaupasta päästiin autoon ja kovasti olisi neiti halunnut kotiin lähteä, mutta tiesin että tykkää kuitenkin. Lopulta kuitenkin jo oikein odotti koska ne raketit paukkuu. Ulos ei sentään halunnut mennä niitä katsomaan, mutta hyvin ne nähtiin autosta sisältäkin. Neiti hihkui riemusta ja välillä kuulu vain "Ooh, kuinka kauniita". Viimeisen raketin jälkeen totinen kysymys, "Minne ne raketit nyt meni?". Olis siis pieni harmitus kun ilotulitus loppui. Isille ja pikkuveikalle riitti silti kerrottavaa. Kannatti jäädä :)

Tyttö valitsi itselleen Barbie suklaakalenterin ja pojalle Autot kalenterin.. Saa tosin nähdä kenen suuhun tuo pojan kalenterin suklaa katoaa, hän kun ei ole muuta herkkua vielä maistanut kun jäätelöä. No sen näkee :)

Nyt jos joisi kupin tai kaksi lämmintä glögiä ja suuntaisi nukkumaan. Huomenna kutsuu anoppila..

Mukavaa lauantai-iltaa <3

Kirppislöytöjä

Viime kertainen kirppiskierros osoittautui aikas hyväksi tytön vaatteiden osalta. Poika onkin saanut järjettömät määrät tytön kummitädin poikien vanhoja vaatteita ja meidän tytön vanhat vaatteet kierrätetään hänen tytölleen. Tämä toimii. Aika harvoin mukaan tarttuu muuta kuin vaatetta, ja sekin pääasiassa lapsille. Neidille seuraavaa kokoa ei ole hirveästi varastossa, ei siis vieläkään.. Alkuviikosta kun kävin, en todellakaan lähtenyt tyhjin käsin. Hyvä niin.

Tässä siis ainakin melkein kaikki.. Jos ne ketään kiinnostaa ;)

                                

 Tän My Melodyn kans mietin varmaan edelleenkin onko tarkoitettu yöpuvuksi vai ei.. Tosi ohutta kangas on. mutta kuitenkin mekkona myytiin.. Saa nähdä kummaksi tää päätyy, vai osaako joku suorilta sanoa? En mä ehkä halua, että meidän neiti kulkee pitkin poikin yöpaita päällä..

Hinnat oli 1-2e jokaisessa, eli halvalla päästiin. Tyttö löysi joitain Pet shoppeja myös ja ne onkin ollut kovin leikityt nyt viime päivät. Ehkä pukki tuo lisää..

Tällainen päivä tänään..

Varoitus, tämä teksi sisältää hivenen narinaa ja avautumista.. alkuun ainakin.

Tiedättekö tunteen, kun jo aamulla vasta toisen silmän avattua tiedät, että tää päivä ei ole se paras päivä. Yleensä tätä tunnetta edeltää erittäin huono uninen yö johon mahtuu herätyksiä ehkä ainakin tuhat. No sata ainakin. Tänä aamuna fiilis oli juurikin näin. 

 Kaiken lisäksi oli siivouspäivä, miehellä iltavuoroviikko ylitöineen ja kauppapäivä. Normaalisti olisimme ehkä käyneet kaupassa huomenna, mutta mies on ylitöissä huomisen. Lapset kiukuttelee aamuviidestä saakka kun ei enää nukuta. Kaupassa menee liian kauan, kun kylän asukkaat ovat päättäneet lähteä koko suvun voimin viikonloppu ostoksille. Ehkä meidän olis pitänyt tyytyä oman kylän pikkukauppaan eikä uhmata tätä päivää ja lähteä naapurikylään Prismaan. Laajempi valikoima koko ensi viikon ruokia ajatellen. Enemmän punaista tarraa. Kello on liikaa kun kotiin päästään. Ruoka-ajat myöhässä, lapsilla on nälkä, mies ei ehdi syödä.

Ruuan jälkeen yliväsynyt pikkumies päiväunille, isompi haluaa katsella sohvan nurkassa muumeja. Pölyrätti heilumaan. Pikkumies herää itkemään. Kestää hetken saada se takasin nukkumaan. Hetkinen, ompa hiljaista. Isompi on nukahtanut sohvalle. Nukkukoon hetken, mutta vain hetken tai illalla nukahtaminen venyy huomisen puolelle.
 

Imuri laulamaan kun päikkärit on nukuttu. Imurin johtoon on tullut magneetti,joka vetää mittarimatoa puoleensa. Sitä siitä palauttelemaan leikkeihinsä jokunen kerta. Lattioita pestessä astut jonkun terävän pikkuelukan päälle. Tytön huone näyttää lähinnä räjähtäneen pommin jälkitilalta. Mietin vain miten? Missä vaiheessa? Samapa tuo, ehdin siivota ainakin :)

Päivällisen jälkeen ulos. Pieni kävelylenkki teki hyvää. Kiukku ja päivän harmit jäi ulos. Pysyköönkin siellä. Nyt on kynttelikkökin laitettu keittiön ikkunalle. Sanokoot kuka mitä tahansa. Mun ikkuna. Nih. Tunnelmaa se tuo ja joulu on mulle se vuoden odotetuin ja tärkein pyhä.
 

Neiti otti illalla kaulasta kiinni, antoi suukon poskelle ja sanoi. 

"Äiti,olet minun kaverini. Minä rakastan sinua."
Tyttöni mun, kuinka paljon sua rakastankaan.

Mutta tämä hetki. Perjantai-ilta, puhdas koti, kylvetetyt lapset, nukkuvat lapset, kynttilöitä ja sohvannurkka. Selvittiin

 

Päivä vaati kokonaisen suklaalevyn, joka ei riittänyt edes iltaan saakka.. Miehen karkkipussi olis kyllä vielä kaapissa ;)

Mukavaa viikonloppua ♡