Sairaalapäivä ja reumalääkäri takana. Reumaa ei tytöllä todettu, ultrassa vain väljät lonkat.. Neitokainen huusi ja väänsi vastaan kun mikäkin ja otku taukosi sekunniksi kun mietittiin näkyykö kuvaruudussa muumeja vai Pipsa Possua.. Ehkä kenties Puuha-Pete tai Anniina balleriina. Ei tosin näkynyt, huuto jatku heti kun tajus että tyhmänäkö ne mua pitää.. Tai sit ne ite on vähän outoja kun luulee nyt jonkun Pikkukakkosen tuolla näkyvän.. Fysioterapia alkaa neidillä(kin) nyt kerta viikkoon..Liikunnallista porukkaa meillä ainakin.. Ehkä tulevaisuudessa nukutetaan ja magneettikuviin lonkista joutuu. Nyt kokeillaan kahden viikon viljatonta diettiä, josko se masuvaivoja ja niveltulehdusta helpottaisi. Kuukauden päästä katsotaan tilannetta uudestaan ja jos oireita vielä silloin niin sitten tuo magneetti odottaa.
Poika kävi samalla verikokeissa. Itkettihän tuo, mutta oli nopeasti ohi. Onneksi. Itse pakenin tytön kanssa alakerran leikkipaikkaan. Rankka päivä oli kummallekin lapsista, mutta huomenna voidaan oikeasti palata jo normaali arkeen. Ja huomenna on se oikea synttäripäivä tuolle ihanalle murulle. 1vuotta ♥
Kaikkien ikävien juttujen jälkeen käytiin kahvilassa syömässä ja leikittiin vielä sairaalan pihassakin hetki. Poika tosin oli niin väsynyt ettei keinuminenkaan onnistunut.
Suuntasimme siis siihen tapaamiseen mistä jo eilisessä postauksessa hiukan mainitsin.. Meillä oli siis tapaaminen erään miehen kanssa, joka kertoili meille uudesta rakenteilla olevasta kerrostalosta tuohon naapurikuntaan. Olimme tehneet hakemuksen lähinnä mielenkiinnosta ja kokeiltu sitä, että olisiko meillä edes mahdollisuutta koko asuntoon. Ja niin siinä kävi että tunnin keskustelun jälkeen meillä oli kädessä juuri allekirjoitettu vuokrasopimus uuden uutukaiseen kotiin. Ensi keväänä vasta tuo talo valmistuu, mutta siihen saakka kovaa odotusta täällä vanhassa. Uusi asunto on neliöissä jonkun verran pienempi, mutta pohjaratkaisu on paljon järkevämpi kuin tässä nykyisessä ja neliöt käytetty järkevämmin. Huoneita kuitenkin yhtä paljon kuin tässä nykyisessä. Ja mikä parasta, on oma sauna, lasitettu parveke ja talossa hissi. Hyvä pojankin kannalta kun ei tiedä koska lähtee kävelemään, jos lähtee.. parvekkeelta saattaa olla myös näkymät kanavalle :) pitkä on odotus mutta hyvää kannattaa aina odottaa. Oma työmatkakin lyhenee yli 10km, ajallisestikin vartin verran. Kaikin puoli onnistunut ja hyvä ratkaisu. Ainostaan lottovoitto saa mut perumaan koko touhun. On se lottovoitto silti tervetullut!
Kotona kahviteltiin (tai no mehua me vaan tällä kertaa) vielä ystävän ja tämän pojan kanssa. Kakkua upposi vielä pieni pala, mutta loput saa kyllä olla.
Iltakylvyn ja iltapuuron jälkeen tämä pesue suuntaa nukkumaan. Huomenna uusi päivä ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pieni merkki käynnistäsi :)