Menoa ja lisää menoa

Viikko on tullut mentyä ja tehtyä yhtä sun toista. 

Yhtenä iltana viihdyttiin uimarannalla, ei uimassa sentään käyty, mutta ihailtiin pikkuhiljaa laskevaa aurinkoa ja veden kimallusta. Niin rauhoittava tuo vesi on. Katsellessa ainakin.

Pojan huono syöminen vain jatkuu, oksentelua onneks hiukan vähemmän. Kummallisia vaiheita nää on. Tulee kausissa kun syö tosi hienosti yökkimättä ja oksentamatta, kunnes koittaa aika kun jo sileinkin ruoka saa oksennusrefleksin päälle. Aikamoinen taikuri ja viihdyttäjä saa olla, että tuo kakominen hyvänä kertana unohtuu ja ruuat pysyy sisällä. Stressaahan tuo. Mutta ehkä taas hyvä kausi kestäisi pidempään kuin tämä einiinhyvä kaksiviikkoinen..

Kissan vointi ja elämää mietin kovasti myös. Allergiaruokaa sy (sen minkäsyö).. kortisonit ja antibiotit on saanut, mutt silti tuntuu ettei parane. Tänään on oksennellu pariin kertaan. Tietäs vaan mikä auttais vai auttaako mikään.. niin ressukka ja onneton tuo on. Itkettää. 

Tytön kädestä saatiin siteet pois ja enää kosmeettinen haitta on palovammasta jäljellä, joka kuitenkin paranee ajan kanssa :)

Lauantaina itse olin 3.5 vuoden tauon jälkeen iltaa viettämässä pojan kummitädin kanssa. Käytiin syömässä maistuvat ruuat ja ottamassa muutamat. Lopuksi vielä tanssimaan. Kolmelta olin kotona ja pakko myöntää että teki hyvää vaikka väsymys painaa vähän vieläkin. Toipuukohan tästä ennen ensi kertaa ollenakaan..? Oli niin kiva laittaa ykköset päälle ja laittautua kunnolla. Vaikka kotiinkin kovasti kaipailin niin piristi kyllä. Sai hiukan voimia tähän arkeen. 

 

Tänään lähdettiin jo tosi aikaisin aamulla lasten ja isomummun (kenenkäs muun) kanssa sairaalalle. Pojalla oli näönkuntouksessa kontrolli. Edelliskerrasta puolivuotta aikaa, mutta samassa mennään kuin silloinkin.  Näkökenttä on edelleen kapea ja lisää vaan treenattava sitä. Karsastuksesta puhuttiin ja sen suhteen jäädään seurantalinjalle. Nyt he eivät sitä nähneet, mutta pääosin se tuleekin väsyneenä näkyviin. Vuoden päästä uudelleen ja jos edelleen silloin karastusta, niin mietitään jotain taittomittauksia(?) ja mietitään ja tutkitaan onko laseille tarvetta. Samoin jos kouluikää lähestyttäessä on näkökenttä edelleen tuollainen kapea niin tehdään näkökenttä tutkimuksia. Mutta vuoden päästä siis vasta takaisin. 

Silmäpuolen käynnin jälkeen suuntasimme aikaa kuluttamaan kahville (ja pullalle, taas). Pari tuntia oli aikaa ennen sovittua aikaa erikoissuutarille. Pojan jaloista otettiin vähän mittoja ja mallia ja hän saa omat tukisandaalit ja pohjalliset niihin. Äiti sai valita värin, otin valkoiset. Ne näytti kivoimmilta. Pari viikkoa menee kunnes saadaan ne.

Isin työpäivän jälkeen suunnattiin vielä Ideaparkkiin lopuille talvivaateostoksille. Tarkoitus oli ostaa pojalle joululahjaksi saadulla lahjakortilla kengät. Ja siis ostettiinkin, mutta mukaan tarttui myös tytölle uudet talvikengät. Olivat tarjouksessa niin päädyttiin sit ostamaan kummallekin. Pikkumiehelle sai ostaa jo koon 22 kengät ja tytölle 27. Ilmapallotkin muruset saivat vielä. Toppahanskat kummallekin löytyi myös. Nyt saa talvi tulla. Lapset ei ainakaan palele. 

 

 

Niin paljon neiti vissiin juoksi pitkin käytäviä että sammui alta aikayksikön omaan sänkyyn.

On nukkumatti jo mutkin löytänyt, vielä kun malttais mennä nukkumaan..

Shoppailupäivä

Aamulla päätettiin tytön siteiden vaihdon jälkeen hakea isomummu kyytiin ja lähdettiin ostamaan tytölle villahaalaria. Niin kylmä ulkona aamulla oli, että paleltunut tuo meidän vilukissa olisi. Viime talven villahaalari siirtyi pojan käyttöön ja nyt on tytöllä uusi. Ehkä nyt tarkenee. Kahvilassakin poikettiin, tottakai. Sehän nyt kuuluu aina meidän reissuihin, kun mummu mukana. Tosin neitiä kiinnosti enemmän liukumäki ja pari autolaitetta, kun se että olisi rauhoittunut syömään. Ruoka upposi hyvin ja pullasta jaksoi pari haukkua. Loput otettiin kotiin mukaan.

Viereiseltä kirpputorilta tein kaikki ostokset yhdestä pöydästä. Tytölle löysin 2 yöpukua, sukkahousuja, legginsit, mekkoja ja paidan, kaikki alle kympillä. Kaikki tosi siistejä. Kerrankin jotain näin hyvää ja noin halvalla..

Kotimatkalla kumpikin lapsista sammui autoon ja sain itsekin hetken hengähtää ja nauttia täydestä hiljaisuudesta hetken vielä kotipihassa. Naapurin varmasti ihmetellessä, mitä ne tuolla autossa istuu.. Pian oli poika hereillä ja tytön herätin varovasti, jotta päästiin autosta pois ja sisään. Väsynyt itku raikui pitkin pihaa ja rappukäytävää. Onneksi itku helpotti kotiin päästyä. Yritin kyllä ehdottaa, että neiti menisi vielä nukkumaan, mutta Ei en minä halua, oli vastaus. Selvä.

Isännän työpäivän päätyttyä soitin vielä eläinlääkäriin, kun ei tuo karvakorva juuri tuota kuivaruokaa syö. Nälkään se ressukka ennemmin kuolee kun muuhun. Sain luvan koittaa toista, ei niin paljon pilkottua allergiaruokaa, joka on siis märkäruokaa. Josko se siitä. Kortisonia sisältävä voide ei juuri ole auttanut, joten aloitetaan nyt toistaiseksi kortisonitabletit päivittäin. Toivottavasti ne auttaisi nyt.

Tehtiin vielä päivällisen jälkeen koko perheen voimin kävelyreissu kirjastoon. Kiva tehdä jotain yhdessä :) takaisin päin tullessa ihasteltiin taas kurkia. Auroja oli jopa kuusi tällä kertaa perätysten. Vaikuttava näky.

Uni tuli molemmille  lapsille melko nopeasti ja nyt saa hetken ottaa omaa aikaa salkkareitten verran ainakin. ♥

Viikonloppu ja sen jälkeen

Viikonloppu meni aika rauhallisissa tunnelmissa. Ulkoiltiin ja oltiin vaan. 

Lauantaina kävi pikaiseen vierailulla tytön kummit lastensa kanssa. Toivat pizzaa mukanaan ja sillä herkuteltiin. Nam, oli kyllä hyvää. Ihana oli saada pitkästä aikaa jutella tuon ihanan, lapsuudesta jo elämääni saadun ystävän kanssa. Muutamat kyyneleet tuli vuodatettua mutta ne kuuluvat elämään. Huomenna ajellaan kylään heidän luo.

Sunnuntai päivän isin nukkuessa edellisyön univelkoja pois, suuntasin lasten kanssa taas päiväksi isomummun luo. Raekuuroa tyttö tuijotti pitkään. Sataa lumipalloja. Hih, vähän niinkin.
Puolukoita lapset söi hyvällä halulla ilmekään värähtämättä. Pikkumies näytti taas taitojaan ja niin hienolla pinsettiotteella poimi puolukan sormien väliin. Suuhun asti tuo puolukka ei koskaan löytänyt, mutta kaikki ajallaan.

 

 Sateinen päivä tänään on ollut ja sitä vietetty kotona, illalla tosin käytiin kävelemässä siellä kanavan rannassa, todetaksemme vain että aitaa ei tarpeeksi ole ja sen olemassa olevankin aidan ali mahtuu tuollainen meidän neidin kokoinen kirppu ilman pientäkään ongelmaa. Pelko ei siis ole aiheeton ja jopa isäntä sen totesi. Koitetaan nyt löytää tilalle joku muu yhtä kiva koti, mutta vähän turvallisemmalta pihapiiriltä. Mutta lopullinen päätös tuon kämpän suhteen tehdään myöhemmin. Ei hätiköityjä päätöksiä enää. Minähän niitä en koskaan tee ;)

"Maailman lehtiä"

Neitiä tuo vesi kiinnosti jälleen niin valtavasti, että itkun ja kiukun kanssa jouduttiin kotiin lähtemään. Ne olis mun puolesta saanut jäädä sinne keskenään riitelemään. Noh, onneksi kurkiaura sai harmin unohtumaan nopeasti.

Kotona neiti järjesti vielä tanssiesityksen pehmoleluille, lopuksi kumarrukset ja kaikki. Hih, tyttö vain huusi että tulkaa katsomaan minun esitystä. Pehmolelut olivat myös yleisöä. Mahtava ajatuksen kulku kaksi vuotiaalla ♥ Sitten vielä puuro ja iltapesut ennen iltasatua. Nyt kun vielä tulis se Nukkumatti.. myöhässä hän tuntuu kovasti olevan (tänäänkin).

Jos vielä hoitaisi tuon kissan ja siirtysi iltapalan ja keksipaketin kanssa sohvan nurkkaan salkkareita katsomaan. Lähetin miehen kauppaan, pyytäen vain suklaakeksiä. Saa nähdä millä herkutellaan.

Mukavaa maanantai-illan jatkoa!

Ristiriitaisia ajatuksia ja perjantaita

Hysteerinen äiti täällä taas.. Meidän muutto on alkanut mietityttään ihan tosissaan. Eikä siinä mietitytä ja ahdista muu kuin se että takapihalla virtaa kanava. Ei turva-aitoja, vain liukkaat, viistot kivet rantatieltä veteen. Jos tuo kanava olis kaukana muualla en epäröisi hetkeäkään. Haluan kyllä ehdottomasti tuohon uuteen asuntoon missä kaikki on täysin uutta ja siistiä, mutta kuinka suuren mörön tuosta kanavasta saan vielä aikaan. Lapset ei tietenkään ulkoile yksin ilman valvontaa ja ilman toista aikuista ei kanavan rantaan mennä, mutta silti. Se on vaan liian lähellä. Tässä on onneksi vielä aikaa miettiä ja etsiä onneksi jotain muuta vaihtoehtoakin. Toivon että löytyy.. Tai sit joku vois vaan sulkee koko kanavan.. :) tänään ehkä käydään vähän kävelemässä ja paikkaa katsomassa tarkemmin ja muutenkin kuin autosta käsin.

Eilen käytin kissan eläinlääkärillä ja lääkäri totesi vain että tyypillinen paikka ruoka-allergialla on juuri tuo korvan ja silmän välinen alue. Nyt on ressukalla tiukka ruokavalio seuraavat viikot. Pelkkää allergiakuivaruokaa ja vettä. Höh. Pikkuprotesti oli kissalla jo viime yönä.. toivottavasti tämä auttaa nyt edes. Kortisonia sisältävää voidetta saatiin antibiottien lisäksi.

Eilen aamulla leivottiin omena-kaurapaistos kun isomummu ja isopappa kävivät kahvilla. Niin nopeasti hävisi koko paistos etten ehtinyt edes kuvaa napata. Hah. Pääasia että maistui.

Aamulla reippailtiin terveyskeskukseen rattailla tytön siteitä vaihtamaan. Sateenkin uhalla otin riskin ja jätin auton orpona parkkipaikalle ja lähdettiin taittamaan tuo 3km matka kohti määränpäätä. Sateita ei saatu niskaan ja viikonlopuksi saatiin tarvikkeet jotta voidaan itse hoitaa tytön kättä. Maanantaina sitten taas näytille. Itkua tuo siteen vaihto on tytölle joka kerta. Onneksi lopuksi saa aina 3 tarraa niin helpottaa. Paranisi jo silti. Kotimatkalla tyttö halusi itsekin vähän jo kävellä ja pitkän matkaa kävelikin. Kotiin tullessa oli hyvä mieli koko reissusta ja siitä että sain itseäni niskasta kiinni ja käveltiin. Juuri ennen kotia tyttö näytti erästä omakotitaloa ja sanoi : tuollainen koti voisi olla ihana. Totesin että niinhän se olisi. "Mennään ostamaan sellainen kaupasta"  Nyyh, miksei niin voisi vain tehdä. Lottovoittoa odotellessa.

Isikin yllätti ja tuli töistä aikaisin kotiin. Taidetaan juhlia sitä siivoamalla. Mutta ensin levätään vähän ♥

Haavojen parantelua

Meillä on viime launtaista saakka paranneltu neidin vasenta kättä palovammoista. Tyttö oli kiivennyt juuri valmistunutta ruokaa maistamaan ja nojannut jo sammutettuun levyyn. Sen verran kuuma kuitenkin oli, että sormiinsa ja kämmeneen sai toisen asteen palovammat. Tässä tilanteessa ei hellan turvasuoja auttanut mitään kun sen yli kurkotteli. Se huudon määrä jo puhelimen taustalta kun mies soitti ja kertoi tapahtuneen. Multa jäi reissut kesken kun ampasin kotiin ja passitin porukan päivystykseen. Nyt on päivittäin vaihdeltu siteitä ja lisätty rasvaa. Vauhtia tuo tapaus ei silti ole tytössä vähentänyt, vaan sama pyörremyrsky täällä pyyhältää moneen kertaan päivässä. Välillä tuo kyllä koittaa vedota ettei pysty esim syömään "kun mulla on tää pipi". Hih, onneks on oikeakätinen ja oikea käsi toimii moitteetta. Pukemisessa toki nyt vähän apua tarvitsee kun toinen käsi on lomalla hetken.. josko tästä pian toivuttaisiin.

Toinenkin meillä sairastaa, kissa. Kuukausi sitten sen korvan juureen ilmestyi verta vuotava ja kutiava ihorikko joka laajeni ja laajeni. Lääkäri antoi antibiottia ja kortisonia. Niillä parani. Nyt sama vaiva palasi, toiselle puolelle päätä. Silloin jo lääkäri vihjaisi mahdollisesti ruoka-allergiasta. Kortisonia ei voi vielä pistää, kun minimi väli on kuusi viikkoa ja nyt on ehkä se kolme tai neljä viikkoa vasta välissä. Tänään olen tilannut kokeeksi allergiaruokaa ja huomenna pakko koittaa saada eläinlääkäri toiselle. En tiedä mitä tehdä. Kissa kärsii selvästi tuosta kutinasta. Ikää ressukalla ole vielä vuottakaan. Ehkä sekin selviää.

Alkuviikko ollaan otettu aika iisisti vaan kotona. Jumppari toki käynyt poikaa jumppaamassa ja pikkuhiljaa alkaa ryömimisen haluja löytyä.. voimaa ja oivallus vielä vähän uupuu, kovaa treeniä vaan. Samoin jos pojan korottaa suorille käsille, nostaa tämä lähes poikkeuksetta itsensä konttausasentoon. Ei vielä itse siinä pysy, mutta hakee hakee.  Taputtaminen on nyt kovin suosiossa ja sitä tekee joka välissä.

Monta aikaa olen hokenut (naapureiden ehkä jo kahjona pitäessä) lamppua ja osoitellut aina tilaisuuden tullen kilpaa tytön kanssa kohtia kattoa. Eilen tuttuun tapaan kysyin taas missä lamppu ja suureksi ilokseni (tai sit poika kyllästy mun kyselyyn, eikö äiti todella tiedä missä se lamppu on)poika käänsi katseen kohti keittiön lamppua. Pari kertaa piti vielä kokeilla ja kyllä, joka kerta katse löysi lampun. Niin hieno asia että piti isillekin heti soittaa.

Tänään lähdettiin välipalan jälkeen pappalaan käveleen, tosin ensimmäinen puoli tuntia jumitettiin omassa pihassa, kun tyttö äkkäs talonmiehen tekemän lehtikasan. Ja niitä lehtiä olikin tällä kertaa kunnon kasa. Niin, se äiti pieni mitätön kasa ei ollut enää mitään tämän rinnalla. Siellä maattiin, pompittiin, istuttiin. Lehtiä heiteltiin ja niiden sekaan sukellettiin. Päivän ehkä se paras juttu. Tuo riemu on vaan niin aitoa ja täydellistä. Sain lopulta houkuteltua tytön (ainakin melkein hyvällä mielellä) pois lehtien kimpusta, jotta päästiin jatkamaan matkaa.
Ilta sujui siellä kunnes kaupan kautta kotiin, iltapesut,puuro ja nukkumaan.

Saa nähdä kuinka pian sitä itse sammuu. :)

Kahdenkeskistä aikaa ja vauvarokkoa

Vihdoin on pikkumiehen kuume ohi, tosin tilalle nousi ihottuma. Vauvarokosta siis kyse. Nyt on sekin sairastettu. Kiukkunen poika silti vielä on. Ruokahalukin on vielä kateissa. Etsitty on jo jokunen päivä, mutta kovin on piilosilla. Samoin känkkäränkän kanssa poika on varmaan tehnyt sopimuksen, että varsinkin yöllä voidaan vähän kiukuta ja valvoa. 

Viime yönä poika heräsi puoli kahden jälkeen ja selkä puuduksissa roikuin lopulta tunnin pinnasängyn reunalla. Tuloksetta. Lopulta herätin miehen, ole hyvä sun vuoro. Tuloksetta roikkui toinenkin meistä jokusen tovin. Otin pojan lopulta kainaloon, tosin yhtä levoton pyörijä poika oli siinäkin. Kello oli jjo kolme kun mies haki maitoa ja hyvällä halulla poika maidon joikin.. ja oksensi.. kaaressa kaikki pitkin sänkyä. Huokaus. Ei muuta kun lakanan vaihtoon. Miehen passitin kikattelevan ja pirteän pojan vaatteiden vaihtoon ja sohvalle. Itse vaihdoin lakanat varoen samalla herättämättä tyttöä. Hievahtamatta tyttö nukkuikin, vaikka vähän jouduin kääntään ja siirteleen, että sain lakanan paikoilleen. Uutta yritystä unenmetsästykseen ja lopulta poikakin nukahti.. Neljältä. Mielestäni mun kainaloon mutta omasta sängystä poika kyllä aamulla heräsi.. kuudelta. Toinen huokaus.

Eiliseen kuului metsäretkeä tytön kanssa ja loppupäivä isomummulla. Ihana oli päästä valmiiseen ruokapöytään ja vähän siitä maistui myös pojalle.

 

Tänään jätettiin poika vielä isin kanssa kotiin kun lähdettiin ystävän ja tämän pojan kanssa kirjastoreissulle. Tyttö on nauttinut kun ollaan nyt vietetty aikaa ihan kahdestaan. Monta päivää ulkoitu kahden ja muskarissakin oltiin kahden. Ihana antaa tämmöstäkin aikaa joskus.

Kirjastoreissun jälkeen syötiin ja pidettiin pieni lepohetki. Laitoin tytönkin omaan sänkyyn satu cd:tä kuuntelemaan ja itse aloin tutkimaan postissa tullutta reilu 600kappaleen valokuvatilausta. Hih, koko tän vuoden kuvailut on jäänyt tilaamatta ja tuossakin vaan ne parhaimmat. Kävin kohta katsomaan tyttöä ja pari kertaa jouduin todella katsoa ennekö uskoin. Tyttö nukkui ja se, että hän oli nukahtanut itse. Tätä meillä ei tapahdu koskaan. Reilun puolituntia nukkui. Ja oli meillä ehkä maailman onnellisin tyttö kun mummi toi Tallinnan tuliaisiksi aarrearkun täynnä prisessakolikoita. Suklaata täytteenä tottakai ;)

Iltapuuron jälkeen sytytettiin pari kynttilää olohuoneeseen ja luettiin satu sohvan nurkassa sylikkäin. Päiväunet kostautui kyllä illalla kun uni ei meinannut tulla millään ja sängyssä pyöri ja kälkätti eimuaväsytäollenkaan-neiti. Kolmas huokaus. Normaalisti kun neiti nukahtaa puoli kahdeksan niin nyt oli kello jo yli yhdeksän..

Pääasia on, että nyt nukkuu ja kynttilän loisteessa katson salkkarit ja käyn nukkumaan ♥

Keskiviikon pikapäivitys

Pikkumiehen kuume senkun jatkuu. Aamun vietti isin kanssa kahden kotona kun me paineltiin tytön kanssa ulos. Ihana ilma ja kuraleikit sai aikaan vallattoman htmyn. Äiti, onko siellä lätäköitä? Saako niissä hyppiä? Ja kyllä siellä hypittiinkin. Onneksi on kuravaatteet.

Tyttö sai kaverikseen ikäiseen naapurin pojan. Nämä ovat niin mahtava pari kun kulkevat peräkanaa pitkin pihoja välillä kinastelleen, välillä taas halien. Tänään keksivät krokettimailat ja niille täysin uuden tarkoituksen. Niillä tehtiin remonttia. Melkoinen pauke lähtikin kun nämä kaksi pientä PuuhaPeteä paukutti kaverin terassia ja kukkapenkin kivetyksiä. Onneksi pian keksivät keinut ja matka jatkui siihen suuntaan. Ruokahetken koittaessa halittiin moneen kertaan ja vähän innostuivat painimaankin nurmikossa. Hauskaa ainakin oli.

Välipalan jälkeen isi lähti mopoilemaan ja me otettiin suunnaksi isomummula. Iltapuuroon saakka siellä viihdyttiinkin. Ja poikakin jaksoi kuumeesta huolimatta olla hereillä ja leikkiä rauhassa siskon juostessa ja hyppiessä ympärillä. Iltapuuro ei kummallekaan maistunut juuri ollenkaan, mutta nukahtivat kuitenkin nopeasti.

Ja päivän paras: tyttö otti pojan tutin pois suusta komean kuolavana kera ja tähän neiti huudahti "Se vuotaa lattialle" :D hih, meitä nauratti ♥

Mukava päivä ollutkin vaikka aamulla saatu suru-uutinen toisen mummuni pois nukkumisesta toikin omat varjonsa päivään. Nyt on kivut poissa. Muistoissa hän silti aina ♥

Syksyä ja syysflunssaa

Viikonloppu meni juhliessa kummitytön synttäreitä. Ja juu kyllä, koko viikonloppu. Jatkoin sunnuntaina vielä neidin kanssa kahdestaan, kun paikalla oli muita kavereita. Kakkua on syöty taas niin paljon että mahaan koskee. Ei tää parikiloapois pudotus nyt oikein pääse toteutumaan. Kokoajan on ties mitä kutsuja, juhlia ja kissanristiäisiä. Kohta on joulu, sillon syön ainakin. Ja sitten on pääsiäinen suklaamunineen ja vappu munkkeineen. Ei sen muutaman kilon pudottaminen helposti onnistu. Tai sit mulla on vaan huono itsekuri.. eikai?

Leikkipuistossa käytiin sunnuntaiaamuna koko perheen kanssa. En edes muista koska ollaan näin oltu, ihan rauhassa ilman kiirettä. Enemmänkin ehkä saisi olla.

Eilen isi lähti kahdeks päiväks reissutöihin ja me touhuttiin sit maanatai keskenämme. Kotona oltiin koko päivä ja neiti niiskutti koko päivän, tuloksena valvottu viime yö tukkosen neidin kanssa joka ei löytänyt hyvää asentoa. Aamulla väsytti todenteolla. Poikakin heräili pahimmillaan kymmenen minuutin välein känisemään, enkä kuitenkaan syytä löytänyt.. Tosin aina kun mut näki nii alkoi naurattaan, joten mistään vakavasta tuskin oli kyse ja lopulta herra pyöri pari minuuttia ja sammui. Onneksi. Kyllä yhden kanssa valvominen riittää yhdeksi yöksi.

Eilen sain yhdeltä ystävältä pojalle säkillisen vaatetta, nyt käytettäväks ja vielä seuraavaakin kokoa. Kiitos ♥ ystävät on vaan niin lahja. Nyt voi pojan pukea vaikka joka päivä eri vaatteisiin,ei nimittäin tuu heti loppumaan. Hih, ehkä en enäö katsokaan muuta kun tytön vaatetta hetkeen aikaan. Joopa joo..

Tänään oli aamulla tytön fysioterapia ja hyvin siellä meni jälleen. Ei mainintaa mistään, ei liikerajoituksia. Eikä nyt ole edes valitellut kipuja missään. Auttaisiko tämän viljaton todella? Noh ensi viikolla pitäisi palautella viljoja takasin ja katsotaan mahdollisia oireita sitten.

Ulkona ihasteltiin leppäkerttua ja haravoitiin lehtiä. Kyllä se syksy jo tänne on tullut. Ihanaa ♥

Pojan kiukkuilu ja itkuisuus jatkui tämänkin päivän. Ja nyt illalla nousi kuume. Pieni ressu. Parempi perua huominen jumppa niin saa poika levätä.

Nyt kömmin sohvan nurkkaan iltapalan kera katsomaan salkkareita!

Piristys ystävältä ♥

Nasu tuli takaa Puhin vierelle. "Puh!" kuiskasi hän. "No mitä?" "Ei mitään", sanoi Nasu ja otti Puhin käpälästä kiinni. "Tarkistin vain, että olet siinä."

Posti toi tänään rakkaalta ystävältä kortin. Niin mahtava ja ihana yllätys. Lämmitti mieltä kovasti. Ikävä ystävää on kova. Kiitos rakas, olet ajatuksissa joka päivä ♥