Muutama sana kotihoidontuesta

Kotihoidontuki ja sen muutokset herättävät tänäpäivänä ja jatkossakin kiivasta keskustelua. Omassa päässäkin herää kysymys siitä, mikä vaivaa päättäjiä? Elämme hyvinvointivaltiossa, tai niin meidän ainakin pitäisi, mutta silti tätä maata ollaan ajamassa kovaa vauhtia alaspäin ja sana hyvinvonti on kaukana tarkoituksestaan. Miten paljon aikaa taaksepäin pitää mennä kun masennusta tai väkivaltaa oli vähemmän, onhan sitä toki ollut, mutta lisääntymäänpäin se on vahvasti. Missä vika? Ehkä siinä että yritetään muuttaa liikaa, aivan liikaa.

Ennen oli päivänselvää että äidit jää kotiin ja isät tekee rahaa ja tuo leivän pöytään. Nyt ollaan ajamassa äidit väkisin töihin. Onko kukaan ajatellut sitä että mitä tapahtuu jos isät pakotetaan jäämään kotiin. On varmasti paljon niitä isiä, jotka jäävät mielellään kotiin, suodaan se toki heille. Mutta paljon on myös niitä isiä, jotka haluavat mennä töihin ja tehdä töitä. Mitä jos isä masentuu ja ahdistuu kotona, koska siellä on pakko olla? Vanhemmat eivät halua laittaa alle kolme vuotiasta lastaan päiväkotiin, äiti haluaa olla kotona, isä haluaa että äiti on kotona ja isä tekee työt. Tämä toimii näin. Vanhemmat saakoon itse päättää kumpi hoitaa lasta kotona.

Sitten on isät jotka eivät halua jäädä kotiin, kotona oleminen ahdistaa, hermot ei kestä ja lopulta masentuu. Apua ei saa, koska ei ole rahaa ja resursseja tarjota apua masentuneille ja väsyneille vanhemmille. Pienten lasten vanhemmat nyt on väsyneitä,sehän kuuluu asiaan. Äiti menee pakotettuna töihin (jos hänellä sattuu olemaan töitä). Äiti ahdistuu töitä tehdessä, sillä hän tietää että isä ei jaksa olla kotona, vaan haluaisi olla töissä. Äiti haluaisi kotiin hoitamaan lapsiaan. Äiti masentuu, sillä mielessä pyörii kotona pyörivä arki ja samalla pomo painaa päälle syytöksin että äiti ei tee töitä tarpeeksi tehokkaasti ja huolellisesti kun ajatukset ovat muualla. Lapsi vaistoaa kotona vanhempien väsyneisyyden ja masentuneisuuden ja miettii pienessä päässään mitä hän on tehnyt väärin. Noidankehä on valmis. Lisääntyykö perhesurmat tämän myötä jos päättäjät päättää vanhempien puolesta kenen on paras hoitaa lasta kotona? Masentuuko äidit,isät ja lapset enemmän kun eivät saa elää elämäänsä omien päätösten mukaan? Miksi päättäjien pitää päättää kuka saa hoitaa OMIA lapsiaan?

Itse päiväkodissa työtätekevänä ja kahden alle kolme vuotiaan lapsen äitinä, en vaan voisi kuvitellakaan laittavani lapsia päiväkotiin näin pieninä. Lasten paras paikka on kotona ainakin sinne kolmevuotiaaksi asti, jos se vaan on mahdollista ja vanhemmat sitä itse haluaa. Lapset jotka ovat vielä pieniä ja eroahdistus pahimmillaan, pitää erottaa äidistään ja isästään vain sen takia että äiti ei saa jäädä kotiin, koska on jo ollut sallitun ajan kotona kotihoidon tuella ja isä joka saisi jäädä kotiin ei halua jäädä kotiin. Lapsi pakotetaan päiväkotiin, jossa jää vaille huomiota liian suuren lapsiryhmän ja aivan liian pienen hoitohenkilöstön vuoksi. Lapsia ei pystytä valvomaan tarpeeksi tehokkaasti ja turvallisuus heikkenee. Pieni lapsi itkee pelkoa,ikävää ja ahdistusta. Kukaan ei ehdi ottaa syliin, koska samassa tilanteessa olevia saattaa olla enemmän kuin tarjolla olevaa syliä. Kotona on väsyneet ja ärtyneet vanhemmat kun lapsen kotihoito ei järjesty. Maailma on julma paikka pienelle, vasta elämäänsä alkavalle lapselle. Annetaan siis heti yhdeksän kuukauden ikäiselle lapselle tie jota on kuljettava, yksin. (9 kuukauden ikäinen, kun vanhempainvapaa loppuu)I

On toki äitejä, jotka haluavat töihin ja on isiä jotka haluavat jäädä kotiin. Silloin tämä toimii että äidit määrätään töihin. Heillehän tämä ei ole ongelma. Mutta miksi nykymaailma ja tulevaisuus pakotetaan kauaksi siitä mihin maailma on itsensä muovannut? Mitä jos laspset sairastaa paljon tai yöllä vielä valvottaa? Lapsi ei huoli isää nukuttamaan vaan juuri äidin syli yöllä kelpaa. Yleensä se on äiti joka valvoo lasten kanssa ja koittaa saada heidät takaisin nukkumaan. Sitten pitää äidin vielä aamulla jaksaa lähteä väsyneenä töihin. Liikenneonnettomuuksia lisää kun väsyneet ja ahdistuneet äidit ajaa töihin valvotun yön vuoksi.

 Sitten on vielä perheet joissa isällä on vaikka oma yritys ja hän hoitaa työt yksin. Äidillä ei ole työpaikkaa. Kuka hoitaa silloin lapsia tai isän firmaa. Äitikö lähtee esimerkiksi hooitamaan isän työt vaikka remonttihommiin, tuskin. Kuka tuo perheeseen rahaa jos äidillä ei olekaan työpaikkaa minne mennä ja isä joutuu hoitamaan lasta kotona kun lasta ei kuitenkaan edes saa viedä päiväkotiin, sillä äiti on kotona. Tokihan äiti voi sitten nostaa työttömyyskorvausta ja hoitaa sillä rahalla lapsensa niin isä saa tehdä omat työnsä. Isä saakoon tehdä töitä jos tänä päivänä töitä riittää edes toiselle vanhemmista ilman pelkoa irtisanomisista tai lomautukista.

Kaikki tämä lisää taas kustannuksia ja asiakkaita terveyspuolella ja lastensuojelussa, mutta samalla vähennetään terveyskeskuksia ja jonot terveyspuolella kasvaa. Ja joissain tilanteissa apua ei edes saada tai jos saadaan, saadaan se liian myöhään.

Joten päättäjät, älkää lisätkö päätöksillä huonosti voivia perheitä tai riskiä perhesurmiin. Älkää päättäkö vanhempien puolesesta kuka saa hoitaa omia lapsia, pääasia kai että lapset hoidetaan hyvin. Antakaa siis perheiden itse päättää siitä kenen on paras hoitaa lapset, oli se sitten kotona tai päivähoidossa. Antakaa hyvinvointivaltiolle edes pieni mahdollisuus vielä olla hyvinvointivaltio.