Kotihoidontuki ja sen muutokset herättävät tänäpäivänä ja
jatkossakin kiivasta keskustelua. Omassa päässäkin herää kysymys siitä, mikä
vaivaa päättäjiä? Elämme hyvinvointivaltiossa, tai niin meidän ainakin pitäisi,
mutta silti tätä maata ollaan ajamassa kovaa vauhtia alaspäin ja sana
hyvinvonti on kaukana tarkoituksestaan. Miten paljon aikaa taaksepäin pitää
mennä kun masennusta tai väkivaltaa oli vähemmän, onhan sitä toki ollut, mutta
lisääntymäänpäin se on vahvasti. Missä vika? Ehkä siinä että yritetään muuttaa
liikaa, aivan liikaa.
Ennen oli päivänselvää että äidit jää kotiin ja isät tekee
rahaa ja tuo leivän pöytään. Nyt ollaan ajamassa äidit väkisin töihin. Onko
kukaan ajatellut sitä että mitä tapahtuu jos isät pakotetaan jäämään kotiin. On
varmasti paljon niitä isiä, jotka jäävät mielellään kotiin, suodaan se toki
heille. Mutta paljon on myös niitä isiä, jotka haluavat mennä töihin ja tehdä
töitä. Mitä jos isä masentuu ja ahdistuu kotona, koska siellä on pakko olla?
Vanhemmat eivät halua laittaa alle kolme vuotiasta lastaan päiväkotiin, äiti
haluaa olla kotona, isä haluaa että äiti on kotona ja isä tekee työt. Tämä
toimii näin. Vanhemmat saakoon itse päättää kumpi hoitaa lasta kotona.
Sitten on isät jotka eivät halua jäädä kotiin, kotona
oleminen ahdistaa, hermot ei kestä ja lopulta masentuu. Apua ei saa, koska ei
ole rahaa ja resursseja tarjota apua masentuneille ja väsyneille vanhemmille.
Pienten lasten vanhemmat nyt on väsyneitä,sehän kuuluu asiaan. Äiti menee
pakotettuna töihin (jos hänellä sattuu olemaan töitä). Äiti ahdistuu töitä
tehdessä, sillä hän tietää että isä ei jaksa olla kotona, vaan haluaisi olla
töissä. Äiti haluaisi kotiin hoitamaan lapsiaan. Äiti masentuu, sillä mielessä
pyörii kotona pyörivä arki ja samalla pomo painaa päälle syytöksin että äiti ei
tee töitä tarpeeksi tehokkaasti ja huolellisesti kun ajatukset ovat muualla.
Lapsi vaistoaa kotona vanhempien väsyneisyyden ja masentuneisuuden ja miettii
pienessä päässään mitä hän on tehnyt väärin. Noidankehä on valmis. Lisääntyykö
perhesurmat tämän myötä jos päättäjät päättää vanhempien puolesta kenen on
paras hoitaa lasta kotona? Masentuuko äidit,isät ja lapset enemmän kun eivät
saa elää elämäänsä omien päätösten mukaan? Miksi päättäjien pitää päättää kuka
saa hoitaa OMIA lapsiaan?
Itse päiväkodissa työtätekevänä ja kahden alle kolme vuotiaan
lapsen äitinä, en vaan voisi kuvitellakaan laittavani lapsia päiväkotiin näin
pieninä. Lasten paras paikka on kotona ainakin sinne kolmevuotiaaksi asti, jos
se vaan on mahdollista ja vanhemmat sitä itse haluaa. Lapset
jotka ovat vielä pieniä ja eroahdistus pahimmillaan, pitää erottaa äidistään ja
isästään vain sen takia että äiti ei saa jäädä kotiin, koska on jo ollut
sallitun ajan kotona kotihoidon tuella ja isä joka saisi jäädä kotiin ei halua
jäädä kotiin. Lapsi pakotetaan päiväkotiin, jossa jää vaille huomiota liian
suuren lapsiryhmän ja aivan liian pienen hoitohenkilöstön vuoksi. Lapsia ei
pystytä valvomaan tarpeeksi tehokkaasti ja turvallisuus heikkenee. Pieni lapsi
itkee pelkoa,ikävää ja ahdistusta. Kukaan ei ehdi ottaa syliin, koska samassa
tilanteessa olevia saattaa olla enemmän kuin tarjolla olevaa syliä. Kotona on
väsyneet ja ärtyneet vanhemmat kun lapsen kotihoito ei järjesty. Maailma on
julma paikka pienelle, vasta elämäänsä alkavalle lapselle. Annetaan siis heti
yhdeksän kuukauden ikäiselle lapselle tie jota on kuljettava, yksin. (9
kuukauden ikäinen, kun vanhempainvapaa loppuu)I
On toki äitejä, jotka haluavat töihin ja on isiä jotka
haluavat jäädä kotiin. Silloin tämä toimii että äidit määrätään töihin.
Heillehän tämä ei ole ongelma. Mutta miksi nykymaailma ja tulevaisuus
pakotetaan kauaksi siitä mihin maailma on itsensä muovannut? Mitä jos laspset
sairastaa paljon tai yöllä vielä valvottaa? Lapsi ei huoli isää nukuttamaan
vaan juuri äidin syli yöllä kelpaa. Yleensä se on äiti joka valvoo lasten
kanssa ja koittaa saada heidät takaisin nukkumaan. Sitten pitää äidin vielä
aamulla jaksaa lähteä väsyneenä töihin. Liikenneonnettomuuksia lisää kun
väsyneet ja ahdistuneet äidit ajaa töihin valvotun yön vuoksi.
Sitten on vielä perheet joissa isällä on vaikka oma yritys ja
hän hoitaa työt yksin. Äidillä ei ole työpaikkaa. Kuka hoitaa silloin lapsia
tai isän firmaa. Äitikö lähtee esimerkiksi hooitamaan isän työt vaikka
remonttihommiin, tuskin. Kuka tuo perheeseen rahaa jos äidillä ei olekaan
työpaikkaa minne mennä ja isä joutuu hoitamaan lasta kotona kun lasta ei
kuitenkaan edes saa viedä päiväkotiin, sillä äiti on kotona. Tokihan äiti voi
sitten nostaa työttömyyskorvausta ja hoitaa sillä rahalla lapsensa niin isä saa
tehdä omat työnsä. Isä saakoon tehdä töitä jos tänä päivänä töitä riittää edes
toiselle vanhemmista ilman pelkoa irtisanomisista tai lomautukista.
Kaikki tämä lisää taas kustannuksia ja asiakkaita
terveyspuolella ja lastensuojelussa, mutta samalla vähennetään terveyskeskuksia
ja jonot terveyspuolella kasvaa. Ja joissain tilanteissa apua ei edes saada tai
jos saadaan, saadaan se liian myöhään.
Joten päättäjät, älkää lisätkö päätöksillä huonosti voivia
perheitä tai riskiä perhesurmiin. Älkää päättäkö vanhempien puolesesta kuka saa
hoitaa omia lapsia, pääasia kai että lapset hoidetaan hyvin. Antakaa siis
perheiden itse päättää siitä kenen on paras hoitaa lapset, oli se sitten kotona
tai päivähoidossa. Antakaa hyvinvointivaltiolle edes pieni mahdollisuus vielä
olla hyvinvointivaltio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pieni merkki käynnistäsi :)