Perjantai :)

Lähes kuvaton ja melkoisen tyhjän päivästä höpinää tän päivän postaus.. Ainoa mistä pakko mainita on pikkumiehen sänky jolle taioin vähän uutta ilmettä. Se tosin ei ollut jätkän mielestä kiva, sillä tuijotteli kauhistuneen näköisenä ympärilleen ja jos poistuin vierestä alkoi itku. Sängystäkin piti pois ottaa että rauhoittui. Kyllä rauhoittui noin kymmenen syliin-takaisin-syliin-takaisin laiton jälkeen nukkumaan, mutta taisi muutos olla liikaa. Ennen siis oli sellainen sininen tuo reunasuoja ja nyt tuo täysin valkoinen. Toivottavasti tottuu, ettei heti pienestä aiheuteta muutoksen tuomia traumoja :)

Viime yönä neiti oli aiheuttaa sydänkohtauksen tälle äitille. Normaalisti toinen kömpii kainaloon tuhisemaan jo puolilta öin, mutta viime yönä heräsin puoli 4 katsomaan kun neiti nukkuu edelleen omassa sängyssään (tämä siis on äärettömän harvinaista). Hipsin kurkkaamaan ja tottuneesti laitoin käden mahan päälle varmistaakseni vain hengityksen (tämä jäänyt tavaksi kun neidillä n2viikkoisena oli hengityskatkoja, joihin pari kertaa piti sairaalassa ollessa puuttua) ei mitään liikettä tuntunut käteen ja tyttö oli muutenkin niin kovin viileä. Tökkäsin vähän, ei mitään reaktioo eikä edelleenkään mahan päällä tuntunut liikettä. Pelästyin aivan totaalisesti ja nostin tytön istumaan ja herättelin. Pikkuhiljaa availi silmiänsä, luojan kiitos. Sainkin täysin hereille ja siltä istumalta kaappasin syliin ja otin omaan sänkyyni nukkumaan. Toinen taisi nukkua vain niin sikeästi ja pinnallista hengitystä jollain yläosilla ettei sen vuoksi mitään tuntunut, mutta kyllä pelästyin pahemmin varmaan kuin koskaan ja keräilin itseäni varmaan kuinka ja pitkään. Tärisinkin kuin pahemmassakin krapulahorkassa. Tänä iltana otin tytön suoraan omaan sänkyyni enkä varmasti päästä pois ennen aamua <3

Tänään ei rehellisestikään olla sen kummempia tehty. Aamulla kyllä käytiin naapurin kaverin ja tämän äidin kanssa leipomossa (syötäväkaupassa, neidin sanomana) kahvilla, ja munkilla ;) kävellen sentään mentiin ja matkaa yhteen suuntaan taitaa joku pari kilometriä olla, että ihan mukavaa.. Kuuma siinä matkassa tuli, auringon syytä toki eikä ainkaan huonon kunnon :D

Yks ystävä saatiin kylään puolenpäivän jälkeen ja hänen masuvauvalleen sainkin luovuttaa kasan tuttipulloja ja sitterin.. Mitähän vielä nurkista löytyy;)

Ulkona käytiin vielä illemmallakin ja ensimmäistä kertaa kunnolla pikkumies näytti sen että harmittaa ja kiukuttaa. Polkisi varmaan jalkaakin jos osaisi. Hän on vallan täysin, aivan kokonaan hullaantunut palloihin. Kyllä, mitä isompi sen parempi. Tänään ulkona, jalkapallo. Se oli käsissä, se oli suussa, se pyöri karkuun ja siitä se lähti sen perään huudettiin ja oikein todella, KIUKUTTIIN. Mahtavaa, ihanaa, tätä lisää. Jätkässä on luonnetta. Toin pallon takaisin. Mikä hymy, ihana, onnellinen. Ja se katse.. Jes, mä sain tän! Päästin pallon uudestaan karkuun, ilkeä äiti, mutta halusin nähdä tuon ilmeen ja reaktion vielä. Salamana kun pallo pyöri pois se tuli. Kiukku ja itku, selkää kaarelle ja kova tahto eteenpäin Mä tahdon tuon pallon! Äiti, anna se takaisin, NYT. mitä sä virnuilet, mua harmittaa. Pallo tänne! Vitsit kuinka hyvältä musta tuntui :) päivän pieniä, mutta meille niin äärettömän suuria riemuja :)

Huomenna toivottavasti saadaan isi kotiin ja päästään laittamaan tuo lastenhuone uusiksi ja molemmat muruset samaan huoneeseen :)

Näiden lyhyiden lauseiden saattelemana suljen koneen ja kömmin saman peiton alle ja otan pikkuneidin kainaloon. Eikä se pikkumieskään niin kovin kaukana ole <3