Viikon päästä on meidän pikkumiehen 1-v synttäripäivä jota juhlitaankin nyt tulevana viikonloppuna :) hassua kuinka nopeasti tämä vuosi on mennyt, eihän tässä pysy enää mukana.
Eipä me viikonloppuna saatukaan tuota lastenhuonetta kuntoon. En keksinyt mitään kivaa saati toimivaa ratkaisu huonekaluille. Josko tän viikon aikana kun päässään pyörittelis uusiin paikkoihin niin sais jotain järkeä koko juttuun. Matto jonka olin löytänyt jo lasten huoneeseen ja joka olisi sopinut täydellisesti olikin nyt loppunut enkä saanut sitä.. Harmittaa kovasti etten sitä silloin ostanut. No, ei auta kun jatkaa etsintöjä ja toivoa että löytyy vielä joku yhtä kiva.
Aamulla suunniteltiin kirjastoreissua pojan aamupäikkäreiden jälkeen. Normaali puolituntinen venyi pojalla lähes puolitoista tuntiseksi. Tää äiti ehti jo vähän huolestua kun ei kirjastokaverimme meinannut herätä, mutta heräsipä lopulta. Eteisessä odotti jo erittäin kärsimätön neiti, "joko mennään, joko mennään". Päästiin vihdoin lähtemään, tosin todetaksemme vain, että kirjasto aukesi vasta puolitapäivin. Voi sitä pettymyksen itkua. (hyvä ettei äitiäkin itkettänyt kun oli kaivettu raattaatkin autosta mukaan.. ) Ei auttanut edes se, että lupasin tulevamme iltapäivällä uudesta. Pieni ressu. Mentiin sitten leikkipuistoon hetkeksi ja se onneksi toi hymyn takaisin tytön kasvoille. Keinuttiin ja laskettiin liukumäkeä. Pikkumieskin istui keinussa paremmin kun koskaan, ja tähän asti totisena liukumäessä ollut pikkumies nauraa kikatti jokaisen laskun jälkeen. Olihan meillä kivaakin.
Eilisen päivän ja eilisten fiilisten jälkeen on ihan kiva nähdä aurinko ja ilo lasten kasvoilla. Pojan vatsan alueen ultrasta tuli munuaislääkärin kanta ja se olikin käsky lisätutkimuksiin ja uuteen ultraan seuraavalla käynnillä marraskuussa. Jotenkin vaan löi fiilikset maahan kun nyt joutuu taas odottamaan monta aikaa ennenkö saa tähän asiaan mitään vastausta ja onko tämä vakavampaa ja tarviiko jatkojuttuja. Tuntuu välillä niin kamalan vaikealta tämä jatkuva epätietosuus ja odotus vailla yhtään vastausta. No pääasia on, että saadaan olla kotona ja nauttia päivistä ja tosistamme. Isiltäkin loppui työt kaukana ja on nyt kotona, ihan niin kuin normaalisti. Tiukkaa tytölle tekikin tuo isin kotiin palaaminen. Lauantai-ilta meni kiukussa ja itkussa, oli kivaa kun isi oli kotona, mutta vaatihan se taas tottelua. Vaikeaa kun se mitä tahtoo on kuitenkin kiukun ja harmin paikka, ei oo helppoa olla lapsi ;)
Päästiin me lopulta kirjastoonkin saakka ja monenmoista tulikin lainattua. Lisää uusia iltasatuja (joista todennäköisesti luetaan toinen toisensa perään vain kahta kirjaa) Onneks mulla on tyttö joka tykkää lueskella ja kuunnella satuja, ainakin kun sille päälle sattuu.
Illalla tuli känkkäränkkä kylään neidille. Pojalle tuli kummitäti. Kummitäti oli kyllä toivotti vieras mutta känkkäränkälle olisin mieluusti neuvonut jonkun toisen osoitteen (se kun vierailee meillä nykyään vähän turhan usein).. Selvittiin sänkyyn ja unille asti kuitenkin.
huomenna aamulla jatketaan pojan jumpan merkeissä ja jos jaksetaan niin sen jälkeen perhekahvilaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pieni merkki käynnistäsi :)