Menoa ja lisää menoa

Viikko on tullut mentyä ja tehtyä yhtä sun toista. 

Yhtenä iltana viihdyttiin uimarannalla, ei uimassa sentään käyty, mutta ihailtiin pikkuhiljaa laskevaa aurinkoa ja veden kimallusta. Niin rauhoittava tuo vesi on. Katsellessa ainakin.

Pojan huono syöminen vain jatkuu, oksentelua onneks hiukan vähemmän. Kummallisia vaiheita nää on. Tulee kausissa kun syö tosi hienosti yökkimättä ja oksentamatta, kunnes koittaa aika kun jo sileinkin ruoka saa oksennusrefleksin päälle. Aikamoinen taikuri ja viihdyttäjä saa olla, että tuo kakominen hyvänä kertana unohtuu ja ruuat pysyy sisällä. Stressaahan tuo. Mutta ehkä taas hyvä kausi kestäisi pidempään kuin tämä einiinhyvä kaksiviikkoinen..

Kissan vointi ja elämää mietin kovasti myös. Allergiaruokaa sy (sen minkäsyö).. kortisonit ja antibiotit on saanut, mutt silti tuntuu ettei parane. Tänään on oksennellu pariin kertaan. Tietäs vaan mikä auttais vai auttaako mikään.. niin ressukka ja onneton tuo on. Itkettää. 

Tytön kädestä saatiin siteet pois ja enää kosmeettinen haitta on palovammasta jäljellä, joka kuitenkin paranee ajan kanssa :)

Lauantaina itse olin 3.5 vuoden tauon jälkeen iltaa viettämässä pojan kummitädin kanssa. Käytiin syömässä maistuvat ruuat ja ottamassa muutamat. Lopuksi vielä tanssimaan. Kolmelta olin kotona ja pakko myöntää että teki hyvää vaikka väsymys painaa vähän vieläkin. Toipuukohan tästä ennen ensi kertaa ollenakaan..? Oli niin kiva laittaa ykköset päälle ja laittautua kunnolla. Vaikka kotiinkin kovasti kaipailin niin piristi kyllä. Sai hiukan voimia tähän arkeen. 

 

Tänään lähdettiin jo tosi aikaisin aamulla lasten ja isomummun (kenenkäs muun) kanssa sairaalalle. Pojalla oli näönkuntouksessa kontrolli. Edelliskerrasta puolivuotta aikaa, mutta samassa mennään kuin silloinkin.  Näkökenttä on edelleen kapea ja lisää vaan treenattava sitä. Karsastuksesta puhuttiin ja sen suhteen jäädään seurantalinjalle. Nyt he eivät sitä nähneet, mutta pääosin se tuleekin väsyneenä näkyviin. Vuoden päästä uudelleen ja jos edelleen silloin karastusta, niin mietitään jotain taittomittauksia(?) ja mietitään ja tutkitaan onko laseille tarvetta. Samoin jos kouluikää lähestyttäessä on näkökenttä edelleen tuollainen kapea niin tehdään näkökenttä tutkimuksia. Mutta vuoden päästä siis vasta takaisin. 

Silmäpuolen käynnin jälkeen suuntasimme aikaa kuluttamaan kahville (ja pullalle, taas). Pari tuntia oli aikaa ennen sovittua aikaa erikoissuutarille. Pojan jaloista otettiin vähän mittoja ja mallia ja hän saa omat tukisandaalit ja pohjalliset niihin. Äiti sai valita värin, otin valkoiset. Ne näytti kivoimmilta. Pari viikkoa menee kunnes saadaan ne.

Isin työpäivän jälkeen suunnattiin vielä Ideaparkkiin lopuille talvivaateostoksille. Tarkoitus oli ostaa pojalle joululahjaksi saadulla lahjakortilla kengät. Ja siis ostettiinkin, mutta mukaan tarttui myös tytölle uudet talvikengät. Olivat tarjouksessa niin päädyttiin sit ostamaan kummallekin. Pikkumiehelle sai ostaa jo koon 22 kengät ja tytölle 27. Ilmapallotkin muruset saivat vielä. Toppahanskat kummallekin löytyi myös. Nyt saa talvi tulla. Lapset ei ainakaan palele. 

 

 

Niin paljon neiti vissiin juoksi pitkin käytäviä että sammui alta aikayksikön omaan sänkyyn.

On nukkumatti jo mutkin löytänyt, vielä kun malttais mennä nukkumaan..