Vihdoin on pikkumiehen kuume ohi, tosin tilalle nousi ihottuma. Vauvarokosta siis kyse. Nyt on sekin sairastettu. Kiukkunen poika silti vielä on. Ruokahalukin on vielä kateissa. Etsitty on jo jokunen päivä, mutta kovin on piilosilla. Samoin känkkäränkän kanssa poika on varmaan tehnyt sopimuksen, että varsinkin yöllä voidaan vähän kiukuta ja valvoa.
Viime yönä poika heräsi puoli kahden jälkeen ja selkä puuduksissa roikuin lopulta tunnin pinnasängyn reunalla. Tuloksetta. Lopulta herätin miehen, ole hyvä sun vuoro. Tuloksetta roikkui toinenkin meistä jokusen tovin. Otin pojan lopulta kainaloon, tosin yhtä levoton pyörijä poika oli siinäkin. Kello oli jjo kolme kun mies haki maitoa ja hyvällä halulla poika maidon joikin.. ja oksensi.. kaaressa kaikki pitkin sänkyä. Huokaus. Ei muuta kun lakanan vaihtoon. Miehen passitin kikattelevan ja pirteän pojan vaatteiden vaihtoon ja sohvalle. Itse vaihdoin lakanat varoen samalla herättämättä tyttöä. Hievahtamatta tyttö nukkuikin, vaikka vähän jouduin kääntään ja siirteleen, että sain lakanan paikoilleen. Uutta yritystä unenmetsästykseen ja lopulta poikakin nukahti.. Neljältä. Mielestäni mun kainaloon mutta omasta sängystä poika kyllä aamulla heräsi.. kuudelta. Toinen huokaus.
Eiliseen kuului metsäretkeä tytön kanssa ja loppupäivä isomummulla. Ihana oli päästä valmiiseen ruokapöytään ja vähän siitä maistui myös pojalle.
Tänään jätettiin poika vielä isin kanssa kotiin kun lähdettiin ystävän ja tämän pojan kanssa kirjastoreissulle. Tyttö on nauttinut kun ollaan nyt vietetty aikaa ihan kahdestaan. Monta päivää ulkoitu kahden ja muskarissakin oltiin kahden. Ihana antaa tämmöstäkin aikaa joskus.
Kirjastoreissun jälkeen syötiin ja pidettiin pieni lepohetki. Laitoin tytönkin omaan sänkyyn satu cd:tä kuuntelemaan ja itse aloin tutkimaan postissa tullutta reilu 600kappaleen valokuvatilausta. Hih, koko tän vuoden kuvailut on jäänyt tilaamatta ja tuossakin vaan ne parhaimmat. Kävin kohta katsomaan tyttöä ja pari kertaa jouduin todella katsoa ennekö uskoin. Tyttö nukkui ja se, että hän oli nukahtanut itse. Tätä meillä ei tapahdu koskaan. Reilun puolituntia nukkui. Ja oli meillä ehkä maailman onnellisin tyttö kun mummi toi Tallinnan tuliaisiksi aarrearkun täynnä prisessakolikoita. Suklaata täytteenä tottakai ;)
Iltapuuron jälkeen sytytettiin pari kynttilää olohuoneeseen ja luettiin satu sohvan nurkassa sylikkäin. Päiväunet kostautui kyllä illalla kun uni ei meinannut tulla millään ja sängyssä pyöri ja kälkätti eimuaväsytäollenkaan-neiti. Kolmas huokaus. Normaalisti kun neiti nukahtaa puoli kahdeksan niin nyt oli kello jo yli yhdeksän..
Pääasia on, että nyt nukkuu ja kynttilän loisteessa katson salkkarit ja käyn nukkumaan ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pieni merkki käynnistäsi :)