Päivät jouluna ja jälkeen

Joulun jälkeen pitäisi laskea mäkeä uudella pulkalla, tai harjoitella luistelua tai ehkä hiihtoa.. Mutta ei, neiti harjoittelee ahkerasti pyöräilyä. Hiekkalaatikkoleikkeihin alkaa olla kyllästymisen raja saavutettu ja ainainen sade ja pimeys alkaa jo tuntua puuduttavalta. Missä on lumi, valoa ja valkeus. Joulufiilis pysyi sisällä ollessa, mutta jos erehtyikin vilkaisemaan ikkunasta (saati että ulos asti olisi mennyt) laski kyllä tunnelma aika nopeaan. Lapset toki pomppivat innoissaan kuralätäkössä, oli sitten syyskuu tai joulu, mutta kovasti kaipaavat jo sitä pulkkailua ja muuta talven intoa. Oma innostus ulos lähtemisestä on aika ajoin kaivettava suurimman kiven alta, mutta lähes joka päivä sinne kuitenkin raahaudutaan.

Joulu meni kivasti kotona. Mummi oli miehensä kanssa meidän seurana aaton ja pukkikin meille tien löysi. Oli jokuset valtataistelut tainnut jäädä tontuilta huomaamatta, sillä lahjavuori oli valtava kummallakin lapsista. Pukki ei edes pelottanut tänä vuonna. Vähän ujostutti vain. Syliin saakka ei neiti sentään uskaltanut, jossakin se raja oli oltava. Poika istui tovin, eikä varmaan tajunnutkaan missä oli. Legoja lapset sai enemmän kun mitään , ja jo loppui tila meidän legolaatikosta ja uusi piti hakea.. Sekään ei seuraaville legoille enää tilaa anna. Mutta on nyt leikittykin sitten. Itse varmaan eniten kaikista. hah.

Pikkumiehen lahjojen availua säesti kirkuminen ja kiljahtelu, sekin kovaa ja korkealta. Paperin repiminen oli toiselle niin mieluista, ettei voinut olla nauramatta. Edes narut (saati lahjatt) eivöt kiinnmostaneet siinä määrin kun se paperi. Eikä paperikaan enää sen jälkeen kun sen oli saanut revittyä lattialle.

Kinkkuähky tuli kolmen päivän jälkeen, laatikoita upposi ehkä se neljäskin päivä ennen stoppia. Odotan vaan sitä päivää, jolloin saan ähkyn suklaasta. Sitä ei ikävä kyllä näy vieläkään. Sitä on kauhottu kaksin käsin ja moin suin. Konvehtirasian kun saa auki, niin sisältö on hävinnyt muutamassa hetkessä. Ei pääse pahenemaan ainakaan. Noh, loppuu se huomisen jälkeen ainakin siihen saakka, että nämä jouluna kertyneet pari kiloa poistuu (ja ehkä samalla pari muutenkin).

Uusilla leluilla on leikitty kovasti, ja tyttöä kiinostaa kummasti enemmän nuo pojan lelut kun omansa.. Taistelua on, kummallakin. Pikkumies kiukkuaa, jos satunkin ottamaan syliin väärään aikaan, kiukkuaa jos en heti ehdi ottaa syliin, ja kiukkuaa jos asiat ei mene juuri haluamallaan tavalla. Kiukkua saa olla, omaa tahtoa, ihanaa. Mä nautin! (oikeasti!)

Huomenna saaadaan ystäväperhe meille uuden vuoden viettoon. Syödään hyvin ja ilta menee lasten ehdoilla. Ihana rauhallinen kotona vietetty uusi vuosi. Raketteihin ei tuhlata tänä(kään) vuonna kun se yksi pata tuohon pihaan. Kyllä niitä näkee taivaalla muutenkin. Ja lapset on niin pieniä vielä, että hyvin riittää ihailu ikkunan takaa. Pojan kuuloyliherkkyyden vuoksi en edes harkitse hänen ulos viemistä. Näitä on ikävä kyllä paukkunut täällä jo viime iltoina, ja vaikka poika on unessa ollut niin säpsähtänyt joka kerta. Saa nähdä kuinka tuo yö menee huomenna, (ehkä ttäytyy harkita korvatulppia..)

Mutta näihin tarinoihin toivotan jokaiselle

Parempaa ensi vuotta <3

Palaan taas ensi vuoden puolella!