Meidän viime viikot

Viime viikot täällä on ollut pieni blogihiljaisuus.. ollaan touhuttu kaikkea päivät pitkät, niin illalla ollut itsekin niin väsynyt että olen kaatunut sänkyyn hetikohta lasten nukahdettua. 

Ollaan käyty lastentapahtumassa ja jouluavauksessa. Joulunavauksessa neiti pitkän harkinnan jälkeen halusi ratsastaa. Eikä kyseessä ollutkaan mikään pikkuponi. Hih. Hauskaa toisella ainakin oli. Joulupukkia moikattiin äidin jalkojen takaa, karkki uskallettiin silti korista napata. 

Yhtenä pakkasaamuna pienen kävelylenkin jälkeen suunnattiin kylpylään ja nautittiin pari tuntia siellä lämmöstä (lämmöstä ainakin porealtaassa) ja neiti kiljui riemusta vesiliukumäessä, vielä onneksi riittää tuo lasten versio.

Ollaan ihasteltu mummin uutta kissavauvaa, joka kävi kyläilemässäkin yksi ilta..

Legoleikit on iltaisin vallannut useiksi tunniksi kerrallaan olohuoneen lattian. Tosin aika usein tuo legotalo joutuu terrorismin kohteeksi, kun pikkumies innoissaan ottaa osaa leikkiin. Seinät kaatuu, ja neidin huuto raikaa varmaan naapuriin saakka. Onneksi korjauspalvelu, remonttitaitoiset legoinsinöörit äiti ja isi (varsinkin äiti) korjaavat talon kuntoon. Ja leikit jatkuu. Niin paljon nauttii neiti, kun leikitään koko perhe. Keksitään nimet ja tarina leikille. Ja hei, äiti tykkää varmaan vielä enemmän tuosta. Hih.
Joululahjaksi on neiti toivonutkin paljon legoja, varsinkin niitä erilaisia rakennuksia. Ei pelkkiä palikoita. Muutama niitä on tulossakin. Kohta meillä muuta tehdäkään kun leikitään legoilla..

Yhtenä päivänä tyttö pyysi tyhjän vihon, johon voisi pirtää kirjan supersankarista. Kaivoin tytölle vihon ja tänään tyttö keksi tarinan kuviin. Kesken kirjansa vielä on, mutta huomenna jatkuu. Tarinan päähenkilö, Supersankari, syö kylmää juustopuuroa ja tanssii. Yllätys yllätys. Ihanaa jo tuollainen saduttaminen kohta 3v tytön kanssa.

Ja jotta meidän arjessa ei pääse huolet ja stressi vähenemään saati unohtumaan, odotellaan tytölle aikaa lonkkien magneettikuviin. Ultrassa käytiin ja edelleen ultrassa näkyi nivelkalvon paksuuntumaaa ja nestettäkin normaalin ylärajoissa. Lastenreumaa miettien tästä jatketaan tutkimista. Huokaus. Jos jollain mitään kerrottavaa lastenreumasta tai muuten niin saa valottaa!

Ensimmäinen lumiukkokin jo tehtiin ja lumileikit kera pulkkien leikittiin. Voi riemu ja rakkaus noita lapsia ja intoa lumesta. En ole onneksi ainoa, joka rakastaa talvea, sen jokaista paukkupakkasta myöten (okei, loskasta en pahemmin välitä).
Poikakin istui vauvapulkassa ja nautti selvästi. Nyt vaan pian sitä lunta lisää ja paljon.

Näissä tohinoissa ainakin kulut viimeset pari viikkoa, normaaliarjen lisäksi :)