maanantai 28. lokakuuta 2013

Asiaa ja asian vierestä, eli ei mistään.

Viime viikko menikin lasten toipuessa flunssasta. Kuumetta ei ollut ja yllättävän vähällä päästiin *koputan puuta ettei iske uudestaan* 

Sadepäiviäkin viikkoon mahtui ja ne päivät kului aika paljon sisällä maalaillen ja palapelejä tehden. Tytöltä onnistuu nyt 48 palan palapelin tekeminen kun vaan jaksaa keskittyä.
Poikakin tykkäsi maalailla, tosin neidin maalatessa vesiväreillä, poika sai maalikseen kuningatarsoseen. Pari kurpitsa-askarteluakin tytön kanssa tehtiin.


Pieni mato meillä mönkii pitkin lattioita, ja kummasti nuo sähköjohdot jaksaa kiinnostaa. Hauskan ja jopa kehittävän leikin poika on keksinyt. Mittarimato ottaa lelun käteen ja heittää sitä vähän kauemmas ja mönkii perään. Tuleepahan liikuttua ja treenattua samalla itse itseään.

Eroahdistus on löytänyt tiensä meiän arkeen. Samasta huoneesta ei tarvitse kun harkita käväsevänsä jossain, niin alkaa lohduton itku. Ja ilmeisesti pelkkä äidin poistuminen vessaan ilman poikaa on anteeksi antamaton teko, ja krokotiilin kyyneleitä vuodatetaan vielä maailman ennätysajassa hoidetun wc käynnin jälkeenkin muutama hetki.
No, en mä valita. Nää on näitä parhaita hetkiä, joista nautin varmasti normaalia enemmän :) en pojan itkusta, vaan siitä että normaalia kehitykseen kuuluvaa eroahdistusta. 

Omalla työmaalla kävin neidin kanssa tänään ja alkaa nyt näyttää siltä että kesäkuussa jo palaan töihin. Vielä en täysin varmaksi päätöstä päätä, viimeistään vuoden päästä tammikuussa kuitenkin. Onneks nyt ainakin kevät vielä aikaa miettiä. Puolensa molemmissa, mutta en tiedä. En haluaisi lapsia vielä päiväkotiinkaan laittaa, mutta taloudellisesti työt voisi hiukan helpottaa tätä joka sentin laskemista.. Ääh, missä se mun kauan kadoksissa ollut lottovoittokin piileksii. Ei me olla vielä tavattu, mutta mä kaipaan sitä silti..

Huomenna on pojan neuvola. Viime aikaisen syömisen huomattavan parannuksen myötä uskallan toivoa sen neuvolan liian tarkan painokäyrän sinkoavan ylöspäin ja vaa'an lukeman näyttävän vähintääkin hymyn aikaan saavia lukemia. Rehellisesti, en tiedä enkä edes uskalla ajatella mitä enempää voin syömisen ja painon eteen tehdä, jos kaikesta huolimatta painon nousu jatkaa hidasta nousuaan. Huominen sen näyttää, jännitän siihen saakka. 

Isäntä on iltavuorossa ja lapset nukkuu. Kellokin on taas liikaa sallitun, joten ehkä mä en edes yritä keksiä enempää tarinaa vaan kömmin omaan sänkyyn. Tulee se aamukin nopeampaa :)

Yhdessä pikkukakkosta. Prinsessa ja hoviväki?

maanantai 21. lokakuuta 2013

Musiikkia, kakkua ja auringonsäteitä

Viikonloppu, tai ainakin lauantai meni touhussa ja tohinassa. Lähdettiin aamulla Mimmien keikalle, meillä kun nuo on tytölle ollut alusta asti tosi tärkee juttu. Sitä riemun määrää oli ihana seurata, kun toinen nautti koko sydämestä. Laulua ja leikkiä,alkukankeuden jälkeen neiti leikki ja hyppi mukana. Poikakin vissiin tykkäsi, niin tarkkaan katseli ja loppuhetket hytkyi hymyillen mun sylissä. Loppuhuipennus oli vielä nimmari omaan kirjaan ja yhteiskuva. Tämä muistetaan varmasti pitkään. Ja onhan siitä kyllä puhuttu, paljon. Ihana olo tulee itsellekin kun tietää ja näkee toisen riemun.


Mimmien jälkeen huristeltiinkin synttäreille. Loppupäivä ja ilta menikin siellä ja pieni tekeminen oli pitää lapset hereillä automatka kotiin. Äidin "laulutaitoja" tarvittiin taas, siihen kun yksikään ei nukahda, edes vahingossa..
Kotona nuo päivän ja automatkan väsyttämät matkalaiset mutustivat hyvällä ruokahalulla puuron, ja nukahtivat vastaan laittamatta.

Sunnuntaina lähdin äitini seuraksi muutaman kirpputorin koluamaan, ja ihan kohtuuden rajoissa koitin pysyä.
Reissun jälkeen lähdettiin vähän siistimään ja viimeistelemään kissan hautapaikka. Tytön kanssa koristeltiin. Risti tehtiin vasta myöhemmin kuvien oton jälkeen, mutta nyt sekin paikoillaan. Ikävä on kova, kovin hiljaiseltahan koko koti tuntuu, kun pientä kehräävää ei jaloissa pyöri, eikä kukaan tule ovella vastaan kun tullaan kotiin. Toivottavasti nyt oikeasti on parempi paikka. ♥

Tähän aamun herättiin ihanien pakkaslukemien kera, ja kauhealla tohinalla ulos. Tuo pikkupakkanen, pikkuhiljaa heräilevä ulkoilma ja auringinsäteet on vaan niin ihanaa. Käveltiin pitkin poikin niin hitaasti edeten, että kiireisimmällä olis tullut jo muutama sana vastaan. Noh, meillä ei ollut kiire. Tytön tahtiin mentiin, välillä eteenpäin, välillä taaksepäin.  Jossain kohtaa viivyttiin pitkiäkin aikoja tutkien ties mitä. Neiti ihmetteli kovin yhdessä kohtaa, missä mato on. Tässä samassa kohtas joskus loppukesästä tuijotettiin kastematoa.
Peppumäkeäkin tyttö koitti jollakin polulla laskea, onnistuen ainakin jotenkin, riemun kiljahduksista päätellen.
Koko pieneen, noin puolen kilometrin matkaan kulutimme ainakin tunnin, vähän reilunkin. Kotipihassa heiteltiin vielä palloa. Poika nautti selvästi eniten tästä pallottelusta. Niin kova oli kiljahtelu ja nauru aina kun pallon sai omiin käsiin.


Päiväunien jälkeen leikittiin ja kuunneltiin soittorasioiden musiikkia. Kummallakin lapsista on omat soittorasiat, jotka toivon säilyvän aina aikuisuuteen saakka mukana ja tärkeänä. Ainakin nyt näyttää hyvältä ♥

 

Lämpöä loppuiltaan ♥

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Lastevaatehullu(us)

Mistä tietää että lastenvaateaddiktilla on liikaa vaatteita? Huomaako sen itse siitä, että vaatteiden määrä alkaa ahdistamaan? Jos edes se, että vaatteita on paljon ja pyykkikoppa jatkuvasti pursuaa yli reunojen, ei saa ahdistusta aikaan, niin edes se kun itseä alkaa ahdistamaan se määrä..

Tänään mulle kävi niin.. Jälleen yksi onnistunut kirppiskierros takana ja mukana muovikassillinen vaatetta.. Olin vakaasti päättänyt että ostan vain ja ainoastaan seuraavaa kokoa kummallekin. Ja pääosin siinä pysyinkin. Hyvä minä! Mutta olihan siellä joukossa toki jokunen jonka saa ottaa käyttöön jo nyt. Nyt kummallakin on tällä hetkellä käytettävää kokoa paljon. Jostain syystä lisää tarttuu mukaan ja kirpputorit vetää puoleensa (toki myös lastenvaateliikkeet,mutta onneksi tilin saldo yleensä himmaa uusien ostamistahtia). Ja siis hyviä vaatteita noilla pelkästään on. Kyllä mä katson aika tarkkaankin vaatteen jotka ostan, että on ehjä ja tahraton.

Tänään laitoin jälleen puhtaita vaatteita kaappiin ja mietin pienissä ahdistuksen tuskissa, missä välissä mä ehdin näitä kaikkia edes käyttämään(!?). Tokihan on vara vaihtaa useampikin vaatekerta päivässä, jos sattuu sotkeutumaan tai muuta vahinkoa. Ei tarvitse varoa.

Ongelma iski siinä vaiheessa, kun illalla tai vaihtoehtosesti aamulla kiireessä vaatteiden valintaan ja yhteen sovittamiseen menee vähän liian pitkä aika. Kuinka monesti olenkin miettinyt, että hankin vain settejä enkä yksittäisiä vaatekappaleita niin ei tarvitse miettiä mikä vaate sopii keskenään. Niinhän se ei kuitenkaan mene.

Olen itse aika nopeasti kyllästyvää sorttia ja sen takia tykkään, että lapsilla on kivan näköstä ja hyvää vaatetta päällä, joka vielä tuntuu mukavalta. Sen takia vanhemmat tytön vaatteista (joita ei siis ole aikaan käytetty) laitan eteenpäin ystäväni tytölle. Sieltä saan vaihdossa pojalle, hänen poikien vanhoja vaatteita. Ne tosin on vielä niin suuria että menee ainakin vuosi ennekö niitä voi varovasti alkaa edes harkitseen puettavaksi. Kierrästys meillä siis toimii.

Ja mekot, ne on vaan niin ihania. Kaikenmaailman mekkoja ja hameita on kasapäin. Mutta kyllähän tytölle mekot kuuluu. Ei tuota poikaa niihin kuitenkaan voi pukea.

En mä valita. Välillä vaan (eli tänään) iski ahdistus.. Vaatteita on liikaa ja tiedän että lisää haalitaan. Mutta kuten joskus olen tainnut sanoa, vielä (ainakin suurimmaksi osaksi) voin itse vaikuttaa siihen mitä lasten päälle puen. Ehkä mä en ole niin rohkea pukemaan lastani niihin leopardikuvioisiin legginseihin joita neiti itse aina ihailee. Ei, mä valitsen vielä niitä hempeän vaaleanpunaisia prinsessa ja tyttövaatteita. Tulee päivä kun niitä ei enää kelpuuteta..

Oonko mä ainoo? ;)

perjantai 18. lokakuuta 2013

Kotipäivä

Eilinen päivä pysyttiin kokonaan kotona. Ei poistuttu kun ulos leikkimään. Neiti oli tosin aamu-ulkoilun aikana tosi itkuinen, eikä oikein mikään tuntunut olevan kivaa, niin tultiin sisälle syömään jo normaalia aiemmin. Ruoka maistui ja päiväunetkin. Kuumetta ei ollut, mutta silti niin kovin itkuinen ja kärttyinen. Askartelu hiukan paransi jo mieltä. Ja ystävä kun saatiin kylään, ei harmituksesta ollut tietoakaan.

Messuilta oltiin ostettu vähän uusia askartelujuttuja. Pikkumieskin osallistui puuhaan, joskin vähän tarvitsi äidin apua. Meinas tavarat mennä suuhun eikä sinne minne ehkä oli tarkoitus. Kivat tekeleet saatiin silti seinää koristamaan. Tykkään.


Yöllä alkoi tuhina kuulua vierestä ja aamulla olikin yksi tukkoinen tyttö kömpissä sängystä pois. "Mulla on nyt vunssa" sanoi pieni tukkoinen ääni ensimmäisenä. Syysflunssa, sitä me ei kovin paljoa kaivattua, mutta eipä tuolta välttyäkään voi.

Tänä aamuna lähdettiin kirppiskierrokselle ennen miehen iltavuoron alkua. Ei mikään huippusaalis tällä kertaa, mutta jotain pientä ja tosi turhan tarpeellista. Tuulikin oli niiin kamala, ettei edes harkittu ulos jäämistä.

Päiväunet, isi töihin ja imuri käteen. Koti kiiltää ja kynttilät lämmittää, hiirikin rapisee edelleen. Huomenna kummipojan synttäreitä juhlimaan <3

Pikainen lyhyt päivitys, mutta uni verottaa nyt.

Mukavaa perjantai-illan jatkoa!

Hiiri

jep, oikein luettu. Meillä on pari päivää yhden sisäseinän välissä ollut hiiri (tai joku muu tarpeeksi pieni, joka sinne mahtuu rapisemaan)

Toissailtana havahduin ihmeelliseen kolahdukseen, jota ihmettelin vielä enemmän kun syytä en löytänyt. Sohvalle palauttua kohta kuului taas samanlainen kolahdus. Jälleen tarkastamaan mitä tapahtuu. Vieläkään en syytä löytänyt.

Omaan liian vilkkaan mielikuvituksen, ja kehittelin jo ties mitä kauhukuvia täällä. Kolmannen kerran jäin jo eteiseen seisomaan odottaen seuraavaa kolahdusta. Tulihan se ja samalla ihmeellistä rapinaa. Kurkin kylppärin oven raosta mahdollista putkista tullutta käärmettä. Eihän siellä sellaisia ollut. Rapina kuuluikin eteisen ja kylppärin väliseinän välistä. Seinä ei ole edes leveä, ja vielä se että asutaan kerrostalossa ja vielä keskikerrokissa.. Kovasti ihmetystä herättää, mistä se on tiensä tuonne pienimmän seinän väliin löytänyt. Ulkoseinää lähelläkään.

Eilen amulla kävi erittäin hämmästynyt talonmies irrotteleen pistorasiaa ja pienestä reiästä sinne myrkkyä ujuttamaan. Tosin edelleen tuo tuolla rapisee ja koittaa kaivautua jostain ulos. Ja ei, mä en todellakaan halua, että se vahingossakaan eksyy tänne sisäpuolelle. Me molemmat ei jäädä näiden seinien sisäpuolelle. Nih :D

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Elämää, ei sen enempää

Alkuviikkoon on sisältynyt niin paljon tunnepitosia juttua ja että  ihan tavallinen päivä leikkipuistoineen teki ihan hyvää.

Viikonloppuna käytiin lastenmessuilla ja tunteja siellä kului, mutta mukavaakin oli eikä T-Rex edes pelottanu vaikka karjui matkallaan ;)

Maanantai oli ja meni stressatessa tiistaita joka oli ikävin päivä hetkeen aikaan.
Aamusta itse heräsin jo puoli viis. Puoli kuus luovutin ja nousin ylös. Lähtö kohti sairaalaa ja perinnöllisyyspoliklinikkaa tulisi kuitenkin kohta. Ensin käytiin kylläkin hakemassa pojalle potta ja pukeutumispenkki. Apuvälineet senkun lisääntyy. Toivotaan että sitä myös taidot.

Tavarat autoon ahdettua jatkoimme matkaa. Yhtään en tiennyt mitä vastassa olisi. Muutakun että verikokeita pojasta todennäkösesti otettaisiin. Hoitaja vähän jotain kävi kyselemässä ja sitten saimmekin paikalle lääkärin. Hän selitti pitkät tarinat pojan magneettilöydöksistä koskien pikkuaivojen rakennepoikkeavuuksia ja aivojen toimintaa noin yleensä. Osasi selittää kuitenkin niin että itsekin ymmärsin. Ainakin suurimmaksi osaksi. Lupasi vielä tekstin kirjoittaa mahdollisimman selkokielisesti. Kiitos hänelle. Yksi oireyhrymä jonka ympärille on näitä rakennettu ja nyt selvitellään tämän verikokeen avulla onko kyse geneettisestä vaiko vain synnynnäisestä asiasta. Aivojen magneetti uusitaan pojan ollessa kaki vuotiaana. Silloin nähdään aivojen tilanne kuinka ovat kypsyneet iän mukana. Pitkä odotus mutta pakko jaksaa.
Verikoe onnistui onneksi helposti ja nopeasti. Nähtiin vielä ystävää siinä kahvilla käydessä. A, olet vaan niin rakas ja korvaamaton ♥

Kotiinpaluu matkalla ahistus kotiin menosta kasvoi mutta pakko oli käydä ostamassa tytölle vielä toppahaalari. Kaksi niitä kuitenkin oltava ettei ulkoilu tyssää ensimmäiseen kastuneeseen haalariin. Itse kävin samalla näöntarkastuksessa ja pojalle haettiin uudet aurinkolasit. Nyt jo ihan pojalle tarkoitettu, ei tarvitse enää siskolta perityille tyttölaseilla kulkea. Menee pian uskottavuus. Hah. Ja niin, itse sain tuomion :lähdetäämpäs kehyksiä katseleen. Aha. Just. Olin ollut siis oikeassa näköni huonontumisen suhteen ja nyt alkaa ehkä kirkkaampi ja tarkempi elämä. Kehysten valinta kesti ikuisuuden. Aina kun löytyi sopivat niin ne oli aivan liian leveät mun päähän. Reilu tunnin niitä pyörittelin ja sit löytyikin. Toisetkin sai vielä kaupanpäälle. Pari viikkoa odotellaan ja sit saa.

Kotona meitä odotti meidän karvaisin perheenjäsen. Pienen murusen viimeiset tunnit olivat jäljellä ja se kulutettiin silitellen,rapsutellen ja leikkien. Itketti ja suretti. Kesken leikinkin toisen piti alkaa raapimaan ja nuolemaan kutiavia kohtia. Uusia ihottuma-alueita oli sen päivän aikana tullut jo kaksi. Parannusta ei siis ollut luvassa. Niin vähän viiden jälkeen mies lähti viemään kissaa kohti parempia ja kivuttomampia päiviä.
Sain hillittyä itseni ihan hyvin siihen saakka kun lapset sain nukkumaan mutta sitten tuli itku. Mutta rakkaus säilyy ja kun apua ei kissalle saatu oli tämä jo toisen parhaaksi.


Lepää rauhassa pieni karvakorva ♥

Tänään leikkipuistossa käytiin alkuilta palelemassa ja pakko todeta, että omatkin toppavaatteet saa jo pukea päälle.. Lapsethan toki on topattu jo kuinka ja hyvin, mutta oma pukeutuminen vaatis vähän järkeä..  Tyttö kävi aamulla fysioterapian ainakin toistaiseksi viimeisen käynnin. Ja ystävän luona käytettiin isi parturissa. Saatiin paljon siistimpi kaveri sieltä esiin.
  Illalla vielä suihku ja puuro, jonka jälkeen kumpikin nukahti nopeasti.

Illanjatkoja ♥

lauantai 12. lokakuuta 2013

Uusia taitoja ♥

Meidän pieni poika ryömii ♥ 1v ja 1kk, etenee hitaasti ja aivan hassulla omalla tavallaan, mutta eteenpäin. Lähinnä vetää itseään käsien avulla eteenpäin. Välillä nostaa pepun pystyyn ja siitä potkasee jalat suoraksi. Kyllä tämä tästä. Vielä ei puhuta kun muutamista kymmenistä senteistä,mutta alku se on tämäkin.
Toissapäivänä oli varovaista kokeilua ja yritystä. Eilen jo mentiin ihan kivasti, tänään tehtiin tytön kanssa palapeliä niin pikku palapelin palojen kähveltäjää sai olla koko siirtämässä muihin touhuihin. Ei haittaa, tän lapsen kohdalla en varmasti tule sanomaan että pysyisipä paikallaan ♥


Loppuviikko meillä onkin ollut kaveria kylässä kuinka ja paljon. Ollut niin kivaa, kun ollut seuraa ja tekemistä. Herkkuja unohtamatta..

Yhtenä aamulla meillä neiti laittoi lääkärileikin pystyyn. Ensin hän oli lääkäri ja pikkumies tuli varmasti huolella tutkittua. Sitten vaihtuikin osat. Kissakin kävi välillä kokeilemassa, en ihan varma kumpi hänen roolinsa oli, vai kenties molemmat. Kivaa noilla kuitenkin oli.



Tänään käytiin shoppailemassa mun kummipojalle ja tämän siskolle synttärilahjat. Neiti olis halunnu tyhjentää koko h&m:n koruista, kengistä ja vaatteista. Hyvin toinen jo tietää mitä haluaa. "Äiti! Tämä voisi olla ihana!" Tämä lausahdus kera muutaman oh wau huokauksen jälkeen. Mut kääk meidän maku alkaa olla jo kovin erilainen. Ei äitin näyttämät takki tai muut kelvannut. Ehei. Liian tylsiä neutraaleja värejä. Hän olisi tahtonut sähäkän pinkin takin, leopardikuvioiset kengät ja mustan kimallelaukun. Hei seis maailma mun tyttö on vasta kaksi. Kyllä mä vielä haluan ostaa niitä hempeitä tyttövaatteita!

Ostettiin myös tytölle uusi palapeli, jota tehtiikin ilta yhdessä. Pikkuveikka mukana, tottakai.

Toinen uusi, (ei ehkä niin kiva juttu) minkä poika on keksinyt, on pureminen. Eikä pure edes hiljaa. Hampaan jäljet on tänään saatu käsivarteen, eilen polveen ja sormeen. Okei, sormeen pureminen oli ehkä omaa syytä.. mitäs laitoin sormeni toisen suuhun.

Huomenna kutsuu lastenmessut ♥onkohan joku muukin sinne eksynyt? ;)

 Ja päivän kysymys, "Äiti, voidaanko me joskus mennä avaruuteen?"
Tota öö.. niin, voidaanko?

tiistai 8. lokakuuta 2013

Iloa ja surua ♥

Vesisateisen päivän vietimme visusti neljän seinän sisällä. Ei sade meitä usein sisään sulje, mutta tänään saatiin seuraa aamuksi niin ei haitannut yhtään :)
Kahvia, jätskiä ja omenakaurapaistosta, suklaata unohtamatta (vielä kun sitä on). Kiitos E ja J seurasta ♥


Päivälepo teki kaikille hyvää ja isikin tuli tänään kotiin normaalia aikaisemmin. Siitä otinkin hetken omaa aikaa ja lähdin kirjastoon. Lähdin etsimään ruokaohjeita viljattomaan ruokavalioon.. Tytöllä alkaa huomenna viljaton ruokavalio marraskuun loppuun saakka. Muutaman kirjan löysinkin ja toivottavasti niistä saisi kivoja ja monipuolisia (ja hyviäkin pitäisi vielä olla) ruokia tytölle.
Mukaan tarttui myös jokunen lasten luontokirja.. Ihan mukava oli vaihteeksi käydä tuollakin ihan yksin. Sai rauhassa etsiä miettimättä minkä hyllyn väliin tuo viikari nyt mahtoi karata. 


Pikkumies ilostutti tänään pitkään odotellulla ja harjoitellulla taidolla.. Nostaa yläkroppaansa suorille käsille tosi korkealla. Ja niin ahkerasta sitä onkin treenattu. Ja kun huomasi että tämän avullahan pääsee peruuttamaan vaikka minne, niin johan innostui. Tosin välillä tuo peruuttava pötkö piti siirtää pois tuolin alta, lipaston alta, pöydän alta ja ties mistä. Useita metrejä tuo onnistuikin peruuttamaan kunhan vaan oli esteetön kulku. Mahtavaa! 


Eläinlääkärin kanssa juteltiin tänään kisuressun tulevaisuudesta. Parantumaan päin tuo ei ole ollenkaan jatkuvasta kortisonikuurista ja allergiaruuasta huolimatta. Kutiaa koko ajan ja olo on aika vaikea. Koko ajan kissa joutuu nuolemaan ja rapsuttamaan. Pään alue on kohta karvaton kokonaan ja jo kerran parantuneet alueet raapii pian uudestaan rikki. Mietitään huomiseen, mutta jopa eläinlääkäri sitä mieltä et kissalle parasta voisi ikiuni olla. Surettaa ja itkettää. Mutta ei paljon enempää voi enkä halua toisen kärsivän :(


Nyt kuitenkin nautitaan tästä illasta kera kynttilöiden ja salkkareiden. Lapset nukkuu jo ♥ aamulla jatketaan taas jumpan parissa.

Aurinkoa huomiseen päivään kaikille ♥

lauantai 5. lokakuuta 2013

Ruokakokeilu osa 1, eka ja vika

Monta päivää ollut suunnitelmissa kokeilla vähän uusia ruokaohjeita ja saada vähän monipuolistettua viikon ruokalistaa. Noh, tänään aamupuurokaaoksen jälkeen päätin kokeilla.. Hedelmäinen broilerkastike ja pasta. Alku näytti hyvältä.. Lopputulos.. nooh siedettävältä. Lasten lautaselle kun ruuan sain, katsoi neiti mua hetken ja kysyi "äiti, mitä tää on" kerroinhan toki mitä se on ja muutahan kehotuksen jälkeen neiti suostui maistamaan. Ja huokaus "tää on pahaa" . Poikakin yökki alkuun ( tosin nyt syytin kyllä niitä kökköjä) mutta suht hyvin upposi ruoka lopulta. Neiti ei kaikesta huolimatta suostunut juuri syömään. Ehkä mun kokeilukeittiö jatkaa tutuissa ja turvallisissa spagetissa ja jauhelihakastikkeessa :D vaikka kuinka oli tuoreita kasviksia käytetty niin ei sit vissiin ollut onnistunut. Toki uusi ruoka vaikuttaa mut hei, mä yritin! (Sitä tosin tuli niin paljon että huomenna syödään vielä) enkä mä oikeesti niin huono kokki oo.. kai?!?

ja tää oli vasta alkua :D eka vaihe, lopuista en kuvaa edes harkinnut ehtinyt..
Koitettiin pojalle kulmatuolia kotioloissa ja nyt ei huutoa tullut. Vähän epäileväinen katse alkuun oli, mutta jokusen minuutin jaksoi olla ihan tyytyväisenä. Ja tokihan sitä siskonkin piti kokeilla heti perään.

Aamu-ulkoilu hoidettiin kävelyn muodossa. Neiti halusi ottaa oman vauvan ja rattaat sille mukaan. Niimpä me kuljimme vieretysten jokunen matka kävelyteitä kummallakin rattaat edessä. Hih, hauskaa. Tuo nuoriäiti tosin halusi antaa vauvalleen vähä lisäjännitystä arkiseen lauantaikävelyyn. Tönäsi rattaat alikulkutunnelin mäen päälle ja lasketutti nukkevauva ressun rattaineen alas. Muutaman kerran nukkevauva oli ojassa mutta pääasiassa piti pintansa ja pysyi kyydissä. Kovasti koitin selittää että oikeaa vauvaa ei sitten ihan noin rajua menoa kestä. Onneksi tuo ehtii vähän kasvaa ennen omien lapsien ulkoiluttamista ;)

Päikkäreitten jälkeen lähdettiin Ideaparkkiin sänkyostoksille. Sain meidän parisängyn patjat myytyä ja pakkohan tilalle joku on saada. Siispä tarjousten perässä Maskuun ja uusi sänky tilaukseen. Viikko tosin joudutaan odottamaan ja nukkumaan sohvalla. Onneksi on hyvä, tilava vuodesohva. Lounaan muistelu äitin uudesta herkku ruuasta ajoi meidät vielä ulos syömään. Hah, no parempaa se oli, sen myönnän.

Huomenna pitäisikin suunnistaa miehen siskon tytön syntymäpäiville ja kakulle.

Nyt pieni hetki jos vaan olisi tekemättä mitään ♥

perjantai 4. lokakuuta 2013

Uusia apuvälineitä (ainakin)

Nonih.. viikko vierähtänyt melkoisen kiireisissä tunnelmissa. Sen vuoksi iltaisin onkin ollut ihana laittaa kynttilät palamaan ja rentoutua edes se pieni hetki jonka jaksaa hereillä olla. (Eli salkkareitten ajan)
Niin paljon ollaan nautittu tuosta kauniista syksystä ja värikkäistä puista. Niin hirvee hinku haravoidakin on, että puoli tuntia yks päivä haravoin tytön (aivan liian pienellä) haravalla ja selkä kiitti kovasti seuraavana päivänä. Mokomakin.. sen kerran kun vähän sille liikettä antaa
Tyttö pyysi tekemään lehtikasan ja äitihän teki. Siinä neiti sitten pyöri ja hyppi. Aitoa riemua ei voita mikään.


Tytön reumalääkärin kanssa oli puhelinkontrolli pari päivää sitten ja päätettiin ottaa viljat jälleen ruokavaliosta pois, nyt ainakin marraskuun loppuun saakka. Silloin mennään sitten kontrolliultraan lonkista ja katsotaan tekeekö viljat sinne niitä muutoksia vai joku muu.( siellä siis oli nivelkalvon paksuuntumaa ja joku luukapselikin leventynyt) Jos auttaa lonkkien suhteen ja muutenkin olo helpottuu niin jatketaan viljatonta toistaiseksi. Kovastihan tuo nyt välillä mahaansa valittaa kipeäksi,että jos nuo viljat oikeasti ongelmaa tekee niin se nähdään nyt sitten..

Tänään lähdettiin apuvälineyksikköön kokeilemaan pojalle kulmatuolia. Saisi pojan lattiatasoon istumaan kunnon tuen kanssa. Pöytä tuossa myös mukana niin saa vaikka kirjaa lueskella. Leveä tarraremmivyö tuossa on ja se kun avattiin.. Poika ei ääntä kestänytkään yhtään, vaan hillitön itku ja itki niin paljon että ihan tärisi. Hyvin siinä kuitenkin oli, niin otettiin kotiin tuo samalla. Pikkumies ressu ei meinannut rauhoittua millään. Ääniyliherkkyys on aika tylsää :( suihkutuolia kokeiltiin myös ja sekin lähti matkaan mukaan. Pottakin laitettiin tilaukseen ja sitä mennään reilun viikon päästä ihmettelemään. Koskahan loppuu kämpästä neliöt kesken..



Pois kun lähdettiin niin oli mieli jo parempi. Käytiin (joo tiedän, jälleen) kahvilassa. Olihan meillä isomummu mukana. Kaikki mitä neiti pyytää mummulta, hän kyllä saa vaikka äiti kuinka koittaisi toppuutulla. "Mummu, minulla on tosi kova nälkä. Mennään kahvilaan" kääk, alkaaks tää jo kaks veenä??! 15vuotiaana en halua edes tietää mihin neiti haluaa (enkä uskalla ajatella mitä silloin ollaan jo keksittykään)

Pikavisiitti tehtiin vielä pojan kummitädin luokse, kunnes piti lähtee isiä hakemaan töistä.

Koko matkan pelkäsin että jättääkö auto tielle ja jos niin koska. Päästiin onneks kotiin saakka ja passitin miehen vielä autonkorjaushommiin (hyi hyi ilkeä minä). Nyt auto sit makaa moneen osaan purettuna odottaen korjausta. Toivottavasti pian on kunnossa. Sunnuntaina olisi miehen siskon tytön synttärit ja sinne saakka ei kävellen pääse..

Saatiin pojan toinen kummitäti vielä illaksi kylään. Sain vähän siivoiltua ja imuroitua. ( kummitäti viihdytti lapsia sen aikaa) sain jopa lapset suihkutettua, poika vähän vierasti uutta suihkutuolia, mutta eka kerta tää oli niin eiköhän se tästä, kun tottuu. Kiitos N, olit suureksi avuksi.

Noh, huomenna uusi päivä. Nyt peiton alle :)

Mukavaa perjantai-iltaa ♥