tiistai 18. helmikuuta 2014

Muuttoa,remonttia, SEKAMELSKAA

Aika kuluu hurjaa vauhtia etten edes perässä pysy. Muuttopäivä on lauantai ja pakkaaminen on vasta suunnitteluasteella. Uuden kodin remontti etenee hitaasti,mutta varmasti. Tapetointi on yhtä seinää vaille valmiina, laminointi.. noh hyvällä mallilla sekin. Siivousapuni (isäni ja kummitätini) vallottaa alueen torstaiaamuna ja perjantaina lyödään vielä listat paikalleen, niin sitten pitäisi alkaa tavaroiden kantaminen. Oman kiireen tunnun tähän hommaan tuo se, että mies on iltavuorossa tämän viikon ja painaa hommia aamusta aikaisin ensin kämpillä ja sitten vielä töissä. En voi kun kiittää ja olla ylpeä ♡

Tänään kävin tuhlaamassa pienen omaisuuden pussillineen pesuaineita, jolla toivon mukaan koti saadaan puhtaaksi. Tupakoitu tuolla tosiaan edellinen asukas oli, mutta paljon on tapetit ja laminaatti ilmettä muuttanut. Hajuakaan ei enää tunnu, toivottavasti ei myöskään ala tuntumaan..
Vanhat tapetit oli jotain järkyttävää, mutta kyllä noilla uusilla sai paljon aikaan.

Minä, joka en kestä enää yhtään epäjärjestystä, imurin ja pölyrätin seurassa hyvin viihtyvä tyyppi, olen joutunut todella taistelemaan kestääkseni tuon olohuoneen nurkassa pikkuhiljaa kasvavan laatikkovuoren. Ehkö siitäkin syystä välttelen pakkaamista viimeseen asti (toisaalta kaksi lahkeessa roikkuvaa ja huomiota kerjäävää pikkukirppua ei tee siitä muutenkaan helppoa) ja lopulta heittelen savu korvista nousten sikinsokin kaikki vaan johonkin laatikkoon, todetakseni (jälleen) laatikoita purkaessani, että seuraavalla kerralla aloitan ajoissa.. jepjep..



Asiat siis etenee kyllä!

Neitikin on voinut suhteellisen hyvin. On kyllä päiviä, ja varsinkin iltoja, kun sanoo jalkoihin sattuvan. Välillä tosin olen huomannut, että onvain nukkumaan menon pitkittämistä. Pronaxen tuolla menee säännöllisesti aamuin illoin ja jos oikeasti on kipeä, niin annan Panadolia lisäksi. Pomppusen estäminen ehkä se mahdottomin tehtävä, mutta parhaamme tehdään.

Ulkoilut on jäänyt melko minimiin lähinnä tuon kelin vuoksi, piha kun on ollut pahempi kun paikkallinen luistinrata. Onneksi omalla pihalla saa kohta tulla, mennä ja tehdä vaikka kuinka.

Pikkumies on alkanut tosissaan uhmaamaan, ja  asiat jotka ei herran itsensä tahdon mukaan mene, on täysi syy huutoon, raivoon ja kiukkuun. Eilen törmäili hämähäkkituolilla useasti (ja täysin tarkoituksella) päin seiniä, huusi, raivosi ja hakkasi seinää kaksin käsin. Kun sekään ei riittänyt, iski hampaansa tuolin pehmustettuun kaareen purren sitä komean murinan saattelemana. Hiljaa ja silmät pyöreinä tuijotin tuota aina niin iloista ja aurinkoista poikaani, josta alkaa pikkuhiljaa kuoriutua oikea uhmaikäinen.

Sanoja on pojalta alkanut tulla ihan kivasti (eihän niitä muut ymmärrä kun äiti, isikin välillä) ja uusia juttuja keksitään joka päivä.

Uusin juttu on "ato" (eli kato) kun näytetään jotain juttua. Tämä siis korvaa mikä toi on/kato mikä mulla on, lauseet.

MUTTA lupaan, että kun muutto on hoidettu ja jotenkuten päästy siellä sisään saakka, kirjoittelen useammin. Siihen saakka, pitkää pinnaa! Kyllä tämä elpyy ;)

torstai 6. helmikuuta 2014

Mitä meille kuuluu?

No nii. Suurempi stressi ja ahdistus tytön reumadiagnoosin jälkeen alkaa olla takana ja ajatukseen pikkuhiljaa tottuu ja oppii hyväksymään pikkuhiljaa tulevan.

Eilen on neidille tehty ensimmäiset paikallishoidot lonkkiin. Taas illasta asti syömättä ja aamulla suuntasimme kohti sairaalaa. Kanyyli käteen ja kohta unimaidon avulla unimaille. Taas oli niin reipas tyttö, ettei voi kun ihmetellä tuota reippautta. Ei tästä nyt niin kauaa ole, kun pelkkä maininta lääkäristä sai kauhun tytön silmiin ja mieleen. Ylpeä vain voi olla ♡

Heräämöstä hain tytön reilun puolentunnin jälkeen ja sitten saikin taas syödä. Jätskirannekkeella jätskiä ja sen lisäks leipää. Sitten pitikin vaan kestää lepäilyä seuraavaan aamuun saakka. Sairaalassa käytiin lääkitystä läpi, ensin täytyy hakea neidille vesirokkorkoitus parin viikon päästä ja siitä odottaa kolmisen viikkoa ennen lääkityksen alkua.
Tanssit on tauolla samoin hyppimistä ja pomppimista tulee rajoittaa.

Kontrollikäynnille mennään 6-8viikon kuluttua. Tarkistellaan olisiko pelkkä kortisoni poistanut tulehduksen.
Silmälääkärin säännölliset seurannat alkaa myös, mahdollisen iriitin kannalta. Aluksi 4kk:n välein ja jos ei iriittiä näy näillä kerroilla, sitten riittää puolenvuoden välein käynnit.

Lääkkeenä meillä alkaa Trexan-niminen lääke, joka on tyypillinen aloituslääke lastenreumaan. Paljon olin lukenut (mikä ei ehkä kovin järkevää ollut) lääkkeestä etukäteen, sen vaikutuksesta vastustuskykyyn ja vointiin yleensä. Kovin yksilöllistähän tuo on miten kukakin reagoi, mutta niin stressaantunut ja peloissani olin. Eilen kuitenkin sain kunnon infon lääkkeestä ja aikaa kysyä kaiken mikä mielessä oli ja suurin stressi helpotti. Ei se nyt niin kamala lääke ole, vaikka syöpälääkkeenä myös käytetään, tosin huomattavan suurempina annoksina.

Kotiin lähdettiin sit reippain ja suhteellisen hyvillä mielin. Neitiä piti autossakin pitää mahdollisimman makaavassa asennossa joten istuin etupenkkiin ja etupenkki niin kallelleen kun istuimen kallistus antoi myötä. Neiti nukahti tyytyväisenä (ja väsyneenä) melko pian ja äiti koitti selviytyä erittäin ahtaasta matkassa takapenkillä.


Kotiin tultua isi lähti töihin ja me jäätiin kotiin lepäilemään. Minä passasin neitiä ja kannoin herkkuja sohvan täydeltä. Mummikin tuli onneksi meidän seuraan koko illaksi, niin saatiin aika hyvin kulumaan. Nopeasti neiti nukahti illalla, vaikka selällään nukkumista ei voi sietää ja pienet väännöt siitä illalla käytiin.

Tänään ollut astetta levottomampi päivä. Tokihan tyttö liikkua sai jo vähän, mutta lepoa silti piti myös olla. Ilta meni jo kaaokseksi. Ruoka ei maistunut ja itketti kovasti. Välillä särki jalkoja, kohta taas ei. Lääkettä ei kuitenkaan huolinut. Nukahtivat kumpikin ennen seitsemää. Vähän kyllä jännään miten yö menee, jos kipuja kovin ne kyllä ne yöllä tulee ihan totuuden mukaan.

Isomummu kävi meitä tunnin verran viihdyttämässä, kun isi iltavuoroilee tämän viikon.

Ja niin, me muutetaan! Ensi viikolla saadaan avaimet. Isompi asunto ja rivitalo. Pakkaamaan pitäisi siis jo ryhtyä, mutta aikaseks ei ole saanut. Josko viikonloppuna sitten. 

Tähän iltaan vielä vähän siivoilua, pyykkiä ja Salkkarit, sitten saa nukkumatti tulla.

Mukavaa torstai-iltaa!