torstai 27. maaliskuuta 2014

Päättäjien päättömät päätökset

Kovasti kaihertaa monenkin mieltä päätös lapsilisien leikkauksista ja muutenkin säästämiset jotka kohdistuu lapsiin. Miksi ihmeessä tämä maa halutaan vetää pahaan ahdinkoon? Miksi lisätään pahoinvointia, kun sitä kai nimenomaan on alunperin ollut tarkoitus helpottaa? Ainakin puheissa..

Miksi kansanedustajien palkat saa nostaa kattoon ja korottaa loputtomasti, mutta muutenkin pienitulosilta vaan vähennetään rahaa. Eihän nämä paljon tienaavat voi käsittää päivästä toiseen raha-ahdingossa pyöriviä perheitä, joille jokainen ylimääräinen lasku aiheuttaa epätoivon kyyneleitä ja stressiä. Välillä saattaa joutua käymään kaupassa laskimen kanssa, jotta se parikymppiä riittää. Kunhan lapset saa hyvän ruuan, itse pärjää kyllä.

Tulevaisuus lasten ja perheiden puolesta vähintäänkin pelottaa. Minkälaiseen pahanolon kierteeseen pienituloisia perheitä ollaan ajamassa?

He, jotka elävät sosiaalituella ovat tiukilla. He ostavat sen vähän ruokansa siitä rahasta. Ruuan hinta nousee, rahaa ei silti saa enempää. Pienestä ruokamäärästä karsitaan lisää. Laitetaan lomautuksia ja annetaan potkuja, mutta vähentään sitäkin rahaa työttömiltä. Mitä he rahalla tekevät.. Millä kohta kukaan maksaa asumiskustannuksia, ruokaa tai sairaanhoitokuluja, kun ei ole rahaa? Missä kukaan käy lääkärissä kun julkisella puolella aikoja ei saa ja yksityisellä puolella hinnat ovat normaalikuluttajalle aivan liian korkeat?

Päättäjät päättäköön, mutta voisivatko miettiä edes hetken mahdollisia seurauksia. Voisiko joskus leikata jostain muusta, kun aina heikommilta ja muutenkin vaikeuksissa olevilta? Voisivatko he joskus katsoa peiliin ja miettiä liikenisikö heidän palkastaan muutama satanen kuussa pois? Heidän palkastaan pärjäisi huomattavasti pienemmällä summalla.. Löytäisikö joku näiltä päättäjiltä sydämen? Ajattelevaisuuden toisia kohtaan.

Väärin on antaa niiden kärsiä, jotka eivät vielä itse voi asioihinsa vaikuttaa ja jotka joutuvat vain kärsimään toisten ajattelemattomuudesta. Ei pieni lapsi ymmärrä, miksei voikaan harrastaa niinkuin haluaa. Miksi ruoka loppuu kesken, vaikka on vielä nälkä? Miksi ei pääse lääkäriin vaikka on kipeä?

Tämä maailma on epäreilu, pian täällä ei tavallisella kansalaisella ole enää hyvä olla.

Annettaisiinko seuraavan kerran isoja päätöksiä tehdessä jotain hyvää niille, joilta on otettu paljon pois? Koittaisiko joku vihdoin pysyä niiden lupausten takana, joita on annettu?

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Sairastupa

Jälleen.. neiti ressu aloitti tiistai-iltana hurjan korvaansattuu-itkun. Kuumemittari näytti 38 asteen lukemia. Isi tuli kesken iltavuoron kotiin ja lähdin tytön kanssa päivystykseen. Sinne päästessä toinen silmä rähmi jonkun verran, hetken päästä kumpikin.
Kolme tuntia istuttiin ja odotettiin. Välillä hetken toinen jaksoi leikkiä, mutta pääasiassa lepäili vain sylissä.
Lopulta päästiin lääkäriin. Molemmissa korvissa tulehdus,samoin kummassakin silmässä. Sydämestä lääkäri kuuli sivuäänen.

Lääkkeet saatiin vasta keskiviikkoaamuna, kun apteekit oli jo lääkäristä pois päästessä kiinni.

Perjantaina käytiin uudestaan lääkärillä, kun kuume ei ottanut hellittääkseen ja silmät rähmi entistä pahemmin. Lääkäri vaihtoi silmätipat toisiin ja tänään alkaa niiden osalta vaikuttaa jo paremmalta. Suositteli kuitenkin tulemaan maanantaina uudestaan näytille jos kuume jatkuu edelleen.

Viikonloppu meni koko porukan sairastessa. Oma vointikin on kaukana hyvästä, mutta leivottiin silti mokkapaloja ja iltapalaksi lämpöisiä voileipiä.

Tänään käytin tytön jälleen lääkärissä,kun eilisenkin päivän kuumemittari näytti reippaasti yli 38asteen lukemia. Samalla tarkastettiin pikkuveljen korvat, niistä onneksi terveen paperit!

Viikko on kulunut kokonaisuudessaan sisällä pelaillessa, nukkuessa ja leikkiessä. Ollaan tehty legotaloja ja leikitty ravintolaa.
Pikkumies on innostunut pianon soittamisesta ja kiukku onkin taattu jos heti halutessaan ei pääse soittamaan.


Uhmakiukunpuuskat on jokapäiväisiä pojan kohdalla. Tavarat lentää ja purraan ensimmäistä vastaan tulijaa. Sama se kuka tai mikä se on, sitä purraan.

Tytön kanssa koitettiin pelata Pingu-peliä ja vaikka kuinka sai pikkumies omat pingviinit, nii n ei.. Hän halusi ne kaikki, aivan yksin.



Hurja ulkoilun kaipuu on, mutta voimat tämä sairastelu on vienyt jokaiselta. Mutta tällä viikolla mennään ainakin hetkeksi. Ne voimat voidaan imeä tuosta auringosta ja keväästä.

Mukavaa viikonalkua!

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Takatalvi vai etukevät

Sama sen meille väliä. Ulos lähdetään silti nauttimaan ilmasta. Neidin riemu oli aamulla kyllä niin naapurien korvilla, kun käsin kosketettavissa. Itselle tuo lumentulo oli hiljainen pettymys, kun olin jo kovin suunnitellut pääseväni räjäyttämään tuon rehevöityneen takapihan ja laittamaan sen kuntoon.. Sille kun tuskin on suotu viimeseen kymmeneen vuoteen edes ajatusta. Pakko vaan jaksaa odottaa. 

Eilen meillä oli todellinen vauhtipäivä ja kavereita riitti. Niin lapsilla kun äidilläkin (vähän isilläkin).
Aamulla saatiin yksi äiti lastensa kanssa kylään. Aamu ja aamupäivä vierähti mukavasti ja aivan liian nopeasti. Mummu tuli päiväunien aikaan hoitamaan lapset, jotta isi ja äiti pääsi käymään asioilla. Harvoin ilman lapsia missään ollaan, niin pakko myöntää, että rauhallista oli, ja oudon hiljaista. 

Kotiin tultua äkkiä ruokaa ja lähdettiin neidin kanssa leikkimään vanhan kodin naapuriin, parhaan kaverin kanssa. Aikaa ei ikävä kyllä paljoa ollut ennen illaksi sovittua kahvittelua ystäväperheen kanssa. Ehtivät nuo hetken toistensa seurassa touhuamaan.

Vanhan kodin pihassa piti hetki hämmästellä (äiti kyllä vähän kauhisteli) näkymää metsästä, jossa vielä viime talvena oli kivat leikit lapsilla...


Ennen metsää, nyt näkymä niin lohduton.. Lapsikin ymmärtää muutoksen. Äiti missä on puut? Mikä tuohon tulee? Miksi siinä on meri? Käsitykset merestä on vielä vähän uutta, mutta muurahaisten meri se varmasti on.

Pääsiäiseen ollaan otettu vähän varaslähtöä ja herkuteltu jo jokunenkin pääsiäismuna. Pääsiäinen on muutenkin niin ihanaa aikaa, kun kevät on niin oikeasti sillon käsillä. Tulppaaneja ja narsisseja, rairuohot ja se valo. Värejä ja pirteyttä. Raikasta ja valoisaa kevättä.



Tukibody on ollut jokapäiväsessä käytössä ja poika ei ole ollut millänsäkään. Mummulassa oltiin kylässä ja piirrustushetken pikkumies sai mummun ja papan jakamattoman huomion sillä välin kun neiti leikki isin kanssa.

Voi kun jotkut ihmiset saisi pysymään elämässään ikuisesti ♡

Nyt nautin pitsan verran tästä illasta voice of finlandin seurassa ja sit pian unille!

Mukavaa lauantai-iltaa!

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Elämää muuton jälkeen

No niin.. selitykset sikseen ja paluu tänne! Muutettu ollaan ja tavaratkin pääosin paikallaan. Pienoista hienosäätöä ja hyllyn laittoa on vielä, mutta kaikki aikanaan. Muurahaisia on jo riittänyt kasapäin. Yksi aamu pelkästään niitä oli lähemmäs sata. Tosin syytän tästä aamusta isännän edellisenä päivänä lattialle kaatunutta energiajuomaa, joka miehiseen tapaan oli putsattu vain sieltä täältä. Kaikella kunnioituksella miestä kohtaan, yrittänyt ainakin.

Asunto itsessään on laittanut miettimään terveellisyyttään. En tiedä kuinka nopeasti oireet homeasunnoissa tulee esiin, mutta poika on ollut tämän kahden viikon aikana kaksi yötä kovassa kuumeessa ja näiden öiden välillä viikko. Samoin tyttö sai nyt yhden yön kuumepiikin.. Nivelkivut ovat voimistuneet ja asunnossa on (mun nenään) sellainen pienehkö ullakon tuoksu, joka jää kyllä vaatteisiinkin. Oli hysteeristä tai ei, aion kysyä asiasta terveystarkastajalta.. Erinäisiä asoita ilmennyt koko talosta, ikävä kyllä vasta muuttomme jälkeen.. huokaus.. Löytääköhän sitä koskaan asuntoa, jossa olisi hyvä olla.

Olohuoneesta puuttuu verhot (ja verhotanko),mutta ihan hyvä se on noinkin.. Vähän ahtaalta näyttää.. Ja tuntuukin, mutta arkkupöydän kohtaloa vielä mietitään. Toistaiseksi näin.


Pikkumies menee kovaa vauhtia kehityksessä eteenäin. Nousee istumaan, ja pääsee siitä alas. Istuu itse ja kaatumisia tapahtuu enää harvoin. Selkä pyöreänä pääosin istuu, mutta mallikkaasti selän suoraan saa kun pyytää. Joitain sekunteja siinä pysyy, kunnes lysähtää kasaan. Pari kertaa on noussut polviseisontaan lelulaatikkoa vasten, mutta se on vielä liian raskasta, jotta siinä pysyisi saati jaksaisi jotain tehdä. Kaikki aikanaan ja olen onnellinen kaikesta ♡


Umpinaisia tukikenkiä, sekä irtopohjallisia pitäisi parin viikon päästä mennä pojalle teettämään. Saataisiin uloskin sitten kunnon kengät ja harjoittaa vähän jalkojen päällä oloa ja pystyasentoa sielläkin. Seisomatelineestä ollaan puhuttu ja seuraavalla neuron osastojaksolla mietitään josko sekin vielä tähän apuvälineisiin lisättäisiin.

Tukibody saatiin pojalle myös mittatilaustyönä ja sitä ensi viikolla pitäisi ensimmäistä kertaa sovittaa ja kokeilla. Pitäisi vähän lisätukea noille lihaksille antaa.

 Vähän on alkanut työkaipuu iskeä itselle.. 
Vaikka kotona olosta nautin suuresti, niin se toisten aikuisten seura on se suurin syy.. Rahakin tottakai osaltaan. Tyttö kyselee joka päivä, koska hän saa mennä päiväkotiin. Varmasti kaipaa jo omanikäisiä kavereita, koska kerhossa olostakin nauttii ja sekun ikävä kyllä on vain kerran viikossa, kaksi tuntia kerrallaan. Tanssikin on nyt tauolla ensi syksyyn saakka.

Tytön kipuihin on tullut lonkkien lisäksi myös oikea polvi, joka hieman turvottelee välillä. Illat on pahimmat kun pitäisi nukkumaan käydä, silloin säryt haittaa nukahtamista ja tyttö on levoton. Päiväsaikaan ja varsinkin aamuisin tyttö on nykyään itkuinen, kiukkuinen ja levoton. Pronaxen auttaa selvästi, eli kipeä on, mutta ei vaan aina osaa kertoa mistä harmitus johtuu. Vesirokkorokotetta ollaan metsästetty ties mistä, mutta kaikkialta se on loppu ja saadaan vasta monen viikon päästä.. Pitkittää vaan ensisestään reumalääkityksen aloittamista.

Tänään ollaan metsästetty välikausirukkasia ja hattuja. Tytölle ostettiin haalari jo eilen, mutta hanskat haettiin tänään. Haalarin ostin kaikkia ajatuksiani uhmaten softshellhaalarin. Tiedän, että vettä pitää hyvin, mutta epäilen tuota kestävyyttä kivillä kiipeillessä ja metsässä rymyämisessä, mutta myyjä vakuutti että kestää.. No kokeillaan. Tulee toiseksi haalariksi kyllä ihan perushaalari. Katsotaan miten toimii.

Pojalle olikin neidiltä viime keväältä jäänyt kirppariostos ja yksi lassien kurahaalari, joten niillä pärjää. Jonkun kevyen fleecehaalarin ja takin vielä hankin kauppa yms reissuille, mutta ne ehtii. Samoin välikausikengät saa odottaa vielä hetken. Ne kun on mielellään ostettava kummallekin uutena.. Ainahan se parempi on, mutta kalliita nuo hyvät kengät on..Mutta parasta lapsille.

Tässä nyt vähän kuulumisia, varmasti tämä tästä aktivoituu, kun saadaan vielä nettikin toimimaan.. Jotain häikkää on jota tutkitaan. Liittymä on kyllä avattu, mutta yhteyttä ei saada toimimaan.. Toivottavasti ensi viikolla jo kuitenkin!