sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Juhannus

Juhannus takana. Kotiin palattu mukana säkillisen likapyykkiä ja vähintään miljoona hyttysen pistosta (ainakin kaikkien yhteenlaskettuna. Kesänjuhlaa vietettiin joka vuotiseen tapaan miehen vanhempien luona. Mukaan napattiin myös miehen siskon tyttö. Seuraneidiksi (ja esikoisen perässä juoksemaabän ;) ) ei vaan. Kivaa meillä oli vaikka uimassa ei käytykään. Grilliruokaa ja sipsejä syöty tosin niin paljon että vaa'an lukemat taitaa heilahtaa ihan uudelle kymmenelle..

Kokkokin jäi näkemättä kun niin myöhään ryökäleet sen sytyttivät että unihan meidän pienemmille tuli..
No, josko ensi vuonna sitten.

Juhannustanssit käytiin läheisellä lavalla katsastamassa. Sisälle saakka ei menty mutta ulkona neiti tanssi ja katseli kiinnostuneena muiden tanssimista. 

Haastetta reissuun toi ainoastaan pojan syöttämiset kun omaa tuolia ei ollut ja vaikka syöttötuoliin kuinka yritettiin kuinka aseltiin ja laitettiin tukee niin ei onnistunut. Sylissä syöttäminen oli yhtä möngerrystä ja pyörimistä.. Kotiin sen puolesta kiva palata. Ja muutenkin, pääsee kiinni takaisin normaaliin arkirytmiin.

Tänään otettiin suunta takaisin kotiin ja poikettiin strutsitilalla.Neidin mielestä parhaimmat oli puput ja metsäpeurat. Niitä syötettiin ja siliteltiin. Pikkumies ei niinkään pienistä pupuista innostunut. "Tyttöjen juttuja" sen sijaan hevonen oli suuri ihmetyksen aihe (jep, äitinsä poika. Hepat on se juttu) ja keskenään painivat possut sai hymyn huulille. Onhan se ne possut niin miehistä :D

Nyt vietetään vielä viikko isin kanssa jonka jälkeen jäädään kolmisin kuukaudeks isin töitten takia. Saas nähdä kuinka selvitään :)

ai niin, pikkumies loppuviikosta keksi takapuolta nostaa konttausasentoon ja samoin siitä myös karhukävelyasentoon. Yläkroppa tosin vielä liian raskas nostaa, mutta suunta on oikea :)

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Korkeasaaressa

Eilen aamulla pakattiin eväät ja lapset autoon ja matkalla haettiin vielä mun kummipoikakin kyytiin. Auton nokka kohti Helsinkiä. Kesäretki Korkeasaareen.
Matka oli pitkä, mutta lapset jaksoi hienosti. Pikkumies vähän itkuili loppumatkasta mutta syynä oli nälkä, joten ne itkut oli helposti unohdettu. Miten tuleekin aina mieleen vaikka mitä kun pikkumies on itkuinen. Tähän asti niin iloinen ja aurinkoinen, kaikkeen tyytyvä pikkuinen on viime ajat ollut enemmän itkuinen ja ärtynyt. Huoli on, mutta kuitenkin pääosin menee päivät entiseen tahtiin. Seuraillaan siis vielä. Vaikkakin tuntosarvet pystyssä ja herkillä koko ajan..

Vesireittiä saareen ja se olikin hienoa. Vaikka vesibussin kyydissä matkustaminen ei ajallisesti pitkä ollutkaan, niin antoi kyllä elämyksen pienille :)

Perillä tuuli ja tuiversi.. Kylmäkin oli, mutta vaatetta päälle ja eläimiä etsimään. Ensin toki piti syödäkin, kun oli ihan omat eväät pakattu matkaan mukaan :)





 
Eläimiä oli vaikka minkälaisia, mutta tiikeri oli kummankin vanhemman lapsen mielestä se kaikkein paras (ja ainoa eläin joka kerrotaan nähneen) 

Karhua päästiin katsomaan niin läheltä, että välissä oli vain ikkuna. Hurja (joskin aika väsynyt nalle) näytteli haukotellessaan isoa suutaan ja hampaita, eikä murusia edes pelottanut. 



Syömässäkin käytiin, ihan kunnon kotiruokaa. Pitkän päivän ja monen kävellyn kilometrin jälkeen ruoka maistui. Jopa neidille, joka yleensä sanoo jo toisen lusikallisen jälkeen kiitos..
Ruuan jälkeen annettii hetki vielä leikkipuistolle. Pikkumies nautti reissusta ja ulkoilusta lähinnä nukkumalla. Noo, ensi kerralla sitten. :)
Vielä matkamuistot myymälästä ja vesibussilla takaisin auton luo.

Autossa lähes hetkessä nukahti kaikki kolme pienintä matkalaista. Tais olla aika rankka päivä :)

Kummipoika palautettiin iloisena kotiin, jossa kertomukset päivästä kerrottiin. Kiitos seurasta ja päivästä. 

Kaikki meni hyvin, lapset oli reippaita selvästi näki, että kivaa oli ja nauttivat. Näistä saa tämäkin äiti taas hetken lisävoimia jaksaa. 
Parin viikon päästä lähdetään oman perheen kesken rentoutumaan yöksi kylpylään ja sieltä muumimaahan :)

Huomenna aamulla alkaa päivä pojan fysioterapialla ja myöhemmin päivällä neuvolaan. Katsotaan nyt onko paino laskenut, kuten meidän kotivaaka näyttää. Jos on niin sitten lähete sairalaan ja katsotaan tuota syömistä tarkemmin, kun välillä ongelmia sen kanssa on.. Huomenna nähdään se sitten. Toivotaan parasta.




torstai 13. kesäkuuta 2013

Unta ja energiaa

Aikaistakin aikaisempi aamu, aurinko vasta nousemassa. Avaan terassille vievän oven ja raikas merituuli viipyy kasvoilla. Vedän keuhkot täyteen tuota raikasta ja ihanaa tuoksua. Kahvikuppi kädessä istun tuoliin ja annan katseen kiertää meren rantaan lyöviä aaltoja, pitkää valkoista hiekkarantaa ja pikkuhiljaa nousevaa aurinkoa joka herättää kaupungin ja rannan uuten päivään. Mieli lepää ja kahvi maistuu paremmalta kuin koskaan.. Tuuli on lempeä ja lämmin. Tässä mieli lepää ja rauhoittuu. Istun paikallani antaen ajatusten liitää tulevaan päivään.. Silmät sulkeutuvat ja otan paremman asennon tuolissa...

"ÄITII!! Minä heräsin" jep, unet jääköön odottamaan ensi yötä.. Viime yönä sain nukuttua jotenkuten pari tuntia ja olokin ollut tänään sen mukainen.. aamulla sängystä nousemiseen olis kaivattu vähintään hämähäkkiarmeijaa antamaan vähän vauhtia.. (mistä ihmeestä nuo ihmisenalut saa tuon energiamäärän täysiin voimiin heti kun silmät vähänkin raottuu? Vai ollaanko me "aikuiset" vaan jo unohdettu se taito..? Mene ja tiedä..
Ja nyt, edelleen keikun pystyssä vaikka tiedän, että aamulla kiroan mielessäni tätä järjettömön fiksua vetoa valvoa puoleen yöhön.

Iltaa ja turhaa tekstiä pitkittämättä painun peiton alle.

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Leikkipuistossa

Aamulla oli puistotreffit ystävien kanssa meille uudessa leikkipuistossa.. (tai onhan se nyt aika uus kaikille..) ihanan iso ja tilava. Turvallinen ja monipuolinen. Keskellä uutta asuinympäristöä. Niin viihtyisä ja rauhallinen (jep, lasten leikkipuistokin voi olla rauhallinen) kaihoisasti katse kiersi uusia toinen toistaan upeampia taloja, hyvin hoidettuja ja laitettuja pihoja. Syvä huokaus hiljaa mielessä.. mäkin haluan joskus tämmöisen.. (eli nyt heti)

Tytöllä oli paljon seuraa, ja mulla myös. Neiti keinui uudessa keinussa,laski liukumäkeä ja kiipeili. Nautti, niin täydestä sydämestään. Nautittiin eväitä, pullia. Nam. Meille äideille oli kahvia (ja sitä pullaa) ;)

Pullan jälkeen jaksoi taas leikkiä ja temmeltää hetken, kunnes tuli iso paha äiti ja kertoi olevan ruoka- ja päiväuniaika.
Kiukku meni onneksi pian ohi ja päiväunet maittoi kummallekin. Äitikin sai hetken rauhoittua sohvalla. Sitä kaipasinkin.

Ulkoiltiin taas päiväunien jälkeen, omassa pihassa, omalla hiekkalaatikolla.

Illalla sain kaivattua seuraa ystävästä. Yhdestä parhaista. Pojan kummitäti, olet rakas ♥

Ilta taas tuntuu omien ajatusten kanssa taas vaikealta ja vähän ahdistaakin.. tulevaisuudestahan kukaan ei tiedä, mutta tää epätietosuus pojan kanssa luo aina hetkittäin ahdistuksen ja pelon hetkiä. En tiedä haluanko tietää mitään, mutta samalla epätietosuus kalvaa. Ja pelottaa. Onneksi nämä menee yleensä pian ohi. Rakastan näitä muruja, enkä pois vaihtaisi koskaan. Tuli mitä tuli. Nih.


Nyt suklaalevy kainaloon ja sohvannurkkaan ♥ illan jatkoja.



tiistai 11. kesäkuuta 2013

Uutta uuden perään..

Jatkanko, enkö jatka.. osaanko edes.. en tiedä enkä jaksa sen enempiä miettiäkään.. ehkä.. ainakaan nyt, ehkä vähän,välillä..

Koitan ottaa siis itseäni niskasta kiinni ja saada ne ajatukset tänne kirjoitettua, koska tuolla päässä ne saa aikaan siis vain hysteerian,sekasotkun välillä jopa ahdistuksen. Voiko ajatuksiaan juosta karkuun, antaa niiden olla.. voiko niiltä piiloutua ja olla kuuntelematta niitä kahta miljoonaa kysymystä. Ei.. ei voi. Tai jos joku tietää keinon, kertokoon sen mulle..

En edes muista koska ja mitä viimeksi on kirjoitettu.. kaikesta huolimatta, arki jatkuu täällä lähes samanlaisena päivästä toiseen. Esikoisen uhma tosin tuntuu vain saavan uusia ulottovuuksia päivä toisensa perään.. kai sille joku käy yöllä kuiskimassa korvaan temppuja , joilla äidin hermoja huomenna voisi koittaa kiristää. Välillä (ikävä kyllä) siinä onnistuen.. Heti sen ärhennyksen jälkeen tulee vaan niin huono omatunto, että kaappaa vain tytön syliin ja pyytää anteeksi. Ei äiti tahallaan.. Itsesyytökset kaikuu korvissa: huono äiti, miksi teit noin, ei musta ole mihinkään.. Vaikka onhan meillä pääasiassa kivaa päivisin. Hassutellaan, nauretaan, leikitään ja ulkoillaan. Rakas, paras, äidin oma kulta tyttö. ♥

Kuopuksen kanssa käy edelleen jumppari kaksi kertaa viikossa ja kyllähän tuloksiakin saadaan. Uusia taitoja opitaan, hetkeksi saattaa jäädä tauolle ja kohta taitoja näytetään uudestaan. Sitterikin sai jäädä (loppui vihdoin se lattialla kököttäminen) kun saatiin kuntoutuspuolelta toimituoli lainaan :) ruokailut sujuu siis paremmin, ainakin välillä.. Juominen ja syöminen vaatii välillä melkoisia taikatemppuja että saa edes vähän syötettyä. Painoakaan kun ei niin hurjasti saada, niin on väliä aika stressaavaa jos syö huonommin monta päivää..

Viikonloppuna pikkumies näytti uuden taidon, viisarikäännöstä. Tää äiti pyyhki onnen kyyneliä  :)
Jätkä on nyt 9kk, kehitys tällä hetkellä menee jossain  n 5kk tasolla. Viimesimpinä tutkimuksina oli nuo silmät joissa ei mitään vikaa ole, näkökenttä tosin ei ainakaan vielä niin laaja kuin tuon ikäisellä pitäisi, mutta annetaan aikaa..
Kirjekin neurolta saatiin ja olivat nyt jossain yhteisessä palaverissa vielä niitä pään magneettikuvia katsoneet ja epäilevät nyt jotain laaja-alaista oireyhtymää, josta eivät kuitenkaan vielä sano mitään etteivät turhaa huolestuta. Jep jep. Lisää tutkimuksia siis tulossa.. eniten ärsytti tässä kaikessa se, että lähettävät lyhyen KIRJEEN tästä. Mitään enempiä selittämättä tai kertomatta. Tälläset asiat siis jatkossa puhelimessa kiitos.

Jos tästä nyt pääsen tän bloggailun kanssa (jälleen) uuteen alkuun  :) tavoite on kova.

                       

                                   Ninni