perjantai 12. syyskuuta 2014

Syksyn ihmeitä kaikki on vaan

Meille kotitui keskiviikkona kuopuksen uusin apuväline, dallari (tai auto, niinkuin herra itse sitä kutsuu). Kulkee sillä yllättävän hyvin, joskin rohkasua ja apua siinä tarvitsee. Tästä kuitenkin suunta vain eteenpäin. Karhukävelystä innostunut kuopus pelottelee ulkona äitiä, kokeilemalla uutta taitoa pihatielläkin, äiti kun hysteerisenä pelkää pienen naaman osumista kovaan maahan.


Syksyn auringosta innostuneena olemme viihtyneet ulkona suurimman osan päivistä, ja esikoisen päiväunetkaan eivät haittaa iltaa, sillä ulkona viihdytään vähän normaalia myöhempään. 

Tänään leivottiin uunipellillinen leipää ja välipalaa odotellessa sitä täällä tuoksutellaan. Aamun ulkoiltiin naapurin ystävien kanssa lähipuistossa, jonka jälkeen maistui ruoka ja kymmenen unenetsimis minutin jälkeen nukahti nuo kaksi pienintä sänkyihin. Kuopus söpössä kippurassa sängyn nurkkaan, esikoinen käsi äidin kädessä.
Auringon voima ja tämä kodin hiljaisuus pakotti laittamaan kissalle valjaat ja viemään sen takapihalle. Suunnitelmissa oli keittää kahvia ja juoda kupillinen tuoreen leivän kanssa, nauttien samalla tuosta upeasta ilmasta kissan ulkoillessa kiltisti remmin päässä. Blogiakin samalla olisin saanut kirjoitettua. Todellisuus kumminkin kohtasi ajatukset, kissa oli jumiutunut remmin kanssa terassin alle ja sieluni silmillä näin esikoisen krokotiilin kyyneeleet, jollen saisi kissaa sieltä nopeasti pois. Jollain keinolla löysin sisäisen supersankarini ja pelastin kissan (remmi jäi sinne tuhannen solmussa). Kissan sain sisälle ja esikoinen heräsi. Kahvi odottaa edelleen pannussa ja leivänkin syön vasta nälkäsimpien jälkeen. Ajatus tähän kaikkeen piristi kuitenkin. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, joten ehkä voin vain kuvitella kahvin maun ihanassa syyssäässä ♡
Syksy tuo muutenkin muutoksia arkeen. Päivähoitohakemukset on jätetty ja jännätään päätöstä, pääseekö lapset toivomaamme päiväkotiin vai jäisinkö pojan kanssa kotiin omaishoitajuuden toivossa. Johonkin suuntaan kuitenkin.

Tarramonsterin tarratilausta odotellaan ja päiväkotireputkin on jo ostettu. Tossut odottaa käyttäjiään ja talvivaatehankinnatkin on hyvällä mallilla. Vaikka miljoonien voitto ei meidän kohdalle eilen osunutkaan, nukkui lapset viime yön heräämättä ja heräsivät tänään vasta kahdeksan jälkeen, koen saaneeni oman lottovoittoni siinä. Melkein voisin sanoa olevani jopa onnellinen, kaikesta huolimatta ♡

Nauttikaahan lauantain auringosta ♡

2 kommenttia:

  1. Hei! Olen seuraillut blogiasi, joten halusin jättää pienen viestin :) Meidän tyttö on 1v10kk ja hänellä on myös kehitysviivästymää (ja asioiden oppimista kummallisessa järjestyksessä), johon ei varmasti tiedetä syytä. Lisäksi hänellä on kuulovamma, joten käyttää kuulokojeita. Pohdiskelusi erityisyydestä ja kaikki tutkimuksista aiheutuvat huolet ovat itsellenikin tuttuja. Kiitos kun kerrot elämästänne täällä blogissa, on mukava tietää että muutkin käyvät läpi samanlaisia asioita :) Meidän tyttö muuten oppi juuri nousemaan ylös lattialta ja kävelemään ilman mitään tukea, voi tätä ilon ja ylpeyden mäàrää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun olet ollut mukana! Tpoivottavasti pysyt jatkossakin :)

      Onnea kävelemään oppimisesta! Sitä täälläkin odotellaan :)

      Poista

Pieni merkki käynnistäsi :)