sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Pääsiäinen

Pääsiäinen mennyt meillä esikoisen sairastaessa. Muutaman viikon kestänyt nuha, nosti jälleen kuumeen, tosin nyt pidemmäksi aikaa. Perjantaina oli kuume kun neiti heräsi päiväunilta ja lähdettiin sitten käymään päivystyksessä, ja löytönä korvatulehdus. Eipä muuta kun kuuri hakemaan ja kotiin parantumaan. Vaikka kuume huitelee välillä 39, edelleen tänäänkin,niin ei se paljoa neidin vauhtia ole hiljentänyt. Ruokahalu hiukan hukassa vain.. Toivottavasti tästä nyt huomisen aikana helpottaisi jo.

Lauantaina silti vietettiin iltaa mun äidin ja veljen sekä heidän puolisoidensa kanssa. Tehtiin heille illallinen alku-ja jälkiruokineen :) hyvin tuntui ruoka kaikille maistuvan ja ilta oli muutenkin mukava :)
Mies teki alkuruuan ja pääruuan ja mun osalle jäi kattauksen ohella jälkiruoka ja sämpylät. Tein ekaa kertaa sellasia appelsiinisuklaaleivoksia ja onnistui ihan hyvin ja ite ainakin tykkäsin.. tosin liekö syynä ollut se suklaa ;) en myönnä.

Sunnuntaina löysin vihdoin meille sen kauan haaveissa llleen kissanpennun ja pieni karvavauva muuttaakin meille vikkon päästä. Tänään käytiin ostamassa jo muutamat lelut ja ruokaa. Huomenna vuorossa hiekka-astia ja ruokakuppeja. Ihanaa saada taas eläin kotiin.

Neiti voinut tänään jo paremmin eikä kuumettakaan ollut enää. Ehkä tämä jo alkaa helpottamaan. Toivon ainakin. Niin ylpeä myös tuosta tytöstä täytyy olla kun jo monetta päivää on pysynyt kuivana ja jopa yöllä käy potalla :) päivällä vaippaa ei olla käytettykään hetkee  mut nyt on yötkin jo pysynyt kuivana, että ehkä kohta voisi harkita yövaipankin poisjättöä.. ehkäpä :)

Nyt viikolla kun vaan pääsisi ulkoilemaan ennenkö seinät kaatuu kokonaan päälle :)

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Pikkumies 7kk

Tämä päivä hurahtikin vauhdilla, vaikka mitään ihmeellistä emme edes tehneet. Huomenna alkaakin ihana pitkä pääsiäinen ja koko perheen pitkät vapaat. :)

Pikkumies on tänään yllättänyt taidoillaan ja pyörinyrät jo pikkuisen napansa ympäri. Ei toki vielä koko kierrosta mutta hienosti puolet siitä kuitenkin. Taas näitä ilon hetkiä kun uskallan taas hiukan enemmän uskoa siihen että kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu :) mun oma pieni poika, tänään juuri 7kk tasan :)
7kk ja osaan hienosti jo kääntyä selältä vatsalleni ja vähintään yhtä hienosti yritän siitä kääntyä takaisin. Osaan varata jaloilleni kun minua kannatellaan. Nostan komeasti päätäni vatsalla ollessa ja seuraan mitä muut tekevät, varsinkin isosisko. Osaan jo kivasti napata lelun joka on edessäni tai lelun jota minulle tarjotaan. Tunnistan tutut ja vieraille saatan vähän itkustaa. Sisko on maailman paras naurattaja, aina. Äiti ja isikin naurattaa, ainakin kun olen väsynyt.. nostan peppuakin välillä ilmaan ja hiukan jo pyörin mahalla ollessani ympäri.

Muistan kun esikoinen oli juuri päivälleen 7kk ja nousi ensimmäistä kertaa seisomaan tukea vasten. Miten hienolta sekin tuntui. Ja niin yhtä hienolta tänään tuntui kun pikkumies näytti että "äiti, kyllä minä opin". Tiedän sen, poikaseni, tiedän ♥

Tänään on muuten taas surkuteltu metsän kohtaloa ja tuijotettu hievahtamatta kun koneet kaataa lisää puita. Pakko sanoa ahdistavan aukealta ja hakatulta nyt pihapiiri näyttää. Ajan kanssa silmä varmasti tottuu mutta miten selittää pienelle,joka silmät loistaen selittää että isin kanssa tehdään maja sinne metsään.. niin rakas lapsi kulta, kun sitä metsää ei enää ole. "Ai miksei"? Niin.. miksei..

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Meidän perhe

Eli uutta blogia blogiviidakkoon.. Meidän perheessä valoa ja iloa tuo lapset, nuo meidän maailmanvalloittajat.

Esikoistyttö 2v, tempperamenttinen ja aktiivinen neitokainen. Uhmaa riittää mutta välillä kelpaa myös syli ja rauhalliset kirjahetket. Musiikkia neiti rakastaa,laulaa,soittaa ja tanssia :)

Toinen lapsista, poika 7kk. Valloittava ja hyväntuulinen, nauravainen pikkumies. Pientä kehitysviivettä motorisessa kehityksessä, jolle ei mitään varsinaista syytä ole tutkimuksissa löydetty. Ainakaan mitään sellaista josta voitaisiin suoraan sanoa vaikuttavan johonkin. Ei siis nimeä,ei diagnoosia. Pelkkä kehitysviive jota seurataan ja fysioterapeutti käy poikaa jumppaamassa pari kertaa viikossa. Edistystä tapahtuu omassa tahdissa, se riittää :)

Metsä menee pois

Aikainen tiistai aamu.. Meidän lapset heräili taas kuudelta uuteen päivään. Tökkäsin miehen hereille, se heräisi kuitenkin kohta kellon soittoon. Jäin pikkumiehen kanssa vielä peiton alle, tytön siirtyessä sohvalle lastenohjelmia tuijottamaan. Minua tuijotti nuo ihanat pienet, hymyilevät, päivää vajaa 7kk ikäiset silmät ja se pieni suu hymyili niin täydellisesti. Voi ihanuus :)
Pian oli kuitenkin eteisessä mies huutelemassa heipat ja nälkäinen kaksivuotias huuta puuroa, joten se siitä tuijotteluhetkestä ja puuron keittoon.

Aamupuuron jälkeen ulkoiltiin pitkällä kaavalla ja nautittiin auringosta ja sen keväisestä lämmöstä. Pikkumieskin jaksoi olla hereillä yllättävän pitkään ja kuikuili vaunuista ja naureskeli siskonsa lumikasakiipeilylle.
Yksi harmi meidän aamua kyllä varjosti, ja sen syy on traktorin joka kaataa pihamme viereisestä metsästä puut jotta tilalle saadaan tontteja uusille taloille.. Tylsää ja tyhmää, missä me nyt retkeillään tytön kanssa viikonloppuaamut kun isi jää pojan kanssa. "Metsä menee pois" , joo niin menee.. "Akkokki (traktori) kaataa kaikki puut", niin ikävä kyllä. Kysympähän äänettömästi vaan että miksi, miksi juuri se meidän metsä.. Kerrostaloelämä tympii muutenkin.. Voisinko voittaa lotossa ja ostaa oman talon ja metsän, edes sellaisen pienen..

Josko nuo päiväunet piristäisi pientä mieltä :)