keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Kuuma kesä ja lääkärin päätöksiä

Kuumasta päivästä nautittu ja kärsitty.. Kesä on kiva, mutta itse henkilökohtaisesti en nauti kuumista päivästä. Tykkään huomattavasti enemmän kirpeistä syyspäivistä, joita jo kovasti odotan.

Kuumasta huolimatta iltapäivä viihdyttiin pitkä tovi omassa pihassa leikkimässä ja oli mukavaa seuraakin naapureista.
Esikoinen ei oikein osannut päättää haluaako lähteä mummun pihaan uimaan vai ei, ja mieli vaihtuikin niin monta kertaa, että lopulta vain pakkasin lapset pyörän kyytiin ja poljin sinne mummulle. Pikkumies nautti tapansa mukaan vedestä viimeiseen lähdön kiukkuun saakka, mutta uniaika alkoi jo lähentyä ja menihän se vähän ylikin.
Neiti ei jaksanut alkuun uimisesta kiinnostua, osittain syynä saattoi olla ulkona kipeytynyt ja verta tihkuva varvas. Viimeset hetket hänkin sitten innostui, kun oli ensin saanut piirrettyä taideteoksensa ♡


Tänään otettiin yhteyttä lastenneuron sairaanhoitajaan ja kerrottiin eilisestä kohtauksesta. Hän kirjoitti tekstin ylös ja lupasi antaa tekstin lääkärille ja katsottaisiin jatkoa sitten lääkärin päätöksen mukaan. 
Iltapäivällä lääkäri sitten soitti ja kyseli samat asiat ja vielä vähän tarkemmin. Hän sanoi sen kuulostavan kyllä epilepsiakohtaukselta, ja koska edellisestä EEG:stä on jo 1.5 vuotta aikaa, tehdään se ilman muuta nyt uudestaan. Siihen asti nyt seurataan ja heti otetaan yhteys uudestaan jos kohtauksia tulee. Jos käyrässä ei mitään näy ja kohtauksia tulee silti, puututaan siihen ja aloitetaan lääkitys. Nyt vain odottelemme sairaanhoitajan puhelua koska aika saadaan varattua.

Tänään on onneksi ollut täysin normaali päivä, vaikka edelleen olen aika tarkkana tarkkaillut. Eilen illalla hetken aikaa sai yksittäisiä säpsyjä nukahdettuaan, mutta luulen enemmänkin niiden olevan unen aikaan saamia. Kaikki kuitenkin on ylös kirjattu ja kuvailtu. Haluan olla varma, että kaikki tulee sitten kerrotua myös sairaalassa. Pieni poika ♡


Näillä eteenpäin, josko huomenna olisi vähän viileämpi päivä. Niitä odotellessa nautiaan näistä päivistä niin paljon kuin pystyy ♡

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Outo kohtaus kesken päivän..

Aamulla suuntasimme puistoilemaan ystävän ja tämän pojan kanssa. Esikoinen valloitti heti kiipeilytelineen ja liukumäen. Mietimpä vain, miksi ihmeessä emme siellä useammin käy vaikka matkaa on vain jokunen satametrinen ja aika usein siellä joku muukin on. Ainoa miinuspuoli on, että puisto on jaettu kahtia isompien ja pienempien puoliin ja välimatka on kuitenkin näiden välillä liian pitkä, jotta voisin esikoisen jättää itsekseen sinne temmeltämään. Kuopukselle taas isompien puolella ei ole mitään missä voisi touhuta. Ehkä siinä syy miksi omassa pihassa on helpompaa..

Puiston jälkeen haimme kotoa ruuat ja ainekset mansikkapaistokseen, jonka leivoin ystäväni luona. Mies kun meni vasta iltavuoroon, niin majoituimme juoruamaan ystävän luokse, mutta kahviherkkuja oli kuitenkin saatava.

Pikkumies ei siellä nukkunutkaan kun pikkupäiväunet (jonka huomasi kyllä jo aikaisin illalla).
Kahvipöydässä syödessä annoin pojankin maistaa mansikkaista herkkua, mutta yllätten kesken syömisen pojalla pysähtyi kaikki toiminta ja hän veti sylissäni aivan veltoksi. Edes päätään ei kannatellut. Välillä tuntui että saa kontaktin, mutta pääosin ei. Poika ei vastannut hymyyn ja mansikan pala majaili edelleen suussa. Nousin seisomaan ja koitin hellästi toista havahduttaa, ei mitään. Minuutin tätä näytelmää kesti kunnes yhtäkkiä voimat palasi ja suu alkoi mutustaa kesken jäänyttä mansikan palaa. Ja poika oli aivan yhtä nopeasti oma itsensä. Hieman pelästytti, ja tarkkaan nyt seuraan kyllä. Vastaavia tuijottamisia on joskus aina tullut, mutta täysin veltoksi vetämistä ei ole ennen ollut...

Illan aikana ei ole toista samanlaista tullut ja pikkumies on ollut oma vaudikas itsensä. Vauvaa on hoidettu, sille on juotettu maitoa ja hörpätty välistä itsekin. Sohvalle on kiivetty sen sata kertaa, niin että iltapuuroa tehdessä oli pikkumies nostettava hetkeksi tuoliin, että vältyttiin putomisilta ja puuron pohjaan palamisilta.


Onhan meillä mukava päivä ollut vaikka alkuperäiset suunnitelmat kariutui ikävästi autottomuuteen ja ystävien luokse ikävä sen kun kasvaa.. Toivottavasti pian näemme. Tämän päivän rakkaita näkee silti ihan yhtä mielellään ♡

Onnea on nämä ystävät, joita ilman olisi kyllä melkoisen ikävää. Kiitos te (ja te muutkin siellä kaukomailla ja muuallakin)♡

Nyt jatkan hetkisen lastenhuoneen sisustuksen suunnittelua ennen nukkumaan menoa. Synttärikutsutkin odottaa tekijäänsä..

Mukavaa tiistai-iltaa!

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Äidin omaa aikaa ja synttärimietintää ♡

Viikonloppuna otin omaa aikaa oikein luvan ja ajan kanssa.
Sunnuntaina jätin isin lasten kanssa ja suuntasin Ideaparkkiin. Tarkoitus oli löytää pikkumiehen 2v synttäreille vaatetta sekä sankarille itselleen, että äitille. Päivän käytännössä asuin sovituskopissa eri mekkojen kanssa. Lopulta löysinkin kolme , joista tylsänä ja kaavoihin kangistuneena päädyin mustaan pitsipäällysteiseen mekkoon. Muutaman valkoisenkin löysin, ja molemmista jopa pidin. Toinen oli hyvä muutaman makutuomarin mielestä, mutta toisesta kommentit olivat hääpuku ja oudon mallinen, joten luotin niiden tuomarien mielipiteeseen ja jätin sen kauppaan..


Pikkumiehelle löysin ainakin housut. Paitoja tuolla on omastakin takaa, joskin alesta yhden paidankin löysin. Ei nyt ehkä ihan juhlaan, mutta housut ainakin.



Synttärikutsuihinkin hain korttipohjat ja jokusen tarran. Vielä puuttuu yhtä sun toista, mutta ne on kuitenkin aikalailla valmiiksi katsottu. Pitää enää vaan ne ostaa. Kuukausi on vielä aikaa juhliin, mutta nopeasti tämä aika kuluu. Sitten on pikkumies jo 2vuotias. Ei ole vauvaa enää..

Iso pieni mies viihtyy hiekkalaatikolla vaikka kuinka pitkään. Uusin villitys on tullut syödä sitä hiekkaa (ja kaikkea muutakin mitä nyt eteen sattuu, muutakuin ruokaa). Harmi vaan kun meidän pihan hiekkalaatikkoon aurinko porottaa tauotta koko päivän. Leikkipuistoon ei ole kylläkään pitkä matka ja siellä on melkosen suojassa hiekkalaatikko ja keinut. On vaan niin helppo jäädä tuohon omaan pihaan. 
Tänään kuitenkin puistoiltiin iltapäivällä kuopuksen kummitädin ja meidän kummitytön kanssa. Pitkästä aikaa heitä nähtiin ja tytöillä ainakin oli hurjan hauskaa toistensa kanssa.



Lastenhuonekin kokee tässä lähiviikkoina (ennen niitä juhlia) pienen muutoksen, kun tilasin uuden lampun ja yhden seinätarran sinne. Verhot vielä uupuu ihan vallan,mutta mieleisiä en ole löytänyt. Todennäköisesti yksivärinen laskosverho tulee olemaan se paras vaihtoehto. Lampussa ja tarrassa ja muussa pienessä sama teema toistuu, joten jottei tulisi liian levotonta sotkua, luotan yksinkertaiseen. Katsotaan sitten mitä saa aikaiseksi, sotkua vai vähemmän sotkua.

Mutta nyt aika sulkea koneet ja puhelimet. Huomisen suunnitelmat menivät uusiksi, mutta pyykit ei anna armoa, niitä on ainakin pestävä. Ja ehkä voisi kipaista mansikoita hakemassa ja leipoa kakun.

Hyvää yötä ja huomenta huomiseen aamuun ♡

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Rentoudutaan ja nautitaan ♡

Viikonloppuna tää äiti rentoutui hyvän ruuan ja musiikin parissa ihanan ystävän kanssa ♡ Paikkakin oli kummallekin uusi, mutta ruoka oli hyvää, eikä rahapussillekaan suurempaa lovea tehnyt. Hyvää teki ja jaksaa taas. Kiitos A ♡


Perheen kanssa on ulkoiltu paljon, omalla pihalla ja myös puistossa. Pikkumies onnistui kiipeämään liukumäen raput itse ja olihan tuo nyt riemun paikka. Ei sieltä pois olisi haluttu tulla ollenkaan. Onneksi hiekkalaatikko ja autonrengas sai kiukut unohtumaan ja puistoilua voitiin jatkaa hyvällä mielellä.


Tänään lainattiin papan autoa ja vietettiin päivä ystävien luona. Lapset on samanikäisiä, joten seuraa (ja vauhtia) riitti.
Pienemmät viihdytti toisiaan piiloleikillä verhon kanssa ja isommilla oli milloin pelejä, milloin pientä riitaa. Uhmakkaat 3.5vuotiaat kokeilevat kyllä rajoja, mutta vielä ovat hallittavissa (ja jätskillä lahjottavissa).
Herkkuja on syöty tänään luvattoman paljon, mutta ehkä sitä aina välillä. Hyviä oli, nams.


Pikkumies kokeili seisomatelinettä tänään ja hienosti viihtyi. Toisaalta ei tuota enää tarvitsi, kun nousee itse seisomaan ja siinä seisookin, mutta koska alas tulo on vasta varmaan suunnitteluasteella, olisi tuo joissain tilanteissa turvallisempi. Alas kun jalkojen väsyessä tullaan välillä pää kolisten, kuten tänä iltana.. Jätkän jalat petti ja lasten pianon alle jäi makaaan. Ei itkua, ei liikettä. Hyvä ettei oma sydän pysähtynyt kun nostin NAURAVAN pojan sieltä pois, naamalla ilme "uudestaan, se oli kivaa". Ei kiitos, ei enää vastaavia pelotuksia. Hui!
Mutta niissä tilanteissa, kun ei itse pysty haukkana toista vahtimaan, voisi tuo olla vaihtoehto.. mutta katsotaan.


Hyödyllistäkin tuli pienempien päiväuniaikaan tehtyä. Kuvailtiin paljon tavaraa myyntiin. Toivottavasti oli jotain apua ♡
Isommat eivät oikein lepohetkeään Nalle Puhin ääressä ymmärtäneet, mutta metelistä huolimatta pienimmät saivat päiväunensa ja mammat selvittivät lelu- ja vaatevuorta. 

Kaatosateessa aamulla paikalle saavuttiin, auringonpaisteessa ajeltiin kotiin. Suvi Teräsniskaa vaadittiin kuunneltavaksi koko matka, jopa yhtä ja samaa kappalettakin olisi pitänyt kuunnella. Joku raja sentään, vaikka se yksi ja sama kappale pääosin soikin, ja soi päässä edelleen.. *huokaus*
Aamun harmaudesta ja vesisateesta huolimatta, päivästä tuli vallan mahtava ja oikeinkin aurinkoinen. Ensi viikolla uudestaan, pidemmän kaavan mukaan. Kiitos tästä päivästä A, A ja K ♡. Teistä on puhuttu vielä puoliunessa!


Meidän perheessä on tulossa suuria muutoksen tuulia, mutta niistä kerron enemmän ajallaan.

Nyt nautitaan auringosta ♡

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Heinäkuun helteitä

Heinäkuun helteistä olemme nauttineet, äidin palaneiden olkapäiden ja kutiavan aurinkoihottuman kanssa.. Eikä ulkona tarvitse kun käydä, niin alkaa kutina ja kohta ihottumat kauttaaltaan käsivarsissa ja rintakehällä.. Nautin silti. Pyykit kuivuu ulkona hetkessä ja vaatteissa on raikas kesätuoksu (sekä hiekan ja pölyn). Aurinkorasvaa olemme tuhlailleet hurjat määrät ja vihdoin kauan sitten ostettu uima-allas on päässyt tosi toimiin, kastellen varmasti mummun terassin lisäksi myös vähän kukkasia. Pääasia että lapset viihtyy ♡


Pikkumiehellä aurinkoihottuma kiusaa todenteolla niskassa, mutta toivottavasti ei tarvitse koko kesää kärsiä..

Helteiden lisäksi olemme saaneet nauttia ihanan pikkumiehen ja tämän äidin seurasta. Kuluu päivät sutjakammin kun on seuraa. T & V olette korvaamatonta ♡



Sateisina päivinä uhmattiin säätä ja kökittiin ulkona sadevaatteet päällä. Pelailtiin palloa ja tehtiin kakkuja hiekkalaatikossa. Meidän pikkumiehestä on kehittymässä varsin mallikas palloilija.



Viime viikolla röntgenlääkäri katsoi tarkemmin esikoisen nilkat ja totesi, ettei niissä ole tulehduksen merkkejä, joten punktioaika peruttiin ja samoin myös lääkityksen aloitusta lykättiin.
Vähän tuo ehkä silti mietityttää, kun reumalääkäri näki ultralla tulehduksen merkkejä, mutta röntgenlääkäri samaisella ultralla ei nähnyt.. Kunhan ei nyt sitten oikeasti ole. Tähän toki haluan uskoa ja maailman paras uutinen oli, ettei tulehdusta näin olisi. Vältyttiin yhdeltä nukutukselta ja turhalta piikittämiseltä. Kumpa ei tulisikaan mitään. Seuranta jatkuu kuitenkin edelleen. Helteet vaikuttaa selvästi jollain tavalla niveliin tehden kipuja. Tyttö on huomattavasti kärttyisämpi ja levottomampi kun viileämpien kelien aikaan. Onneksi syyn tietää ja osaa ymmärtää sen  että ei tyttö tahallaan kiukkua (ainakaan aina) oikea syykin on. Uimassa, varsinkin järvessä tuo viihtyy hyvin. Kylmä selvästi helpottaa oloa. 

Viime viikonloppuna otin omaa aikaa yön yli ja viihdyin rakkaan ystäväni kanssa iltaa viettämässä, hyvän musiikin parissa. Vaikka ikävä oli kotiin lasten luo, maltoin silti olla yön poissa kotoa. Se on multa jo saavutus! Kiitos A, ihana ilta, ihana seura ♡

Tänään käytiin matot pesemässä ja nyt vain odotan, että saan ne puhtaat ja ihanan tuoksuiset matot takaisin lattiaan.

Molempien lasten fysioterapiat on 3viikon kesälomalla ja mun pitäisi tarttua noihin omaishoitajuuspapereihin ja hakea pojalle omaishoitajuutta, lääkärin suosituksesta.

Nyt unille ♡
Kesäistä perjantai-iltaa ♡