sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Haaste!

Sain haasteen blogiini Elinalta, blogista Kasvun ilo! Kiitos siitä ♡
Haasteen tarkoitus on tuoda esiin uusia lukemisen arvoisia blogeja, joilla on alle 200 lukijaa. Haaste on seuraavanlainen:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään

2. Haastetun pitää vastata haastajan 11 kysymykseen haastetulle

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille

4. Haastettujen tulee valita 11 blogia, joilla on alle 200 lukijaa

5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut

6. Ei takaisin haastamista

11 asiaa minusta

1. rakastan suklaata, paljon ja liikaa. Voisin ehkä elää sillä.
2. pelkään ötököitä. Lentäviä, kiemurtelevia, surisevia, siis niitä kaikkia
3. jos haluan tai keksin jotain, sen on tapahduttava yleensä nyt eikä huomenna.
4. aloitan monta asiaa, jotka hetken alkuinnostuksen jälkeen jää siihen
5. rakastan joulua
6. rakastan tanssia, mutta en ole koskaan tehnyt siitä harrastusta
7. perheeni ja ystävieni hyvinvointi on minulle kaikki kaikessa
8. olen ammatiltani lähihoitaja
9. haaveilen omakotitalosta
10. Inhoan sitä jos sovitut asiat ei onnistu
11. Tykkään kirjoittamisesta

11 kysymystä haastajalta:

Paras vuorokauden aika? Ilta, kun kaikki päivän työt on tehty ja saa vain olla.

Mistä unelmoit? Omasta omakotitalosta ja koirasta
Kahvi vai tee? Molemmat
Mitä ruokaa laitat mieluiten? Perus kotiruokaa
Mistä olet kiitollinen? Lapsista, perheestä ja ystävistä. Elämästä, jota elän
Missä haluaisit olla juuri tällä hetkellä? Sohvalla katsomassa kesken jäänyttä sarjaa sipsipussin kanssa ;)
Mistä et pidä? Hämähäkeistä, lupausten rikkomisesta
Miten rentoudut? Kirjoittaen/lukien tai telkkaria katsellen
Minne haluaisit matkustaa? Austaria olisi kiva nähdä
Jos saisit kolme toivetta, mitkä ne olisivat? Onnellinen elämä, pysyminen terveenä ja lottovoitto.

 11 kysymystä minulta uusille haastetuille:

1.Vuoden paras juhlapyhä?
2. Musta vai valkoinen?
3. Uusi vai vanha?
4. Se suurin unelma?
5. Paheesi?
6. Sinne päin vai täsmälleen?
7. Kesä vai talvi?
8. Suklaa vai salmiakki?
9. Koti-ilta vai ravintolailta?
10. Kerrostalo vai omakoti-/rivitalo?
11. Perinteitä kunnioittava vai uutta luova?

Seuraavaksi haasteen saa:

Downtown
My way of living
Poikasen elämää
Elämästä ja vähän muustakin
Sattumalta
Pikku-Okon elämää
Pihalla kotona
Mai living
Tarkkasilmä
Downimaista Pyrytystä
Talo meren rannalla

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Onnellisempi päivä

Kuten otsikkokin jo kertoo, on tämä päivä ollut yhtä aurinkoinen kuin ilmakin.

Aamulla lapset söi reippaasti aamupalan ja melkoista superpuuroa isi oli tainnut tehdä, sillä poika näytti taitojaan ja kohta tuo tönötti omilla pienillä jaloillaan esikoisen korituolia vasten ♡ äiti itki ilosta, sisko kiljui ja tanssi riemutanssia, isi iloitsi mukana. Vihdoin ja viimein. Oma pieni poika, huomenna ikää 1v8kk, nousi seisomaan, omille jaloille, ihan itse. Suurimman osan tuosta tekee käsien voimilla itsensä ylös kiskoen, mutta jalatkin toimii hyvänä apuna. Yläkroppa on vielä raskas ja sen suoraan nostaminen on jo uusi haasteensa, mutta näillä mennään. Toivotaan, että tästä eteenpäin taas.

Aamunriemujen jälkeen lähdettiin eläinkauppaan kurkkaamaan hamstereita. Neiti päätti yks kaks eilen, että haluaakin hamsterin. Toinen ei koskaan ole edes hamsteria nähnyt, mutta häkkien ja juoksupyörien ihailu sai tuon mieleen. Oikean hamsterin nähdessään kääntyi pieni pää pois päin. "En tahdo", sanoi pieni ääni kuiskaten. Asia oli sillä päätetty.
Käytiin kuitenkin hakemassa kotiin jo vappukoristelutarvikkeita, saadaan alkuviikosta vappua kotiin.

Päiväunille tultiin kotiin. Keksittiin lähteä vielä liikenteeseen ja kohti Tiitiäisen satupuistoa. Kiva paikka juuri näille pienille. Näsinneula houkutteli vieressä ja poikettiin samalla reissulla ihailemassa myös maisemia. Hurjan korkea, äitiä tais jännittää kaikista eniten. Hih.


Kotimatkalla käytiin herkuttelemassa vielä jäätelöt.
Kotiin päästyä käytiin saunassa ja lapset nukahti nopeasti touhukkaan päivän jälkeen. Jäätelö taisi olla oikein superruokaa, kun saunan jälkeen poika innostui nousemaan kuinka ja monesti. Nyt jo itsekin ymmärsi tekemänsä hienouden.

Ainoa mikä hiukan mieleen harmautta tuo, on pojan hetkittäiset "poissaolot". Vauvana oli samantyyppistä, ja pitkään olivatkin pois. Nyt niitä on ollut taas aina silloin tällöin. Tänään kahdesti ainakin. Poika vain tuijottaa johonkin, kieli vähän ulkona huulten välissä. Ennen kesti vain pieni hetki saada yhteys, nyt kesto on mennyt jokusen pidemmäksi.. Pitää seurailla ja ottaa viimeistään seuraavalla osastojaksolla puheeksi, ainakin jos jatkuu. 

Kaikin puolin silti päivä ollut leppoisa ja perheen kanssa ollut mukavaa. Naurua ja onnen kyyneliä. Yhteisiä hetkiä ja mukavaa tekmistä. Opittua uutta ja vaalittua vanhaa. Tuntuu ihan hyvältä nyt. Kun pysyisi ♡

Mukavaa tulevaa sunnuntaita ♡

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Leppoisampi torstai

Aamun herätyksen jälkeen tutusti telkkarista auki Pikku kakkonen. Puurokattila porisemaan ja aamupalaa valmistellen. Jälkikasvu hammaspesulle ja pöytään. Kinataan hetki en syö tätä, enkä ainakaan tätä. Pojalle ainakin maistuu, kunnes näkee siskon lautasen. Haa, mä haluan tuota.

Aamupala saadaan kuitenkin ainakin suuhun päin ja pienet massut täytettyä. On haukattu vähän tuosta ja tästä. Maisteltu vähän tätä ja tota.

Tuijotellaan lastenohjelmat loppuun.. Normaalisti lähdettäisi ulos, mutta eilisen shoppailureissun takia kaapissa ei ole ruokaa valmiina, joten ruoka on tehtävä ensin. Totean kellon olevan kuitenkin jo niin paljon, että kun saan ruuan valmiiksi emme ehdi enää ulos..

Lapset kuuntelee musiikkia olohuoneessa ja tanssii. Esikoinen laulaa mukana. Kohta tuleekin kina. Pian kumpikin eksyy keittiöön ja alkaa purkaa kaappeja. Kipot ja kupit levittyy pitkin lattiaa. Ne on hattuja, kahvipannuja ja ties mitä. Lapsilla on hauskaa. Viis sotkusta, kunhan eivät kinaa ja saan ruuan tehtyä.


Ruoka uppoaa samalla kaavalla kun aamupalakin. Pääasia on, että syövät. Poika sylkee vihannekset salamana suusta samaan aikaan, kun neiti varta vasten valikoi juurikin ne kasvikset suuhunsa. Kai tytöstä kasvissyöjä tulee ( tosin nakit lasketaan kasviksiksi tässä tapauksessa).

Päiväuniaikaan poika nukahtaa hetken lakanoita revittyään pinnasänkyyn. Pieni tuhina kuuluu mytättyjen lakanoiden keskeltä. Suoristan vähän peiton kulmaa ja hipsin olohuoneeseen, toivoen neidinkin nukahtavan edes vartiksi. Nukahtaahan, kahdeksi tunniksi. Auts. Hyvästi yöunet..(?)

Neiti herää hyväntuulisena, ja syö välipalan. Keitän teetä ja ajattelen, että ehdin juoda sen ennen pojan heräämistä. Ajatteluksi jää. Pirteä pikkumies liittyy seuraamme pöydän ääreen. Neiti haluaa runsaan välipalan päätteeksi vielä vähän tuota ja tätä. Pikkumiehelle riittää banaani ja hedelmäsose. Aina välissä hörppään teetä. Hyvää se on..Vähän haaleaa, mutta ei ainakaan kuumaa. Pakko ajatella positiivisesti. 


Välipalan jälkeen kello on jo sen verran, että esikoisen fysioterapeutti koputtelee jo oven takana. Puolen tunnin jumppa. Toisen polven turvotus on laskenut. Samoin nilkka on parempi. Lonkissa edelleen liikearkuutta ja kiristyksiä. Ilmeestä näkee, että kipeää tekee. Ressukka. Kaikki kuitenkin hyvin. Kolmen viikon tauko seuraavaan kertaan. 

Keksitään lähteä viettämään loppupäivä mummulaan. Ilmakin on kiva, joskin paljon viileämpi kuin eilen. Vaatetta päälle, poika rattaisiin ja ulos. Neiti jaksaa kävellä osan matkaa ja lopun matkaa istuu rattaiden kyydissä. Mummun pihassa keinutaan hyvän aikaa, kunnes keksinälkä yllättää tytön ja siirrymme sisään.

Isikin tulee. Isi haluaa pestä auton ja neiti haluaa mukaan. Vaatteet takaisin päälle. Mummulta löytyy kolme numeroa liian suuret saappaat, mutta ennemmin ne jalkaan, kuin edellis päivänä ostetut uudet vilkkulenkkarit.

Auto on puhdas, ja isi tulee esikoisen kanssa sisään. Juodaan kahvit ja jutellaan niitä näitä.
Kotiin lähdetään kassillisen marjoja ja uunituoreen kakun kanssa. Nami nami. Kiitos mummu ♡ 

Kotona odottaa suihku ja iltapuuron jälkeen uni puhtaissa lakanoissa.

Leppoisa päivä takana.. Huomenna tarvitsee varmaan unohtaa leppoisuus ja pestävä ainakin pyykkiä.



Hyvää yötä ♡

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Pääsiäinen

Pääsiäisen vietto on takanapäin.. Pieneen lomaan perheen kanssa on mahtunut paljon ulkoilua, syömistä (tottakai), autoajelua ja ihan vaan olemista.

Huomenna koittaa arki, kun isi palaa töihin. Onneksi vain neljä päivää ja sitten lomaillaan taas. Kokonaista kaksi viikkoa. Suunnitelmissa on tehdä ainakin päivän reissu jonnekin.. Tarkemmin emme ole vielä paikkaa päättäneet, joitain paikkoja on harkinnassa. Eiköhän se päätös sieltä löydy.

Yhtenä iltana saimme kaverin tytön yks kaks yllättäen hoitoon. Pöytään katettiin kahden iltapuurolautasen sijasta kolme, jonka jälkeen herkuttelimme letuilla ja lapset leikki kovin. Vähän erilainen ilta ja nukkumaanmenoa venytettiin tunnilla, mutta hyvin nuo jaksoivat. Lettujen sokerivoimalla, kuka tietää.. Ihana O meitä siis riemastutti illan ♡


Eilen aamulla neljä silmäparia, ja kaksi pientä nenää (isin ja äitin nenien ei tarvinnut ihan ikkunaan kiinni asti mennä) liimautui makuuhuoneen ikkunaan kiinni, kun seurasimme kolmen oravan kisailua suoraan ikkunan alla. Välillä olivat puussa ja kohta taas hurjaa kyytiä takasin maahan. Vikkeliä kavereita ja muutamaan OO huurahduksen jälkeen neiti lähti muihin puuhiin muiden jäädessä vielä hetkeksi ihastelemaan ja suunnittelemaan päivän kulkua.

Iltapäivän kulutimmekin mummun luona ulkoillen ja herkutellen. Oli kiva ilma pyöräillä sinne ja nauttia kunnon lämpimästä kevätilmasta. Kahvipöydässä esikoinen pyysi lusikkaa vesikuppiinsa. Hetken ihmettelin mitä varten, mutta syykin pian selvisi. Tarkkana tyttönä hänkin halusi sekoitella "kahviaan". 


Saunan jälkeen en voinut vastustaa kiusausta laittaa tuohon pieneen kiharaan päähän pientä keltaista pääsiäistöyhtöä ♡

Mukavaa arjen aloitusta ♡

torstai 17. huhtikuuta 2014

Terveinä tuuleen!

Sairastelun päätteeksi ollaan tänään saatu viereita. Hyvä ystävä kylään pienen poikansa kanssa. Kiva oli vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa. Ja sylitellä pientä parikuista kääröä. Vauvantuoksua ♡ kiitos T ja pikkuV!

Myöhemmin tuulta uhmaten pistimme sisällä ololle ja sairastelulle stopin ja painuimme ulos. Myrsky vihmoi korvissa, lelut lensi tuulessa sinne ja tänne. Poika istui maassa, välillä silmiään siristellen, kun tuuli puhalsi kunnon puuskan. Silti oli pakko vaan nauttia tuosta ilmasta. Ei se ollut edes kovin kylmä, ehkei lämminkään, mutta sopivalla tavalla viileä. Tyttö puhalteli miljoonat saippukuplat tuulen pyöriteltäviksi ja poika hihkui riemusta (vai kauhusta, en ollut varma), kun kuplat poksahteli ja tanssi ilmassa.
Lapion syöminen osoittautui tavaroiden heittelyn ohella melkoisen mukavaksi puuhaksi. Tyttö tyhjensi lelulaatikon kiivetäkseen sen kyytiin. Pian siitä tuli laiva ja airoiksi muuttui lapio ja pitkä keppi. Äiti pyöri kameran kanssa, kunnes se kesken kaiken vilkutti tyhjää akkua ja sammui. Mokoma. Loppupeleissä kortillekaan ei olisi mahtunut kuin muutama kuva, joten se siitä.


Sisälle tultua ehdittiin onneksi vielä hetki leikkiä ja katsella pikku kakkonen.  Huomenna samaan teemaan sopien matkaamme taas puistoilemaan. Pääsiäisen kunniaksi käydään pääsiäislounas herkuttelemaan ABC:llä. Kun ei porukalla ollut voimia istuttaan rairuohoa sairastelun keskellä, niin nautitaan edes tämän ruuan verran (ja ehkä jokusen suklaamunan)


Pikkumies on pari kertaa harjoitellut haarukan käyttöä, ja tätä tullaan harjoittelemaan jatkossakin. Lusikka menee kyllä suuhun, mutta miten päin, on se vielä harjoitusta vailla. Kaikki aikanaan. 





Mukavaa Pääsiäistä kaikille ♡ 



tiistai 15. huhtikuuta 2014

Kiukkua ja sitä sairastamista

On päiviä, kun kaikki onnistuu. Hups vaan, tuosta noin. On päiviä, jolloin asiat nyt vaan menee miten menee.. Joten kuten läpi suorittettua. Sitten on näitä päiviä, kun vaan mikään ei onnistu.. Sataan tuhanteen laskeminen alkaa ärsyttään vaan kahta kauheammin, kun ei ne numerot vaan lopu. Kaikki vastoinkäymiset, epäonnistumiset, ne pahimmat uhmakiukut ja kädenväännöt iskee juuri niihin pahimpiin päiviin, samaan aikaan. Näinä päivinä laskee tunteja, minuutteja, välillä jopa sekunteja yön alkamiseen.. Mutta onneksi näitä päiviä ei ole ihan joka päivä.

Tänään oli juuri sellainen päivä..

Tällä porukalla ei sairastelulle näy loppua. Perjantai-iltana iloittiin seuraavana aamuna Lapsi-messuille lähtöä, mutta tällä riemulle tuli nopea stoppi kun esikoinen aloitti oksentamaan. Ja sitä show'ta jatkuikin sitten.. kuopus aloitti jokunen tunti myöhemmin. Samaan aikaan, eri aikaan, viiden minuutin välein. Lakanoita vaihdettiin, kunnes ne loppuivat. Aamulla viideltä uskalsin huokaista, liian aikaisin. Aloitin saman touhun itse. Yäk. Seuraavana päivänä makasin piilossa peiton alla kyeten liikkumaan ainostaan vessaan. Lapset makasivat isin kanssa sohvalla katsellen kaikki tallennetut (ja tallentamattomat) lastenohjelmat. Poika lopetti oksentelun, tyttö jatkoi.
Yöllä hoidettiin vielä esikoista. Isi aloitti seuraavana päivänä. Voi sunnuntai. Pesukone meni sekaisin moisesta työntäyteisestä sunnuntaista. Se meni lakkoon.. (tänään se toimi taas)
Maananataina neiti oli kun haamu edelleen. Ruoka ei maistunut ja sekin vähä mitä sai alas tuli salamana ylös. Sohvalta ei noussut mihinkään.

Päivystys kutsui tytön kanssa ja siellä taisteltiinkin yhden pillimehun ja hedelmäsosepurkin kanssa 7.5tuntia. Joko syö ne ja jos pysyy sisällä, päästään kotiin. Muuten tippaan ja nenämahaletkuun.
Taisteltiin. Mehusta meni 2/3 ja purkista puolet. Hieman neiti piristyi, joten päästiin kotiin. Puoli kaksi yöllä. Kurjaa oli koko ilta pakottaa toista syömään ja juomaan, mutta neiti itkien sanoi ettei halua jäädä sairaalaan yöksi.
Kotiin ajeltiin pimeä ja hiljainen 30kilometriä. Aamulla maistoi uni äitille ja tytölle. Kumma kyllä..

Tänään ollaan taisteltu jälleen ruokaa alas. Pirteämpi tuo on, jaksaa jo leikkiä. Ruuan syöminen loppuu muutamaan hassuun lusikalliseen. Pääasia, että ovat pysyneet sisällä. Pakko luottaa, että tämä tästä normalisoituu.

Reumapolilta saatiin ihan hyviä uutsia. Tilanne lonkissa on hieman rauhoittunut, joten lääkitystä ei tarvitse vielä aloittaa. Kontrolliin taas 3kk:n kuluttua.

Kuopus on edelleen itkuisempi kuin yleensä, ja konsultaatio vastaus kertoikin, että aivokammiot ovat hieman edellistä kuvaa laajemmat (viimeksi kun kerrottiin, ei mitään muutosta pitänyt olla). Todennäköisesti pään magneettikuvaa aikaistetaan (ja aikaistetaankin, jos nää itkuilut ja kiukkusuus jatkuu). Silmälääkärille poika sai kutsun jo ensi kuulle, kun piti olla vasta syksyllä. Liekö tällä oireilulla asiaa tuonkin aikaistamiseen.

Pään möykky ei ole hävinnyt. Siinä se on ja pysyy.. kunhan ei ala kasvamaan. Nyrkit heiluu, hampaat kolisee. Tutti lentää, tavarat lentää. Kaikki käteen saatu lentää, ja lujaa. Nyyh, mihin on kadonnut aurinkoni, hymyilevä pikkumies. Kaipaan häntä takaisin. Tahtomisvimma on suuri. Yritystä ylöspäin löytyy, kunhan sen saa tehdä itse, ei autettuna. Jumpat on yhtä kiukkuitkua ja vastaanlaittamista. Jos tämä silti olisi vain ohi menevää.


Illan poika heitteli tuttia laitojen välistä lattialle, ja lopulta suuttuneena puri laitasuojaa. Voi kiukunpuuska. Nyt nukkuu kiukkuiita ja -iiro ja itse aioin tasan nauttia eiliset ja tämän päivän Salatut elämät kera kebabin (jota en ole syönyt ainakaan vuoteen). Nih.

Oma harmituskin katosi kirjoittaessa.

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Sairaalasta sairaalaan..

Eilen koettu pelkoa ja paniikkia. Huolta ja ahdistusta. Pikkumies ollut viime päivät huomattavan kiukkuinen ja levoton. Itkua on mahtunut päivään, mutta pahimmillaan itkujen kanssa on taisteltu yöllä. Lauantai-sunnuntai yö meni valvoessa, ja jo lauantai ihmeteltiin miehen kanssa pojan päähän noussutta outoa pattia (mikä oikea termi koko möykylle sitten olisikaan).

Poika on kovasti haronut korviaan, ja kun olihan toinen kuumeessa joku aika sitten, niin tästä ajatuksesta lähdin viemään päivystykseen. Hoitaja ottikin tilanteen vakavasti ja kiikutti heti kasan papereita lääkärille. Lääkäri ottikin heti pojan jonon ohitse ja tutki ja kuunteli. Mietti ja katseli. Ei, korvat terveet, eikä muutenkaan mitään ihmeellistä. Muuta, kuin tuo päälaen ja otsan välillä kulkeva kova pullistuma (lääkärin sanoin). Mahdollisuus paineen noususta päässä kun on olemassa, niin tämä nuori mies lääkäri passittikin meidät suorinta tietä toiseen sairalaan lastenpäivystykseen. Tämä äiti sitten kauhusta jäykkänä auton rattiin. (Pojalta oli hukkunut tässä vaiheessa toinen tumppu). Soittoa miehelle, viestiä ystävälle (suuri kiitos johonkin korkealle, että on joku joka on samoja fiiliksiä kokenut. Kiitos A, olet niin uskomaton). Autolla ajo sujui yllättävän hyvin ja puolijuoksua lastenpolille. Lappu hoitajan kouraan ja odottamaan. Pojalta vaatetta pois. (Tässä vaiheessa kadonneiden listalla oli toinenkin tumppu JA toinen töppönen..) Pian tulikin hoitaja hakemaan painon mittaukseen ja muuhun muodollisuuteen.. Poikaressu ei ollut syönyt moneen tuntiin ja reippaana äitinä kysyinkin, voisinko antaa ruokaa.. (lusikan sentään olinkin pyytänyt jo ilmottautuessa). Hoitaja lupasi käydä kysymässä lääkäriltä. Vähän reilun puolentunnin päästä hoitaja tuli (ensin pahoitellen kun oli meidät unohtanut) takaisin ja eväsi ruokahetken. Jos pää kuvataan, niin ei nyt ruokaa tai juotavaa. Selvä siis. Koitin saada väsynyttä poikaa nukahtamaan (koittamiseksi jäi). Katseltiin seinällä olevaa maalattua kukkaa, kaloja,kukkaa,kaloja ja taas kukkaa. Lääkäri kutsui luokseen. Tutki ja totesi saman kuin edellinenkin. Hän soittelee koska päästäisiin kuvaan. Sitten olikin piikityksien vuoro. Kanyyli piti laittaa ja verikokeita saada. Poika kapaloon. Äiti silittää ja kuiskailee korvaan eiolehätää. Yksi hoitaja makaa pojan jalkojen päällä, toinen puristaa voimiensa takaa (siltä se ainakin näytti) pientä kättä ja lääkäri yrittää saada kanyylia. Ensimmäiseen kämmenselkään neljä reikää, tuloksetta. Toiseen käteen kaksi, toinen onnistui. Kaikkia verikokeita ei kuitenkaan saada. Eli vielä labraan. Poika sai komean paketin käteen ja koko komeuden kruunasi pinkki pupupaita. Pieni itkusilmäinen poikani näytyi yhtäkkiä isosiskoltaan pienenä. Mun prinsessa.. eiku.. Labrassakin joutui pieni kestämään kahdesti piikittämisen. Sitten suoraan labrasta osastolle ja jaahas, lähdetääs jo kuvaukseen. Ai nyt jo?? Hetki sitten ei kukaan osannut sanoa, että tänään vai vasta huomenna ja yhtäkkiä kaikki tapahtui heti eikä nyt.

Nukutukseen eivät kovin suopein mielin mua olisi päästäneet, mutta ehkä näytin siinä vaiheessa niin surkeelta, että pahemman parkumisen pelossa eivät kieltäneetkään.. sain siis pitkän narisenvan Noooo, kai sä voit- vastauksen. Ja taas alkoi ne pitkät odottavat tuskaset minuutit.. Pojan olivat ehtineet kärrätä juuri heräämöön, kun olikin herännyt ja saatiin hakea takaisin osastolle. Tulosten kuuntelua jäätiin odottamaan ja alustavien ei tänään mitään tehdä vastauksen jälkeen sai poika vähän jugurttia syödäkseen. Iloisen väsyneesti kujertava kuopus veti pitkää huikkaa (vettä) vaaleanpunaisesta tuttipullosta, samalla kun äiti puolipaniikissa odotti jotain vastauksia (jotka sain vasta aamulla) pienen poikansa päästä.

Lopulta nukati väsynyt poika, mutta väsynyt äiti hyöri ja pyöri. Vahti ja tarkkaili. En muutenkaan osaa nukkua kun omassa sängyssä. Pelkäsin, koska toinen repii kanyylin irti,kuristuuko tippaletkuun, jääkö muuten vaan umpisolmuun sen satametrisen letkun kanssa. Ei, neljältä nukahti äiti, herätääkseen puoli kuudelta tuijottamaan tuota pientä, keltaiseen käärittyä kultakimpaletta.

Tutti suussa, valtava kääre kädessään tuo keltaiseen kääritty poika heräsi ennen kahdeksaa. Hyväntuulisena ja aamupuuroa vailla. Lääkärikin pian tuli. Kuvissa ei mitään edelliskuvasta poikkeavaa näkynyt. Kummalle möykylle/patille/pullistumalle ei osannut lääkäri selitystä antaa. Konsultointi pyyntö on tehty neurokirurgille tästä. Ja se mikä löytyi: korvatulehdus.. Ei ihan tyhjin käsin lähdetty.

Poika nukahti kummallisille, reilun parin tunnin aamupäiväunille kymmenen aikaan ja äiti uskalsi lähteä syömään lähes vuorokauden tauon jälkeen, pikakahvin ja sämpylän.

Kotiin päästiinkin ruuan jälkeen ja nyt vain kotona seuraillaan..

Huomenna palataan sairaalalle, esikoisen asioissa tällä kertaa. Reumapolin kontrolli odottaa..

Nyt kuittaamaan kahden vuorokauden univelat toivottavasti!

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Päivänä jona...

Päivä, jona on haalittu kirjastosta kasapäin lastenkirjoja. Lukemiseen käytetty useita hetkiä sieltä täältä, pitkin päivää. Yhtä ja samaa satua luettu sen kymmenen kertaa, että illan päätteksi esikoinen luki sitä pikkuveljelle ja äiti osasi ulkoa. Olivia-possu, kiitos päivän seurastasi. (Uskon, että tapaamme taas aamulla)


Päivä, jona soivaa laulukirjaa on luukutettu, ja jonka vuoksi on saatu aikaan kiukkua,naurua, itkua,tanssia ja tietenkin sitä laulua. Yhdessä ilakoiden, yksin rauhassa fiilistellen. Aina kuitenkin sen musiikista nauttien.




Päivä, jona ulos lähtö sai käsittämättömän itku ja pään hakkaamisraivarin kuopuksen osalta ja samanlainen raivari puistosta pois lähtiessä (mä todella kärräsin tän porukan tohon puistoon!) ja edelleen samanlainen raivari kotiin tullessa. Missä tein väärin? Mikä meni vikaan? Onneksi se laulukirja pelasti ♡

Päivä, jona on mietitty asioita maan ja taivaan väliltä, minne muuttaisi, koska muuttaisi ja missä asuisi.. Mietitty päässä mahdollisesti olevaa painetta, tutkittu ja stressattu. Seurattu ja seurataan edelleen. Maanantaina mennään mittaamaan pojan pää onko liian vauhdikasta kasvua tullut. 

Päivä, jona kalapuikkoja on vedetty kilon ketsuppia kanssa (!!) ja aloitettu siivoaminen, joka on edelleenkin kesken. (Mikä MUA vaivaa) 

Ilta, jona on tanssittu Juha Tapion tahtiin. Ihasteltu kuinka hienon varjon aurinko luo kaapin oveen pienestä tanssivasta tytöstä. Ja ilta, jona on harjoiteltu taas ahkerasti omaa syömistä.



Tänä iltana aion mennä ajoissa nukkumaan. Ja aamulla aioin saada sen siivouksen tehtyä loppuun, jotta jaksan ajaa ihan-vain-sen-ison-puiston-takia meidät reilun 30km päähän puistoilemaan. 

Tutkitaan maailmaa huomenna taas yhden lauantain verran lisää! 


torstai 3. huhtikuuta 2014

Se onkin jo torstai!

Torstai.. Kun vielä aamulla puoli kymmeneltä luulit eläväsi keskiviikkoa. Pelkästään iloisena ymmärtää olevankin torstai. Isi on kotona, voin ottaa tytön kanssa hetken laatuaikaa ja lähteä muskariin. Nähdään meidän kahta ystävää pitkästä aikaa. Tyttö istuu muskarintädin (joka tällä kertaa sattui olemaan se maanantaiaamujen kerhotäti) sylissä lähes koko puolituntisen. Äiti sai nyt laulella itsekseen körö körö kirkkoon ja pienen pieni veturi laulut.
Muskarin jälkeen kipaistiin postista pojan tukikengät ulkokäyttöön. Ja samalla jokunen appelsiinikin.
Kengät saivat jopa isinkin ihastelemaan!


Lounaan jälkeen oli vuorossa pojan päiväunet ja tytölle ballerina telkkarista pyörimään. Levoton lapsi on nyt nivelkipujensa kanssa ja lepääminen on astetta haastavampaa. Tyttö pyörii sohvan nurkassa kun muurahaispesässä. Saa nähdä (ja kuulla) mikä on ensi viikon tuomio reumapolilta.

Itselleni tein jälleen aamulehden seuraksi appelsiinimehua ja mietin siinä sivussa vähän tulevia vuosiakin. Ajatuksia ja suunnitelmia mahtuu päähän yhtä monta kun niissä muutamassa vuodessa on päiviä, ehkä (ja toivottavasti) jokunen niistä toteutuen.

Pojalla oli minipäiväunet tänään ja loppupäivä kuluikin vielä sisällä.. Ensimmäinen kuumeeton päivä, joten huomenna varmasti aamupalan jälkeen kärrään katraani puistoon!

Loppupäivään mahtui maalailua, autoleikkejä, laulamista, ravintolaleikkiä ja niitä barbileikkejä. Ja mahtui sinne yksi Pikku kakkonenkin Matikaisineen.. Pappa ja täti kävi hetken seuraa pitämässä ja iltapuuron jälkeen kumpikin sammui melkoisen ripeästi.



Yöstä on tulossa luultavasti melkoisen levoton. Luvassa valvottuja tunteja ja pitkiä hetkiä pinnasängyn reunalla roikkuen. Meno ainakin nyt vaikuttaa siltä.
Toivotaan silti hyvin nukuttua yötä ja lämmintä perjantaipäivää.

Hyvää yötä ♡