Onnellisempi päivä

Kuten otsikkokin jo kertoo, on tämä päivä ollut yhtä aurinkoinen kuin ilmakin.

Aamulla lapset söi reippaasti aamupalan ja melkoista superpuuroa isi oli tainnut tehdä, sillä poika näytti taitojaan ja kohta tuo tönötti omilla pienillä jaloillaan esikoisen korituolia vasten ♡ äiti itki ilosta, sisko kiljui ja tanssi riemutanssia, isi iloitsi mukana. Vihdoin ja viimein. Oma pieni poika, huomenna ikää 1v8kk, nousi seisomaan, omille jaloille, ihan itse. Suurimman osan tuosta tekee käsien voimilla itsensä ylös kiskoen, mutta jalatkin toimii hyvänä apuna. Yläkroppa on vielä raskas ja sen suoraan nostaminen on jo uusi haasteensa, mutta näillä mennään. Toivotaan, että tästä eteenpäin taas.

Aamunriemujen jälkeen lähdettiin eläinkauppaan kurkkaamaan hamstereita. Neiti päätti yks kaks eilen, että haluaakin hamsterin. Toinen ei koskaan ole edes hamsteria nähnyt, mutta häkkien ja juoksupyörien ihailu sai tuon mieleen. Oikean hamsterin nähdessään kääntyi pieni pää pois päin. "En tahdo", sanoi pieni ääni kuiskaten. Asia oli sillä päätetty.

Käytiin kuitenkin hakemassa kotiin jo vappukoristelutarvikkeita, saadaan alkuviikosta vappua kotiin.

Päiväunille tultiin kotiin. Keksittiin lähteä vielä liikenteeseen ja kohti Tiitiäisen satupuistoa. Kiva paikka juuri näille pienille. Näsinneula houkutteli vieressä ja poikettiin samalla reissulla ihailemassa myös maisemia. Hurjan korkea, äitiä tais jännittää kaikista eniten. Hih.

Kotimatkalla käytiin herkuttelemassa vielä jäätelöt.

Kotiin päästyä käytiin saunassa ja lapset nukahti nopeasti touhukkaan päivän jälkeen. Jäätelö taisi olla oikein superruokaa, kun saunan jälkeen poika innostui nousemaan kuinka ja monesti. Nyt jo itsekin ymmärsi tekemänsä hienouden.

Ainoa mikä hiukan mieleen harmautta tuo, on pojan hetkittäiset "poissaolot". Vauvana oli samantyyppistä, ja pitkään olivatkin pois. Nyt niitä on ollut taas aina silloin tällöin. Tänään kahdesti ainakin. Poika vain tuijottaa johonkin, kieli vähän ulkona huulten välissä. Ennen kesti vain pieni hetki saada yhteys, nyt kesto on mennyt jokusen pidemmäksi.. Pitää seurailla ja ottaa viimeistään seuraavalla osastojaksolla puheeksi, ainakin jos jatkuu. 

Kaikin puolin silti päivä ollut leppoisa ja perheen kanssa ollut mukavaa. Naurua ja onnen kyyneliä. Yhteisiä hetkiä ja mukavaa tekmistä. Opittua uutta ja vaalittua vanhaa. Tuntuu ihan hyvältä nyt. Kun pysyisi ♡

Mukavaa tulevaa sunnuntaita ♡