keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Leppoisampi torstai

Aamun herätyksen jälkeen tutusti telkkarista auki Pikku kakkonen. Puurokattila porisemaan ja aamupalaa valmistellen. Jälkikasvu hammaspesulle ja pöytään. Kinataan hetki en syö tätä, enkä ainakaan tätä. Pojalle ainakin maistuu, kunnes näkee siskon lautasen. Haa, mä haluan tuota.

Aamupala saadaan kuitenkin ainakin suuhun päin ja pienet massut täytettyä. On haukattu vähän tuosta ja tästä. Maisteltu vähän tätä ja tota.

Tuijotellaan lastenohjelmat loppuun.. Normaalisti lähdettäisi ulos, mutta eilisen shoppailureissun takia kaapissa ei ole ruokaa valmiina, joten ruoka on tehtävä ensin. Totean kellon olevan kuitenkin jo niin paljon, että kun saan ruuan valmiiksi emme ehdi enää ulos..

Lapset kuuntelee musiikkia olohuoneessa ja tanssii. Esikoinen laulaa mukana. Kohta tuleekin kina. Pian kumpikin eksyy keittiöön ja alkaa purkaa kaappeja. Kipot ja kupit levittyy pitkin lattiaa. Ne on hattuja, kahvipannuja ja ties mitä. Lapsilla on hauskaa. Viis sotkusta, kunhan eivät kinaa ja saan ruuan tehtyä.


Ruoka uppoaa samalla kaavalla kun aamupalakin. Pääasia on, että syövät. Poika sylkee vihannekset salamana suusta samaan aikaan, kun neiti varta vasten valikoi juurikin ne kasvikset suuhunsa. Kai tytöstä kasvissyöjä tulee ( tosin nakit lasketaan kasviksiksi tässä tapauksessa).

Päiväuniaikaan poika nukahtaa hetken lakanoita revittyään pinnasänkyyn. Pieni tuhina kuuluu mytättyjen lakanoiden keskeltä. Suoristan vähän peiton kulmaa ja hipsin olohuoneeseen, toivoen neidinkin nukahtavan edes vartiksi. Nukahtaahan, kahdeksi tunniksi. Auts. Hyvästi yöunet..(?)

Neiti herää hyväntuulisena, ja syö välipalan. Keitän teetä ja ajattelen, että ehdin juoda sen ennen pojan heräämistä. Ajatteluksi jää. Pirteä pikkumies liittyy seuraamme pöydän ääreen. Neiti haluaa runsaan välipalan päätteeksi vielä vähän tuota ja tätä. Pikkumiehelle riittää banaani ja hedelmäsose. Aina välissä hörppään teetä. Hyvää se on..Vähän haaleaa, mutta ei ainakaan kuumaa. Pakko ajatella positiivisesti. 


Välipalan jälkeen kello on jo sen verran, että esikoisen fysioterapeutti koputtelee jo oven takana. Puolen tunnin jumppa. Toisen polven turvotus on laskenut. Samoin nilkka on parempi. Lonkissa edelleen liikearkuutta ja kiristyksiä. Ilmeestä näkee, että kipeää tekee. Ressukka. Kaikki kuitenkin hyvin. Kolmen viikon tauko seuraavaan kertaan. 

Keksitään lähteä viettämään loppupäivä mummulaan. Ilmakin on kiva, joskin paljon viileämpi kuin eilen. Vaatetta päälle, poika rattaisiin ja ulos. Neiti jaksaa kävellä osan matkaa ja lopun matkaa istuu rattaiden kyydissä. Mummun pihassa keinutaan hyvän aikaa, kunnes keksinälkä yllättää tytön ja siirrymme sisään.

Isikin tulee. Isi haluaa pestä auton ja neiti haluaa mukaan. Vaatteet takaisin päälle. Mummulta löytyy kolme numeroa liian suuret saappaat, mutta ennemmin ne jalkaan, kuin edellis päivänä ostetut uudet vilkkulenkkarit.

Auto on puhdas, ja isi tulee esikoisen kanssa sisään. Juodaan kahvit ja jutellaan niitä näitä.
Kotiin lähdetään kassillisen marjoja ja uunituoreen kakun kanssa. Nami nami. Kiitos mummu ♡ 

Kotona odottaa suihku ja iltapuuron jälkeen uni puhtaissa lakanoissa.

Leppoisa päivä takana.. Huomenna tarvitsee varmaan unohtaa leppoisuus ja pestävä ainakin pyykkiä.



Hyvää yötä ♡

2 kommenttia:

  1. Hei! Löysin blogisi kun googlasin sanan hämähäkkituoli. Käyn nuorimmaisemme 1,3v kanssa fysioterapiassa kun kehityksessä on viivettä. Lihakset ovat heikohkot ja käveleminen ei tule kuuloonkaan vielä. Istuma-asento kuin kopio teidän pojan asennosta, mitä nyt kuvista katselin.
    Mitään diagnoosia ei lapsen kehitysviiveelle olla saatu vaikka neuropolille varmaan loppukesästä varataan aikaa. Fysioterapiassa aloitettiin nyt viikon välein-rumba. Saadaan hämistuoli lainaan. Oliko teille siitä apua? Onko teidän pojalla jokin diagboosi vai tuleeko muuten vain kehitys viiveellä? Olis kiva jutella semmoisen kanssa kenellä sama juttu, vertaistukeakun ei kovin helposti löydä. Rankkaa joka päivä kuntouttaa omaa lastaan kun aina ei kehitystä tapahdu.
    -L

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on pojalla hämähäkkituolilla liikkuminen tasatahtista hyppimistä eteenpäin, eikä harjoituksista huolimatta ole vuorotahtista jalkojen liikuttelua tullut.. yritetään vaan kovasti. Tykkäähän tuo tuolla mennä ja seiniin törmäily on parasta huvia..

      Kävely ei tule vielä puheisiin täälläkään ainakaan ilman apuvälineitä. Poika on nyt pian 1v10kk..

      Diagnoosia ei ole vielä(kään) mutta Joubertin syndroomaa ovat epäilleet ja näiden pohjalta on geenitestit viime syksynä otettu. Vastauksia odotamme edelleen..

      Pojalla oppiminen tapahtuu yleensä niin että kun oppii niin oppii useamman ja tekee niitä. Sitten meneekin huomattavan pitkän aika taas uuden oppimiseen ja yleensä se jo opittukin asia jää hetkeksi unholaan ennenkuin palaa takaisin..

      Rankkaa välillä on, mutta ei auta kun parhaansa yrittää ja rakkautta antalla. Se riittää ♡

      Jos haluat kirjoitelle voit laittaa sähköpostia

      onni.tassa@gmail.com

      Poista

Pieni merkki käynnistäsi :)