Siinä vaiheessa kun oma pieni poika nousee omalla hienolla tavalla istumaan, MUTTA jää väärään asentoon istumaan, on vähän ristiriitaset fiilikset. Istuu jalat koukussa peppu jalkojen välissä. Jumppari sanoi että siitä asennosta äkkiä pois, jos sen keksii. Miten selität sen pienelle 1v4kk pojalle, joka on aivan innoissaan keksittyään ja itse tehtyään jotain näin hienoa. Poika nousee siis eräänlaiseen konttauasentoon (kyynernojassa) ja hitaasti työtää käsiään pikkumatkoja siirrellen itsensä pystyyn. Huteraa on istuminen eikä alastuloa hallitse. Mutta se riemu omasta onnistumisesta on niin nähtävää ja kuultavaa. Ja aina kun pois siirrettävä, harmistus ja kiukku on melkoinen. Tosin sekuntti ja jätkä tönöttää siinä taas..
Äitinä on vähän ristiriitaiset fiilikset, en haluaisi viedä pojalta iloa onnistumisesta ja uuden oppimisesta. Toisaalta en haluaisi antaa väärien mallien/asentojen tuoda mitään pahaa.. onneksi fysioterapian joulutauko loppuu ensi keskiviikkona. Jos saisi vähän suuntaan, mitä kautta pojan asentoa voisi ohjata hienovaraisesti oikeaan suuntaan..
Muutenkin pojasta on näin (ehkä) uuden vuoden kunniaksi löytynyt uhmaava, kiljuva, hermosa menettävä pikkutaapero, joka ryömii vieruskaverin perässä suu auki iskeäkseen pienet terävät hampaansa ensimmäiseen lihakimpaleeseen mihin osuu. Pojasta se on jopa hauskaa. Lujaa ei onneksi (ainakaan vielä) pure.
Siskon leikkejä terrorisoidaan, palapelin palat saa siivet pikkumiehen käsittelyssä ja mukikin lentää komesti huudon saattelemana, jos erehdynkin kääntänään sen maitoputouksen oikein päin. Yksivuotias ja yksi ainoa oikea päättäjä; se yksivuotias!
Tosin nyt se yksivuotias yskii limaista yskää ja yökkii ruualle. Lämpö nousi hetkeksi illalla, kadoten suihkun mukana. Saa nähdä tuleeko kunnolla kipeäksi. Yö ja aamu näyttää suuntaammeko päivystykseen huomenna. Korviansakin haroo, mutta tekee myös hampaita. Aamulla ehkä viisaampia..
Uudenvuoden juhlinnat meni meillä meni mukavasti ystäväperheen kanssa. Syötiin hyvin, lapset leikki yhdessä ja muutama raketti ihasteltiin taivaalla. Lapsetkin saatiin nukkumaan ihan ajoissa paukkeesta huolimatta. Neiti valvoskeli puoli kymmeneen saakka ja yhdessä vielä katseltiin pimeässä makkarissa ikkunasta raketteja. Yllätyin jopa pojan suht hyvästä nukkumisesta puolen yön paukkeesta huolimatta. Meteli oli melkoinen. Mutta vuosi vaihtui ja tässä ollaan. Uudet toiveet ja tavoitteet tälle vuodelle. Uuden vuoden lupaus, tiukka rahan käyttö ja säästöön, jos vaan ikinä mahdollista.
Toivottavasti uusi vuosi tuo meille ja teille kaikille kaikkea hyvää ♡
Tää jatkuva pimeys on herättänyt kovan kaipuun kevääseen. Mä rakastan talvea, mutta kevään tulo on aina niin yhtä ihanaa. Nyt talvea ei näy, ja harmaus on ankeaa. Haluan valoa, tulppaaneja, raikkaita ja vaaleita värejä, kevään tuoksua ja pääsiäistä. En niiden suklaamunien (ehkä vähän), vaan sillon se kevät oikeasti on täällä. Pakko malttaa vaan odottaa ja odottaa.. loputtoman pitkä syksy. Jaksan odottaa silti.
Aurinkoa päiviinne, edes pilvien takana ♡
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pieni merkki käynnistäsi :)