Pakkaspäiviä piilossa

Ihanat pakkaset ovat lähestulkoon lukinneet meidät neljän seinän sisään, mutta ei onneksi kokonaan. Neidin kanssa voisi pientä, mutta kylmää puolituntista pidempään ulkoilla, mutta poika jäätyy hetkessä kun ei liiku. Vaatetta on topattu päälle ja alle, silti puolentunnin päästä pakkanen nipistelee poskia ja nenänpäätä. Mutta emme valita. Vihdoin sitä lunta on edes vähän ja pakkanen on juuri niinkuin tähän aikaan kuuluukin olla. Onneksi ollaan saatu seuraa päiville. Menee viikko nopsempaa. Huomenna jo perjantai, joka normaalisti olisi siivouspäivä, mutta nykyään tuo siivous ei yksin lasten kanssa onnistu, kun poika nousee joka käänteessä istumaan, mutta kun alas tullaan niin että kolina käy, milloin leuka edellä, milloin takaraivo niin ei poikaa pysty jättämään sekunniksikaan vahtimatta. Enkä valita tästäkään, ompahan perustellusti siivousapu viikonloppuisin. Hah.

Poika alkaa olemaan toipunut taudista, välillä vielä rohisee, mutta terveenkirjoissa ollaan. Korvien jälkitarkastusta odotellaan. 

Vammaistuesta saatiin päätös tänään (huomattavasti nopeampaan kuin viimeksi) ja korotettu tuki myönnetty koko vuodeksi. Kiitos A avusta!

Pakkaspäivien iloksi ollaan maalailtu, pelailtu, leivottu keksiä, pullaa, sämpylää, syöty terveellisemmin kuin ikinä (tähän ei lasketa miehen kanssa nautittuja iltapoppareita silloin tällöin), satuja luettu vähintäänkin se miljoona ja vaikka mitä. Maja rakennettiin alkuviikosta ja päivä vierähti nopeasti siellä leikkiessä :) 

Viime perjantaina neiti aloitti tanssiharrastuksen, ja siellä puolituntia ihan ilman äitiä,oman harrastuksen parissa. Ja tällä  viikkoa aloitti kerhon. Iso tyttö ja ison tytön harrastukset. Niin reipas tyttö ollut, ja mennyt mukaan ilman arkailuja. Äiti on ylpeä!

Lauantaina juhlitaan ihanan ystävän ihanaa 2vuotiasta tähtisilmää.

Nyt pakkasia piiloon peiton alle, ennenkö ne huomenna täytyy taas hetkeksi kohdata.  :)