torstai 21. elokuuta 2014

Ai anteeksi, mikä muutto?!?

Pommi... tipahti toissapäivänä niskaan. Meidän tuurilla, kylpyhuoneessa on hometta. Siellä alkaa remontti, pian. Arvatkaa mitä se tarkoittaa meille, muuttoa. Taas. Jälleen. Nyt oli koti, jossa viihtyi. Koti, joka tuntui kodilta. Naapurit, joiden kanssa viihtyy ja jossa on paljon seuraa lapsille. Nyt se kaikki viedään pois. Onneksi tämä on vain väliaikaista, mutta harmittaa se tosissaan silti. Meille oli järjestetty tilapäisasunto keskustasta. Kerrostalo, rappusia. Asunto oli toki iso, mutta sokkeloinen ja sokkeloiden vuoksi ahdas. En edes kylpyhuoneeseen olisi mahtunut suihkuun, jos olisin pesukoneen muuttanut mukana. Saati sitten, että poika olisi mahtunut suihkutuolin kanssa sinne. Ja ne rappuset, jos kuukausi kaupalla joutuisin kantamaan toppavaatteista poikaa ja pahimmillaan reumahoidoista toipuvaa lasta, olisi ilo ja riemu ottaneet pikalähdön Siperiaan. Huumori loppui samantien. Yritin hokea itselleni, että tämä on vain väliaikaista, voi mennä vain kuukausi (pahimmillaan liian monta), kunnes vuokrantanja muisti, että yksi rivitalokaksio olisi vapaana. Sinne siis. Poikien kummien vanha asunto. Tuttu ainakin. Sielläkin ahdasta suihkutuolin ja potan kanssa olisi, mutta huomattavasti enemmän tilaa kuin edellisessä. Sinne siis. Odotan avaimia, ja toivon, että remontti täällä kestää vain hetken ja pääsemme pian takaisin kotiin.


Esikoinen aloitti baletin taas kesän tauon jälkeen viime tiistaina. Iloa ja riemua täynnä, kun tunnin jälkeen tohkeissaan esitti opittuja liikkeitä ja tanssia. Seuraavana päivänä tuo kaikki kostautui. Lonkkia särki, jalkoja särki. Kipulääke otettiin pari tuntia aiemmin ja sai illan oltua ja yön nukuttua. Tänään alkoi hieman iltaa kohti särkeä, mutta huomattavasti vähemmän. Toivottavasti haaveet baletista ei kaadu tähän. Ensi viikolla kokeillaan uudestaan, jos samat itkut taas, sitten täytyy jo miettiä jatkoa. En halua, että kipuilee joka kerran jälkeen.



Pikkuhiljaa arki alkaa normalisoitua, ja isin pois muutto alkaa olla osa normaalia päivää. Lopulta aika nopeasti tämä helpottui. Isi on toki käynyt päivittäin, mutta suurimmat kiukut annetaan isille. Luonnollisesti.

Pikkumies kiukkuaa yöt muutenkin, viimeisten poskihampaiden tulo kiukuttaa päivällä ja valvottaa yöllä. Ruokakin takkuaa, mutta särkylääke vähentää yöheräilyt puoleen.

Ja viikonloppuna juhlitaan. Meidän kuopusta, pientä miestä, joka ensi viikolla saavuttaa 2vuoden iän. Äitin vauva, iso poika jo. ♡
Nyt ehtii juhlat pitää vielä täällä kotona, ennen evakkoon lähtöä. Huomenna siis tiedossa kakun leipomista ja siivoamista. 



Tänään saatiin viettää aamupäivä ystävien kanssa. Ja iltakin meni mukavasti ulkosalla. Haalarit saa jo laittaa päälle, kylmä tuuli käy pian pieniin sormiin ja niskaan. Onhan tätä syksyä jo odotettukin. Nautitaan siitä ja pimevistä illoista ♡

1 kommentti:

  1. Onnea pienelle miehelle! Meilläkin suunnitellaan kovasti 2v synttäreitä :) Jaksua muuttorumbaan, toivottavasti remppa valmistuisi pikavauhtia.

    VastaaPoista

Pieni merkki käynnistäsi :)