torstai 27. maaliskuuta 2014

Päättäjien päättömät päätökset

Kovasti kaihertaa monenkin mieltä päätös lapsilisien leikkauksista ja muutenkin säästämiset jotka kohdistuu lapsiin. Miksi ihmeessä tämä maa halutaan vetää pahaan ahdinkoon? Miksi lisätään pahoinvointia, kun sitä kai nimenomaan on alunperin ollut tarkoitus helpottaa? Ainakin puheissa..

Miksi kansanedustajien palkat saa nostaa kattoon ja korottaa loputtomasti, mutta muutenkin pienitulosilta vaan vähennetään rahaa. Eihän nämä paljon tienaavat voi käsittää päivästä toiseen raha-ahdingossa pyöriviä perheitä, joille jokainen ylimääräinen lasku aiheuttaa epätoivon kyyneleitä ja stressiä. Välillä saattaa joutua käymään kaupassa laskimen kanssa, jotta se parikymppiä riittää. Kunhan lapset saa hyvän ruuan, itse pärjää kyllä.

Tulevaisuus lasten ja perheiden puolesta vähintäänkin pelottaa. Minkälaiseen pahanolon kierteeseen pienituloisia perheitä ollaan ajamassa?

He, jotka elävät sosiaalituella ovat tiukilla. He ostavat sen vähän ruokansa siitä rahasta. Ruuan hinta nousee, rahaa ei silti saa enempää. Pienestä ruokamäärästä karsitaan lisää. Laitetaan lomautuksia ja annetaan potkuja, mutta vähentään sitäkin rahaa työttömiltä. Mitä he rahalla tekevät.. Millä kohta kukaan maksaa asumiskustannuksia, ruokaa tai sairaanhoitokuluja, kun ei ole rahaa? Missä kukaan käy lääkärissä kun julkisella puolella aikoja ei saa ja yksityisellä puolella hinnat ovat normaalikuluttajalle aivan liian korkeat?

Päättäjät päättäköön, mutta voisivatko miettiä edes hetken mahdollisia seurauksia. Voisiko joskus leikata jostain muusta, kun aina heikommilta ja muutenkin vaikeuksissa olevilta? Voisivatko he joskus katsoa peiliin ja miettiä liikenisikö heidän palkastaan muutama satanen kuussa pois? Heidän palkastaan pärjäisi huomattavasti pienemmällä summalla.. Löytäisikö joku näiltä päättäjiltä sydämen? Ajattelevaisuuden toisia kohtaan.

Väärin on antaa niiden kärsiä, jotka eivät vielä itse voi asioihinsa vaikuttaa ja jotka joutuvat vain kärsimään toisten ajattelemattomuudesta. Ei pieni lapsi ymmärrä, miksei voikaan harrastaa niinkuin haluaa. Miksi ruoka loppuu kesken, vaikka on vielä nälkä? Miksi ei pääse lääkäriin vaikka on kipeä?

Tämä maailma on epäreilu, pian täällä ei tavallisella kansalaisella ole enää hyvä olla.

Annettaisiinko seuraavan kerran isoja päätöksiä tehdessä jotain hyvää niille, joilta on otettu paljon pois? Koittaisiko joku vihdoin pysyä niiden lupausten takana, joita on annettu?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pieni merkki käynnistäsi :)