Kuumeilua ja isomummun huomassa ♥

Tänään vietettykin päivä isomummulla. Isi lähti eilen moporeissuun ja tulee vasta ensi yönä kotiin. Pikkumies kuumeillut ensi kertaa elämässään. Syynä tähän onneksi vain eiliset 1vuotis neuvolan rokotukset. Aika kiukkunen pikkumies meillä silti on ollutkin. Neuvolassa jälleen puututtiin painoon, kun ei nouse niin ei se nouse. Kaikki keinot kokeiltu. Kai tässä alettava kohta syöttään voita suoraan paketista.. Pituutta sentään oli pari senttiä tullut. 1v neuvolassa 77.2cm/9130g/46.3cm. Meidän isopieni mies ♥

Eilen illalla poika heräs kovasti huutaen ja itkien. Kovin kuuma oli ja kuumemittarin näyttöön ilmestyikin 39asteen lukemat. Panadolia ja vettä ja sit hetki syliteltiin ja tunnin päästä jatkui unet. Kolmelta mua sängystä kuikuili pirteä pikkumies, eikä unesta saati väsymyksestä tietokaan. Tunnin väsytystaistelu ja äiti voitti hiukan ennen neljää.

Loppuyö meni levottomasti pyörien, mutta nukkuen kuitenkin. Kunnes kuudelta heräs koko porukka. Mietin vaan että voisimpa jatkaa unia ihan pienen hetken sohvalla..

Aamulla saatiin koti siivottua ja loppu päivä vietettiin tosiaan isomummun hoivissa. Itsekin sain hetken omaa aikaa, kun pikkumies nukkui päiväunia (jopa tunnin) ja isomummu vei neidin ulos.

Ruuastakaan ei tarvinnut huolehtia, kun pöytään kannettiin kesäkeittoa. Kelpas neidillekin, paremmin kun mikään hetkeen aikaan (jos muumisuklaata ei lasketa) ja mä sain laistaa tässäkin hommassa.

Pojallekin haarukalla yhden pikkukauhallisen muusasin ja ilman pientäkään ongelmaa söi kaiken. Uskomatonta! Pieni suu odotti aukinaisena lisää. Tervetuloa kunnon kotiruuat ehkä sittenkin.

Päivää mahtui leikkiä, hiukan itkua, mutta vielä enemmän naurua,sylittelyjä ja suukkoja. 

Ihasteltiin vihdoin eilen tulleita pojan 1vuotiskuvia. Samoin tytön kuvat ja ne sisaruskuvat ♥ mies ei ole niitä vielä nähnyt mutta huomenna sitten. Isomummukin pisti heti monta lemppariaan tilaukseen. Huomenna tehdään tilausta kuviksi asti.

 Kuvaajana meillä toimi Piritta Lipiäinen. Voin vain suositella, ainakin jos haluaa ihan pikkuisen tavallisista studiokuvista poiketa. Olen tyytyväinen.

 

Pojalla taas illaksi nosti kuumeen 38asteeseen ja pieni nukahtikin aivan samantien kun sänkyyn sain. Ei sillä että neidinkään unta kauaa olisi tarvinnu houkutella. Olivat käyneet metsässä vadelmia poimimassa ja muutenkin ulkoilleet kunnolla.

Tämä ilta menee kyllä sohvan nurkassa mustikkakeittopurkin kanssa ♥ jokohan kohta voisi kaivaa kynttilät esiin?

Muutama sana kotihoidontuesta

Kotihoidontuki ja sen muutokset herättävät tänäpäivänä ja jatkossakin kiivasta keskustelua. Omassa päässäkin herää kysymys siitä, mikä vaivaa päättäjiä? Elämme hyvinvointivaltiossa, tai niin meidän ainakin pitäisi, mutta silti tätä maata ollaan ajamassa kovaa vauhtia alaspäin ja sana hyvinvonti on kaukana tarkoituksestaan. Miten paljon aikaa taaksepäin pitää mennä kun masennusta tai väkivaltaa oli vähemmän, onhan sitä toki ollut, mutta lisääntymäänpäin se on vahvasti. Missä vika? Ehkä siinä että yritetään muuttaa liikaa, aivan liikaa.

Ennen oli päivänselvää että äidit jää kotiin ja isät tekee rahaa ja tuo leivän pöytään. Nyt ollaan ajamassa äidit väkisin töihin. Onko kukaan ajatellut sitä että mitä tapahtuu jos isät pakotetaan jäämään kotiin. On varmasti paljon niitä isiä, jotka jäävät mielellään kotiin, suodaan se toki heille. Mutta paljon on myös niitä isiä, jotka haluavat mennä töihin ja tehdä töitä. Mitä jos isä masentuu ja ahdistuu kotona, koska siellä on pakko olla? Vanhemmat eivät halua laittaa alle kolme vuotiasta lastaan päiväkotiin, äiti haluaa olla kotona, isä haluaa että äiti on kotona ja isä tekee työt. Tämä toimii näin. Vanhemmat saakoon itse päättää kumpi hoitaa lasta kotona.

Sitten on isät jotka eivät halua jäädä kotiin, kotona oleminen ahdistaa, hermot ei kestä ja lopulta masentuu. Apua ei saa, koska ei ole rahaa ja resursseja tarjota apua masentuneille ja väsyneille vanhemmille. Pienten lasten vanhemmat nyt on väsyneitä,sehän kuuluu asiaan. Äiti menee pakotettuna töihin (jos hänellä sattuu olemaan töitä). Äiti ahdistuu töitä tehdessä, sillä hän tietää että isä ei jaksa olla kotona, vaan haluaisi olla töissä. Äiti haluaisi kotiin hoitamaan lapsiaan. Äiti masentuu, sillä mielessä pyörii kotona pyörivä arki ja samalla pomo painaa päälle syytöksin että äiti ei tee töitä tarpeeksi tehokkaasti ja huolellisesti kun ajatukset ovat muualla. Lapsi vaistoaa kotona vanhempien väsyneisyyden ja masentuneisuuden ja miettii pienessä päässään mitä hän on tehnyt väärin. Noidankehä on valmis. Lisääntyykö perhesurmat tämän myötä jos päättäjät päättää vanhempien puolesta kenen on paras hoitaa lasta kotona? Masentuuko äidit,isät ja lapset enemmän kun eivät saa elää elämäänsä omien päätösten mukaan? Miksi päättäjien pitää päättää kuka saa hoitaa OMIA lapsiaan?

Itse päiväkodissa työtätekevänä ja kahden alle kolme vuotiaan lapsen äitinä, en vaan voisi kuvitellakaan laittavani lapsia päiväkotiin näin pieninä. Lasten paras paikka on kotona ainakin sinne kolmevuotiaaksi asti, jos se vaan on mahdollista ja vanhemmat sitä itse haluaa. Lapset jotka ovat vielä pieniä ja eroahdistus pahimmillaan, pitää erottaa äidistään ja isästään vain sen takia että äiti ei saa jäädä kotiin, koska on jo ollut sallitun ajan kotona kotihoidon tuella ja isä joka saisi jäädä kotiin ei halua jäädä kotiin. Lapsi pakotetaan päiväkotiin, jossa jää vaille huomiota liian suuren lapsiryhmän ja aivan liian pienen hoitohenkilöstön vuoksi. Lapsia ei pystytä valvomaan tarpeeksi tehokkaasti ja turvallisuus heikkenee. Pieni lapsi itkee pelkoa,ikävää ja ahdistusta. Kukaan ei ehdi ottaa syliin, koska samassa tilanteessa olevia saattaa olla enemmän kuin tarjolla olevaa syliä. Kotona on väsyneet ja ärtyneet vanhemmat kun lapsen kotihoito ei järjesty. Maailma on julma paikka pienelle, vasta elämäänsä alkavalle lapselle. Annetaan siis heti yhdeksän kuukauden ikäiselle lapselle tie jota on kuljettava, yksin. (9 kuukauden ikäinen, kun vanhempainvapaa loppuu)I

On toki äitejä, jotka haluavat töihin ja on isiä jotka haluavat jäädä kotiin. Silloin tämä toimii että äidit määrätään töihin. Heillehän tämä ei ole ongelma. Mutta miksi nykymaailma ja tulevaisuus pakotetaan kauaksi siitä mihin maailma on itsensä muovannut? Mitä jos laspset sairastaa paljon tai yöllä vielä valvottaa? Lapsi ei huoli isää nukuttamaan vaan juuri äidin syli yöllä kelpaa. Yleensä se on äiti joka valvoo lasten kanssa ja koittaa saada heidät takaisin nukkumaan. Sitten pitää äidin vielä aamulla jaksaa lähteä väsyneenä töihin. Liikenneonnettomuuksia lisää kun väsyneet ja ahdistuneet äidit ajaa töihin valvotun yön vuoksi.

 Sitten on vielä perheet joissa isällä on vaikka oma yritys ja hän hoitaa työt yksin. Äidillä ei ole työpaikkaa. Kuka hoitaa silloin lapsia tai isän firmaa. Äitikö lähtee esimerkiksi hooitamaan isän työt vaikka remonttihommiin, tuskin. Kuka tuo perheeseen rahaa jos äidillä ei olekaan työpaikkaa minne mennä ja isä joutuu hoitamaan lasta kotona kun lasta ei kuitenkaan edes saa viedä päiväkotiin, sillä äiti on kotona. Tokihan äiti voi sitten nostaa työttömyyskorvausta ja hoitaa sillä rahalla lapsensa niin isä saa tehdä omat työnsä. Isä saakoon tehdä töitä jos tänä päivänä töitä riittää edes toiselle vanhemmista ilman pelkoa irtisanomisista tai lomautukista.

Kaikki tämä lisää taas kustannuksia ja asiakkaita terveyspuolella ja lastensuojelussa, mutta samalla vähennetään terveyskeskuksia ja jonot terveyspuolella kasvaa. Ja joissain tilanteissa apua ei edes saada tai jos saadaan, saadaan se liian myöhään.

Joten päättäjät, älkää lisätkö päätöksillä huonosti voivia perheitä tai riskiä perhesurmiin. Älkää päättäkö vanhempien puolesesta kuka saa hoitaa omia lapsia, pääasia kai että lapset hoidetaan hyvin. Antakaa siis perheiden itse päättää siitä kenen on paras hoitaa lapset, oli se sitten kotona tai päivähoidossa. Antakaa hyvinvointivaltiolle edes pieni mahdollisuus vielä olla hyvinvointivaltio.

1 vuotias ♥

Pieni rakas, erityisen ihana poikamme tänään 1vuotta. Sinulla on Hurmaava hymy, joka valloittaa lähes joka hetki. Ei tarvitse ihmeellisiä ja monimuotoisia temppuja tehdä jotta tuosta hymystä saa osansa. Katseesi kun kohtaa niin kujerrat iloa ja naurua. Onnellinen ja täynnä iloa.

Siitä alkaa minuutilleen oleen vuosi kun sain sinut syliini. Pienen lämpimän, hiukan ehkä siniseen vivahtavan käärön. Ensimmäisiä itkujasikin jouduin hiukan kyselemään, saaden kyllä vastauksen melko pian. Sinuun rakastui heti, kaikki. Rauhallinen, valloittava poika.

Nyt sylissäni olet aivan yhtä, ellet jopa vieläkin rakkaampana. Isona poikana, mutta silti vielä niin pienenä. Hymyilet niin että kaikki neljä hammasta loistaa ja naurusi raikuu alakertaan saakka.

Vielä et ole valmis lähtemään tutkimaan maailmaa, vaikka halut siihen on kovat ja hermostus on taattu kun pallo kierii liian kauas. Pienet jalat ja kädet viuhuu ilmassa, peppukin välillä nousee ilmaan. Nenä kyntää ikävästi lattiaa ja kiukku kasvaa. Pallo ei tule luo vaikka kuinka komennat. Vielä tulee kuitenkin päivä jolloin pääset pallon luo, ihan itse, ilman kiukkua. Lupaan sen sinulle.

Sinulla on taitoa syödä jo vähän riisikakkua ja maissinaksua itse. Jugurtti on suurta herkkua, samoin mustikat ja mansikat. Kovasti halua sinulta löytyy upottaa sormet puuroon ja ruokaan, samoin omaan käteen lusikkakin täytyy saada. Vielä kun opit laittamaan sen suuhun ja vähentäisit tuota ruoka lusikalla seinään,roiskis maalaustyyliä ;)

Siskosi on ehkä maailman ihanin ja paras kaveri. Vaikka hän välillä vie lelut kädestä, pukkaa päällä päähän ja vähän tökkii kutittaakseen, nautit silti. Vaikka hetki sitten olisi harmittanut, unohdat sen kyllä pian ja hymy palaa kasvoillesi. Kukaan muu ei saa sinua nauramaan niin kovasti kuin sisko. Oli hänellä sitten ilmapallo tai vain hän siinä hassuine ilmeineen ja liikkeineen, sinä naurat. Kaikki murheet katoaa. Rakkautta, vahva side välillänne. Kumpa se säilyisi ikuisesti.

Kovia ääniä pelkäät, silloin auttaa äidin tai isin syli. Siihen syliin pääset koska vain, siinä on aina paikka. Kotona olet jo kovempiin ääniin tottunut etkä enää jokaiseen siskon kiljumiseen säpsähdä.

Rakastat palloja, kovia ja pehmeitä. Tuleekohan sinusta jalkapalloilija vai ehkä koripalloilija. Aika näyttää. Hyvä sinusta tulee, hyväksi ja tasapainoiseksi koitamme sinut kasvattaa.

Rakastan tuoksuttaa niskaasi joka vielä ainakin hetken tuoksuu vähän vauvalle. Sekin saa sinut nauramaan.

Olet meidän oma ihana yksi vuotias aurinkomme. Pysythän aina tuollaisena valoisana. En murehdi tulevaa. Olet tässä ja juuri sinä. Mihinkään en sinua vaihtaisi ja päivä päivältä rakastan sinua enemmän ja enemmän. Tulet kehittymään täysin omalla tavallasi ja omalla ajallasi ja tuen ja autan sinua kaikessa, nyt ja aina missä ikinä tarvitsetkaan. Vaikka maailma voi joskus kohdella kaltoin ja välillä satuttaa, sinulla on aina paikka jossa olet turvassa.

Olet meidän aarteemme, hymypoika ♥
Onnea rakas, tämä on sinun päiväsi.

Sairaalapäivä ja tulevaisuuden uusia tuulia

Sairaalapäivä ja reumalääkäri takana. Reumaa ei tytöllä todettu, ultrassa vain väljät lonkat.. Neitokainen huusi ja väänsi vastaan kun mikäkin ja otku taukosi sekunniksi kun mietittiin näkyykö kuvaruudussa muumeja vai Pipsa Possua.. Ehkä kenties Puuha-Pete tai Anniina balleriina. Ei tosin näkynyt, huuto jatku heti kun tajus että tyhmänäkö ne mua pitää.. Tai sit ne ite on vähän outoja kun luulee nyt jonkun Pikkukakkosen tuolla näkyvän.. Fysioterapia alkaa neidillä(kin) nyt kerta viikkoon..Liikunnallista porukkaa meillä ainakin.. Ehkä tulevaisuudessa nukutetaan ja magneettikuviin lonkista joutuu. Nyt kokeillaan kahden viikon viljatonta diettiä, josko se masuvaivoja ja niveltulehdusta helpottaisi. Kuukauden päästä katsotaan tilannetta uudestaan ja jos oireita vielä silloin niin sitten tuo magneetti odottaa.

Poika kävi samalla verikokeissa. Itkettihän tuo, mutta oli nopeasti ohi. Onneksi. Itse pakenin tytön kanssa alakerran leikkipaikkaan. Rankka päivä oli kummallekin lapsista, mutta huomenna voidaan oikeasti palata jo normaali arkeen. Ja huomenna on se oikea synttäripäivä tuolle ihanalle murulle. 1vuotta ♥ 

Kaikkien ikävien juttujen jälkeen käytiin kahvilassa syömässä ja leikittiin vielä sairaalan pihassakin hetki. Poika tosin oli niin väsynyt ettei keinuminenkaan onnistunut. 

Suuntasimme siis siihen tapaamiseen mistä jo eilisessä postauksessa hiukan mainitsin.. Meillä oli siis tapaaminen erään miehen kanssa, joka kertoili meille uudesta rakenteilla olevasta kerrostalosta tuohon naapurikuntaan. Olimme tehneet hakemuksen lähinnä mielenkiinnosta ja kokeiltu sitä, että olisiko meillä edes mahdollisuutta koko asuntoon. Ja niin siinä kävi että tunnin keskustelun jälkeen meillä oli kädessä juuri allekirjoitettu vuokrasopimus uuden uutukaiseen kotiin. Ensi keväänä vasta tuo talo valmistuu, mutta siihen saakka kovaa odotusta täällä vanhassa. Uusi asunto on neliöissä jonkun verran pienempi, mutta pohjaratkaisu on paljon järkevämpi kuin tässä nykyisessä ja neliöt käytetty järkevämmin. Huoneita kuitenkin yhtä paljon kuin tässä nykyisessä. Ja mikä parasta, on oma sauna, lasitettu parveke  ja talossa hissi. Hyvä pojankin kannalta kun ei tiedä koska lähtee kävelemään, jos lähtee.. parvekkeelta saattaa olla myös näkymät kanavalle :) pitkä on odotus mutta hyvää kannattaa aina odottaa. Oma työmatkakin lyhenee yli 10km, ajallisestikin vartin verran. Kaikin puoli onnistunut ja hyvä ratkaisu. Ainostaan lottovoitto saa mut perumaan koko touhun. On se lottovoitto silti tervetullut!

Kotona kahviteltiin (tai no mehua me vaan tällä kertaa) vielä ystävän ja tämän pojan kanssa. Kakkua upposi vielä pieni pala, mutta loput saa kyllä olla.

Iltakylvyn ja iltapuuron jälkeen tämä pesue suuntaa nukkumaan. Huomenna uusi päivä ♥

Synttärijuhlia ♥

Meidän viikko on koostunut arkisesta aherruksesta, leikkimisestä, ulkoilusta, siivoamisesta, valokuvista, harmaista hiuksista ja synttäreistä. Ihanista, kohta 1vuotiaan pienen miehen juhlista. Sukulaisia, ystäviä, kummeja ja naapureita. Paljon on nähty ja sankari on illalla sammunut sänkyyn jo ennen kuin pää koskee tyynyä. 

Ollaan kiipeilty kivillä (kyllä, jopa minä), tutkittu kastematoa ja koitettu ruokkia sitä ruoholla (okei tyttö on, en minä). Lasten vanhoja vaatteita olen jonkun verran saanut myytyä ja ovella onkin kuinka ja monta tätiä kai pari setääkin käynyt niitä hakemassa ;) Olen saanut laitettua viime kesän jälkeen otetut valokuvat albumiin ja niitä oli satoja, siis oikeasti satoja!

 Koko viikonloppu on syöty kakkua, pelkkää kakkua. Niin paljon että kakkukiintiö on täynnä. (Ainakin seuraavat kaksi viikkoa, sen jälkeen juhlitaan 2vuotiasta kummityttöä)

"Tässä on hyvä ovi muurahaisille"

Kakut olivat taivaallisen herkullisia. Tiedän ainakin mistä seuraavat kakut tilaan tästä lähin ;) kaksi valtavaa täytekakkua, toisessa mangoa ja toisessa mustikkarahkatäytettä. Voileipäkakku kanasta. Nam! Vieraatkin kehui kakkuja, ja kakun pikaisesta häviämisestä päätellen puhuivat myös totta ;) 

 

 

Pojille yleensä sopivaan teemaan oli merirosvoja ja mustia merirosvo ilmapalloja. Lapsivieraille oli merirosvoa serveteissä, mukeissa, lautasissa ja jopa pöytäliina samaa sarjaa :D

Eilinen päivä riitti vilinää ja vilskettä iltaan saakka ja tänään on juhlittu vähän rauhallisemmin, muutamien ystävien kera :)

Ja jotta päästiin nauttimaan koko viikonlopusta niin pitihän sitä vähän niitä sisustuspaineita purkaa.. todellakin.. pyöritettiin (mies pyöritti) tytön huonetta, kaappia sinne, kaappia tänne. Itse seisoin ja näytin paikkaa. Tuonne, ei se olekaan hyvä, koita tuonne, ei ei, sittenkin tuonne.. tunti tolkulla tätä, aiheuttaen jokusen kirosanan ja pahansuovan katseen. Lopputuloksena, mikä muuttui? Ei mikään.. tai joo pari taulua saatiin seinään. Lopulta siis sen tuntien ahertamisen jälkeen laitettiin huonekalut takaisin entisille paikoille ja luovutin, ehkä jopa hiukan tyytyväisenä. Pikkumies saa vielä hetken olla äitin vieressä.

Yhden lipaston sain myytyä ja jo viiden minuutin päästä kaipasin sitä takaisin kun pyörittelin sitä turhaa sälää saamatta sitä kuitenkaan mihinkään. Pakko se kaappi kuitenkin joskus hankkia siis ;)

Me&I:n paketin hain eilen illalla postista. Postintäti vain nauroi, että oli hauskan näköistä kun oli tullut monta samanlaista pakettia ja kaikki nököttivät hyllyllä vierivieressä pitkässä rivissä. Hah, en ole ainoa, puolustelin ostoksiani miehelle. Pojalle nuo vaatteet on aika reiluja, harmi toisaalta mutta kasvaahan tuo.. Mutta pirate-piposta joka pojalle tuli totesi mies, että hänkin haluaa tuollaisen, saako niitä aikuisille? Voi kyllä, kyllä saa! Pitäneekö laittaa tilaukseen ;)

Huomenna meitä kutsuukin tytön reumalääkäri ja samalla käytetään poika niissä verikokeissa, munuaisjuttuja. Sairaalareissun jälkeen odottaa yks sovittu juttu, mutta kun/jos se varmistuu niin siitä vasta sitten enemmän :)

Nyt on synttärit juhlittu ja lepoa loppuilta ennen huomista arjen aloitusta. Lapset nukkuu ja taidan majoittua hetkeksi sohvalle, joko hyvän kirjan tai sit vain telkkarin seuraan.(Tai nukkumaan) katsotaan mikä vie voiton. Kahvia tosin on tullut juotua tänään niin paljon että uni voi pysyä karkumatkalla jokusen päivän  (tai viikon)..

Kirjastopäivä

Viikon päästä on meidän pikkumiehen 1-v synttäripäivä jota juhlitaankin nyt tulevana viikonloppuna :) hassua kuinka nopeasti tämä vuosi on mennyt, eihän tässä pysy enää mukana.

Eipä me viikonloppuna saatukaan tuota lastenhuonetta kuntoon. En keksinyt mitään kivaa saati toimivaa ratkaisu huonekaluille. Josko tän viikon aikana kun päässään pyörittelis uusiin paikkoihin niin sais jotain järkeä koko juttuun. Matto jonka olin löytänyt jo lasten huoneeseen ja joka olisi sopinut täydellisesti olikin nyt loppunut enkä saanut sitä.. Harmittaa kovasti etten sitä silloin ostanut. No, ei auta kun jatkaa etsintöjä ja toivoa että löytyy vielä joku yhtä kiva.

Aamulla suunniteltiin kirjastoreissua pojan aamupäikkäreiden jälkeen. Normaali puolituntinen venyi pojalla lähes puolitoista tuntiseksi. Tää äiti ehti jo vähän huolestua kun  ei kirjastokaverimme meinannut herätä, mutta heräsipä lopulta. Eteisessä odotti jo erittäin kärsimätön neiti, "joko mennään, joko mennään". Päästiin vihdoin lähtemään, tosin todetaksemme vain, että kirjasto aukesi vasta puolitapäivin. Voi sitä pettymyksen itkua. (hyvä ettei äitiäkin itkettänyt kun oli kaivettu raattaatkin autosta mukaan.. ) Ei auttanut edes se, että lupasin tulevamme iltapäivällä uudesta. Pieni ressu. Mentiin sitten leikkipuistoon hetkeksi ja se onneksi toi hymyn takaisin tytön kasvoille. Keinuttiin ja laskettiin liukumäkeä. Pikkumieskin istui keinussa paremmin kun koskaan, ja tähän asti totisena liukumäessä ollut pikkumies nauraa kikatti jokaisen laskun jälkeen. Olihan meillä kivaakin.

Eilisen päivän ja eilisten fiilisten jälkeen on ihan kiva nähdä aurinko ja ilo lasten kasvoilla. Pojan vatsan alueen ultrasta tuli munuaislääkärin kanta ja se olikin käsky lisätutkimuksiin ja uuteen ultraan seuraavalla  käynnillä marraskuussa. Jotenkin vaan löi fiilikset maahan kun nyt joutuu taas odottamaan monta aikaa ennenkö saa tähän asiaan mitään vastausta ja onko tämä vakavampaa ja tarviiko jatkojuttuja. Tuntuu välillä niin kamalan vaikealta tämä jatkuva epätietosuus ja odotus vailla yhtään vastausta. No pääasia on, että saadaan olla kotona ja nauttia päivistä ja tosistamme. Isiltäkin loppui työt kaukana ja on nyt kotona, ihan niin kuin normaalisti. Tiukkaa tytölle tekikin tuo isin kotiin palaaminen. Lauantai-ilta meni kiukussa ja itkussa, oli kivaa kun isi oli kotona, mutta vaatihan se taas tottelua. Vaikeaa kun se mitä tahtoo on kuitenkin kiukun ja harmin paikka, ei oo helppoa olla lapsi ;)

Päästiin me lopulta kirjastoonkin saakka ja monenmoista tulikin lainattua. Lisää uusia iltasatuja (joista todennäköisesti luetaan toinen toisensa perään vain kahta kirjaa) Onneks mulla on tyttö joka tykkää lueskella ja kuunnella satuja, ainakin kun sille päälle sattuu.

Illalla tuli känkkäränkkä kylään neidille. Pojalle tuli kummitäti. Kummitäti oli kyllä toivotti vieras mutta känkkäränkälle olisin mieluusti neuvonut jonkun toisen osoitteen (se kun vierailee meillä nykyään vähän turhan usein).. Selvittiin sänkyyn ja unille asti kuitenkin.

huomenna aamulla jatketaan pojan jumpan merkeissä ja jos jaksetaan niin sen jälkeen perhekahvilaan :)

Perjantai :)

Lähes kuvaton ja melkoisen tyhjän päivästä höpinää tän päivän postaus.. Ainoa mistä pakko mainita on pikkumiehen sänky jolle taioin vähän uutta ilmettä. Se tosin ei ollut jätkän mielestä kiva, sillä tuijotteli kauhistuneen näköisenä ympärilleen ja jos poistuin vierestä alkoi itku. Sängystäkin piti pois ottaa että rauhoittui. Kyllä rauhoittui noin kymmenen syliin-takaisin-syliin-takaisin laiton jälkeen nukkumaan, mutta taisi muutos olla liikaa. Ennen siis oli sellainen sininen tuo reunasuoja ja nyt tuo täysin valkoinen. Toivottavasti tottuu, ettei heti pienestä aiheuteta muutoksen tuomia traumoja :)

Viime yönä neiti oli aiheuttaa sydänkohtauksen tälle äitille. Normaalisti toinen kömpii kainaloon tuhisemaan jo puolilta öin, mutta viime yönä heräsin puoli 4 katsomaan kun neiti nukkuu edelleen omassa sängyssään (tämä siis on äärettömän harvinaista). Hipsin kurkkaamaan ja tottuneesti laitoin käden mahan päälle varmistaakseni vain hengityksen (tämä jäänyt tavaksi kun neidillä n2viikkoisena oli hengityskatkoja, joihin pari kertaa piti sairaalassa ollessa puuttua) ei mitään liikettä tuntunut käteen ja tyttö oli muutenkin niin kovin viileä. Tökkäsin vähän, ei mitään reaktioo eikä edelleenkään mahan päällä tuntunut liikettä. Pelästyin aivan totaalisesti ja nostin tytön istumaan ja herättelin. Pikkuhiljaa availi silmiänsä, luojan kiitos. Sainkin täysin hereille ja siltä istumalta kaappasin syliin ja otin omaan sänkyyni nukkumaan. Toinen taisi nukkua vain niin sikeästi ja pinnallista hengitystä jollain yläosilla ettei sen vuoksi mitään tuntunut, mutta kyllä pelästyin pahemmin varmaan kuin koskaan ja keräilin itseäni varmaan kuinka ja pitkään. Tärisinkin kuin pahemmassakin krapulahorkassa. Tänä iltana otin tytön suoraan omaan sänkyyni enkä varmasti päästä pois ennen aamua <3

Tänään ei rehellisestikään olla sen kummempia tehty. Aamulla kyllä käytiin naapurin kaverin ja tämän äidin kanssa leipomossa (syötäväkaupassa, neidin sanomana) kahvilla, ja munkilla ;) kävellen sentään mentiin ja matkaa yhteen suuntaan taitaa joku pari kilometriä olla, että ihan mukavaa.. Kuuma siinä matkassa tuli, auringon syytä toki eikä ainkaan huonon kunnon :D

Yks ystävä saatiin kylään puolenpäivän jälkeen ja hänen masuvauvalleen sainkin luovuttaa kasan tuttipulloja ja sitterin.. Mitähän vielä nurkista löytyy;)

Ulkona käytiin vielä illemmallakin ja ensimmäistä kertaa kunnolla pikkumies näytti sen että harmittaa ja kiukuttaa. Polkisi varmaan jalkaakin jos osaisi. Hän on vallan täysin, aivan kokonaan hullaantunut palloihin. Kyllä, mitä isompi sen parempi. Tänään ulkona, jalkapallo. Se oli käsissä, se oli suussa, se pyöri karkuun ja siitä se lähti sen perään huudettiin ja oikein todella, KIUKUTTIIN. Mahtavaa, ihanaa, tätä lisää. Jätkässä on luonnetta. Toin pallon takaisin. Mikä hymy, ihana, onnellinen. Ja se katse.. Jes, mä sain tän! Päästin pallon uudestaan karkuun, ilkeä äiti, mutta halusin nähdä tuon ilmeen ja reaktion vielä. Salamana kun pallo pyöri pois se tuli. Kiukku ja itku, selkää kaarelle ja kova tahto eteenpäin Mä tahdon tuon pallon! Äiti, anna se takaisin, NYT. mitä sä virnuilet, mua harmittaa. Pallo tänne! Vitsit kuinka hyvältä musta tuntui :) päivän pieniä, mutta meille niin äärettömän suuria riemuja :)

Huomenna toivottavasti saadaan isi kotiin ja päästään laittamaan tuo lastenhuone uusiksi ja molemmat muruset samaan huoneeseen :)

Näiden lyhyiden lauseiden saattelemana suljen koneen ja kömmin saman peiton alle ja otan pikkuneidin kainaloon. Eikä se pikkumieskään niin kovin kaukana ole <3

Kuravettä ;)

Pompin, pompin kuralätäkössä. Kurahousut, kumisaappaat, sadehattu päässä...

Meillä ei sadehattua kyllä päässä ollut mutta neiti pomppi senkin edestä siinä kuralätkössä. Voi sitä riemua. Teki ihan hyvää päästä ulos kun eilinen jouduttiin olemaan sisällä sateen takia. Poikakin hermostu täysin kun ei päässyt mukaan kuralätäkkötouhuihin.. pitää varmaan hankkia pojan jalkaan sopivat kumisaappat. Lopulta riemuissaan tyytyi katsomaan siskonsa hurjaa menoa.
Lehdet, kukkaset ja ruohot sukelsivat lätäkköön uimaan. Minnehän olivat matkalla ;)

Ruuan jälkeen suunnistimme isomummun hellään huomaan. Siellä saa itsekin edes vähän ottaa rennommin kun lapsilla on viihdyttäjät. Saa itse juoda kupillisen, ellei kaksikin, kahvia ihan kaikessa rauhassa, ja mikä parasta.. Kuumana :)

Isomummulla on hyvä nukkua päiväunet <3

Sain jopa käydä kaupassa ja postissakin ihan yksin. Lapset odotti tuolla. Vaikka aika nopeaan sen reissun (kuinka nopeasti neljän ruuhkassa sen nyt voi hoitaa) teinkin. Kauhea kantamus vaikka mitään en mielestäni ostanut.
Postissakin odotti paketti. Olin ostanut uuden ja valkoisen pinnasängyn laitasuojan pojan sänkyyn.

Kaupan jälkeen hain lapset ja jatkoimme matkaa suoraan kotiin. Kauppakassit tyhjenivät neidin avustuksella oikein nopeasti, niin kiire hänellä oli pakettia avaamaan :D

Meidän lapset, kaikki ;)

  

Ruokintakin onnistuu pääasiassa

Kun saatiin paketti auki, törmäsin ensimmäisenä lappuun, jossa oli käsinkirjoitettu teksti,
"tilaamasi reunapehmuste oli varastosta loppu (tässä vaiheessa kiljui päässä ei oo todellista,mut viesti jatkui) Mutta ajattelin ettei sinulla varmaan ole mitään vastaan jos lähetän paremman reunapehmusteen, joka on myös koko valkoinen"
Joo, ei haittaa kunhan hinta ei ole kalliimpi. Ja parempi käy aina :D mutta tuon tilaamani hinnalla ainakin sain sen. Sopii mulle :)

Huomenna saa asentaa sen paikoilleen ja viikonloppuna siirretään pojan sänky neidin kanssa samaan huoneeseen. Loppuu iltaravaamiset. Poika nukahtaa kyllä itsekseen, yleensä. Mutta neidin vieressä pitää istua nukahtamiseen saakka.. Tänäänkin alku sujui hyvin, mutta pikkumies tulistui yksinäisyyteensä ja jouduin neidin vierestä lähteä poikaa rauhoittamaan. Tyttö riemastui väsyneenä tästä huutamaan ja kun sain pojan rauhoittuun palasin tytön luo. Poika parahti samantien itkemään ja sanoin tytölle että nyt täytyy odottaa. Poika nukahti samantien kun laitoin tutin takaisin ja neiti huuteli jo äitiä takaisin. Ehkä tämä tästä kun ovat samassa huoneesa niin saa kummatkin samalla kerralla rauhoittumaan (toivottavasti).

Mustikkapiirakkakin väsättiin vielä pikaiseen illalla kun huomenna saadaan ystävä kylään. Ehkä pakko koemaistaa vielä tänä iltana että on varmasti syötävää ;)

Vammaistukihakemuksenkin sain vihdoin valmiiksi. Hyvä minä :)

 

Ja se mitä välillä mietin, pesuaineet. Joidenkin ihmisten pyykit tuoksuu niin puhtaalle, raikkaalle. Miks mun pyykit ei voi tuoksua samalle. Ei meilläkään toki pahanhajusia ole mutta vois se kai aina vähän parempi olla. En usko että moni katsoo hyvällä jos meen kaupassa uteleen ja tuokutteleen että mitä pesuainetta te käytätte kun tuoksuvat niin hyvälle ;) ehkä mä vielä löydän sen "omani" :)

Niin Että Mitä pyykinpesuainetta te hyvät ihmiset käytätte??!! :D