Viimeinen osastojakson päivä meni suhteellisen nopeasti. Onneksi. Pieni poika oli mielettömän reipas vaikka turhia piikittelyjä joutui kestämään, eikä edes taikalaastari auttanut kun ei siihen käteen kanyylia laitettu. Anestesialääkäri sai lopulta kanyylin paikalleen ja saatiin nukutusaine laitettua ja poika uneen..Mummu oli meidän mukana, äidin tukena ja muutenkin seurana.
Pojan nukkuessa putken sisällä menimme sairaalan kahvilaan aamupalalle. Sen mitä sain syötyä.. olin varautunut huomattavan pitkään odotukseen, ennenkö pojan saisi hakea ja melkeimpä pelästyin kun sairaanhoitaja tuli sanomaan, että kaikki on valmista. Kaikki oli mennyt hyvin ja pikkumies oli herännyt heti, kun heräämöön oli viety.
Huoneessa hetken lepäili ja joi mehua. Lopulta oli pirteä oma itsensä ja saatiin siirtyä leikkihuoneen puolelle ruokaa odottamaan..
Tarkoitus oli ruuan jälkeen laittaa poika nukkumaan päiväunia ja käydä itsekin syömässä, kun emme tienneet koska lääkäri ehtisi tuloksia kertomaan. Lopulta nähtiinkin lääkäri heti ruuan päätteeksi, joten unet sairaalassa ei ollut enää tarpeellista.
Lääkäri kertoi magneettikuvien tuloksen. Ei muutosta edelliseen kuvaan. Kaikki ennallaan. Siihen ollaan tyytyväisiä, ettei pahempaan suuntaan ole mennyt. Rakennemuutokset pikkuaivoissa ja aivomadossa on edelleen, mutta syytä ei tiedetä, vieläkään. Sunttia ei tarvita. Kuvat ei antanut viitteitä paineesta. Jatkossa siis edelleen vain päänkasvun seuranta ja mahdollisten paineoireiden seuraaminen. Toivotaan, että koskaan ei tarvita. Tällä hetkellä olemme tyytyväisiä vain hyvinvoivaan ja kehittyvään poikaan. Paljon hyvää matkaan saimme ja jouluukuussa tarkastellaan tilannetta uudelleen.
Esikoinen oli viettinyt mukavia päiviä isin kanssa ja tuntuu siltä, että hyvää oli tehnyt yhteinen ja kahden keskinen aika molemmille. Tyttö sai isin jakamattoman huomion.
Onnistuneet kolme päivää, kaikille ja tästä jatkamme taas eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pieni merkki käynnistäsi :)