maanantai 16. kesäkuuta 2014

Meistä kuuluu :)

Paluu elämään..  No ainakin tänne elämään. En pitkään aikaan päässyt kirjautumaan blogiin ja sitten sattui vielä muutto eteen. Mutta nyt on asiat edennyt siihen, että homeasunnosta on irti päästy ja uusi koti tuntuu hyvältä, ja ennen kaikkea kodilta.

Pikkumies nousee seisomaan, jokapaikassa ja koko ajan. Alas laskeutuminen on oma haasteensa ja yleensä toinen huutaa siihen saakka kunnes joku käy laskemassa alas. Nyt onnistuu jo kiipeämään siskonsa sänkyyn ja sitä riemua ei voita mikään. Kova yritys on päästä myös sohvalle ja olohuoneen arkkupöydälle. Alastulo vaatii vielä paljon ja pitkää harjoittelua, sillä alas tultaisiin mielummin pää edellä.

Eteenpäin liikutaan omalla tavalla konttamaalla muistuttuttaa lähinnä jänistä.. Ryömitä ei enää ollenkaan.
Istumatasapaino on kehittynyt huimasti, vaikka selkä pyöreänä vielä istuukin..

Sanoja tulee myös jonkun verran, tosin yleensä komentava huuto kera osoittavan käden jos jotakin haluaa.

Huomenna alkaa kolmen päivän osastojakso ja torstaina odottaa pään magneettikuvaus. Pään mittauksessa tullut nyt isompi nousu, samoin yökkimistä on huomattavasti enemmän kuin ennen. Sitä painetta pelkään, mutta ei tarvitse vastauksia kauaa odottaa.. Toivon, että kaikki kuitenkin hyvin.

Esikoisen reuma mennyt taas kipeämmäksi ja lämpö on nyt jatkuvasti 37.7. Tyttö on kuin pieni väärinkohdeltu karhunpentu ja itku ja raivo on herkässä millon mistäkin. Ensi kuussa pitäisi kontrolliaika olla.

Eilen saatiin yllättäen päähän lähteä käymään reilun tunnin ajomatkan päässä olevalla kotieläinpihalla. Koko päivähän siellä meni, mutta kivaa oli. Paljon nähty ja koettu. Eritoten lapset. Tyttö kävi ponilla ratsastamassa ja riikinkukkoa ihasteli kumpikin. Pikkumies vain huudahti jokaisen siivekkään kohdalla "ankka".

Ensi viikolla odottaisi Särkänniemi!


Takapiha odottaa uutta kunnon terassia ja kovasti on isi esikoisen kanssa siellä puuhaillut. Toivottavasti valmistuisi Juhannukseen mennessä..  On tuosta pienestä rakennusmestarinalusta varmasti jotain apua ollut, vaikka vatupassi on välillä vaihtunutkin saippuakuplien puhalteluun. Pitää osata ottaa rennosti! 



Tässä pikaiset kuulumiset meiltä. Kyllä tämä tästä taas elpyy. Pysykää mukana ♡


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pieni merkki käynnistäsi :)