Isin poismuutto vaikuttaa isosti päiviin, esikoiselle kaikkein vaikeinta. Uhma ja kiukku on vain kasvava asia, mutta kyllä tästä selvitään. Kyyneleet useaan kertaan päivässä on jo tuttu näky ja korvatkin ovat useimmiten vain kaunis koriste.. Kuopus, joka alkuun ei vaikuttanut edes huomaavan, on nyt ollut myös kovin herkillä. Pinna on lyhyt ja moni asia itkettää oikeasti. Parhaani teen, jotta aurinkokin taas paistaisi. Onneksi pihapiiri on täynnä samanikäistä seuraa, jokauselle. Sujuu ne illatkin mukavammin, vaikka nukkumaanmeno on nyt venähtänyt tunnilla (ainakin). Korvaamaton tuki ja turva, arjen tsemppari on ollut ystävät. Kiitollinen heistä.
EEG:n tulokset saatiin, ne olivat täysin normaalit. Jotenkin tätä osasin odottaa, mutta seurataan nyt tuleeko kohtauksia lisää. Toistaiseksi edelleen ovat poissa pysyneet. Viime päivien ajan kieroon katsominen ja silmien pyörittely on ollut huomattavasti läsnä, mutta onneksi ensi kuussa on aika näönkuntoutuksen puolelle..
Eilen haettiin uusi apuväline jälleen, tukeva taaperokärry (kärri). Yllättävän hienosti pikkumies on sillä jo eteenpäin kulkenut, joskin raskasta se on eikä pitkää matkaa tauotta jaksa. Mutta hiljaa hyvä tulee. Kärryn kyytiinkin mahtuu hienosti ja siellä on hyvä levähtää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pieni merkki käynnistäsi :)