Aika kuluu hurjaa vauhtia etten edes perässä pysy. Muuttopäivä on lauantai ja pakkaaminen on vasta suunnitteluasteella. Uuden kodin remontti etenee hitaasti,mutta varmasti. Tapetointi on yhtä seinää vaille valmiina, laminointi.. noh hyvällä mallilla sekin. Siivousapuni (isäni ja kummitätini) vallottaa alueen torstaiaamuna ja perjantaina lyödään vielä listat paikalleen, niin sitten pitäisi alkaa tavaroiden kantaminen. Oman kiireen tunnun tähän hommaan tuo se, että mies on iltavuorossa tämän viikon ja painaa hommia aamusta aikaisin ensin kämpillä ja sitten vielä töissä. En voi kun kiittää ja olla ylpeä ♡
Tänään kävin tuhlaamassa pienen omaisuuden pussillineen pesuaineita, jolla toivon mukaan koti saadaan puhtaaksi. Tupakoitu tuolla tosiaan edellinen asukas oli, mutta paljon on tapetit ja laminaatti ilmettä muuttanut. Hajuakaan ei enää tunnu, toivottavasti ei myöskään ala tuntumaan..
Vanhat tapetit oli jotain järkyttävää, mutta kyllä noilla uusilla sai paljon aikaan.
Minä, joka en kestä enää yhtään epäjärjestystä, imurin ja pölyrätin seurassa hyvin viihtyvä tyyppi, olen joutunut todella taistelemaan kestääkseni tuon olohuoneen nurkassa pikkuhiljaa kasvavan laatikkovuoren. Ehkö siitäkin syystä välttelen pakkaamista viimeseen asti (toisaalta kaksi lahkeessa roikkuvaa ja huomiota kerjäävää pikkukirppua ei tee siitä muutenkaan helppoa) ja lopulta heittelen savu korvista nousten sikinsokin kaikki vaan johonkin laatikkoon, todetakseni (jälleen) laatikoita purkaessani, että seuraavalla kerralla aloitan ajoissa.. jepjep..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pieni merkki käynnistäsi :)