Uusia apuvälineitä (ainakin)

Nonih.. viikko vierähtänyt melkoisen kiireisissä tunnelmissa. Sen vuoksi iltaisin onkin ollut ihana laittaa kynttilät palamaan ja rentoutua edes se pieni hetki jonka jaksaa hereillä olla. (Eli salkkareitten ajan)

Niin paljon ollaan nautittu tuosta kauniista syksystä ja värikkäistä puista. Niin hirvee hinku haravoidakin on, että puoli tuntia yks päivä haravoin tytön (aivan liian pienellä) haravalla ja selkä kiitti kovasti seuraavana päivänä. Mokomakin.. sen kerran kun vähän sille liikettä antaa
Tyttö pyysi tekemään lehtikasan ja äitihän teki. Siinä neiti sitten pyöri ja hyppi. Aitoa riemua ei voita mikään.

Tytön reumalääkärin kanssa oli puhelinkontrolli pari päivää sitten ja päätettiin ottaa viljat jälleen ruokavaliosta pois, nyt ainakin marraskuun loppuun saakka. Silloin mennään sitten kontrolliultraan lonkista ja katsotaan tekeekö viljat sinne niitä muutoksia vai joku muu.( siellä siis oli nivelkalvon paksuuntumaa ja joku luukapselikin leventynyt) Jos auttaa lonkkien suhteen ja muutenkin olo helpottuu niin jatketaan viljatonta toistaiseksi. Kovastihan tuo nyt välillä mahaansa valittaa kipeäksi,että jos nuo viljat oikeasti ongelmaa tekee niin se nähdään nyt sitten..

Tänään lähdettiin apuvälineyksikköön kokeilemaan pojalle kulmatuolia. Saisi pojan lattiatasoon istumaan kunnon tuen kanssa. Pöytä tuossa myös mukana niin saa vaikka kirjaa lueskella. Leveä tarraremmivyö tuossa on ja se kun avattiin.. Poika ei ääntä kestänytkään yhtään, vaan hillitön itku ja itki niin paljon että ihan tärisi. Hyvin siinä kuitenkin oli, niin otettiin kotiin tuo samalla. Pikkumies ressu ei meinannut rauhoittua millään. Ääniyliherkkyys on aika tylsää :( suihkutuolia kokeiltiin myös ja sekin lähti matkaan mukaan. Pottakin laitettiin tilaukseen ja sitä mennään reilun viikon päästä ihmettelemään. Koskahan loppuu kämpästä neliöt kesken..

 

 

Pois kun lähdettiin niin oli mieli jo parempi. Käytiin (joo tiedän, jälleen) kahvilassa. Olihan meillä isomummu mukana. Kaikki mitä neiti pyytää mummulta, hän kyllä saa vaikka äiti kuinka koittaisi toppuutulla. "Mummu, minulla on tosi kova nälkä. Mennään kahvilaan" kääk, alkaaks tää jo kaks veenä??! 15vuotiaana en halua edes tietää mihin neiti haluaa (enkä uskalla ajatella mitä silloin ollaan jo keksittykään)

Pikavisiitti tehtiin vielä pojan kummitädin luokse, kunnes piti lähtee isiä hakemaan töistä.

Koko matkan pelkäsin että jättääkö auto tielle ja jos niin koska. Päästiin onneks kotiin saakka ja passitin miehen vielä autonkorjaushommiin (hyi hyi ilkeä minä). Nyt auto sit makaa moneen osaan purettuna odottaen korjausta. Toivottavasti pian on kunnossa. Sunnuntaina olisi miehen siskon tytön synttärit ja sinne saakka ei kävellen pääse..

Saatiin pojan toinen kummitäti vielä illaksi kylään. Sain vähän siivoiltua ja imuroitua. ( kummitäti viihdytti lapsia sen aikaa) sain jopa lapset suihkutettua, poika vähän vierasti uutta suihkutuolia, mutta eka kerta tää oli niin eiköhän se tästä, kun tottuu. Kiitos N, olit suureksi avuksi.

Noh, huomenna uusi päivä. Nyt peiton alle :)

Mukavaa perjantai-iltaa ♥