Aikaistakin aikaisempi aamu, aurinko vasta nousemassa. Avaan terassille vievän oven ja raikas merituuli viipyy kasvoilla. Vedän keuhkot täyteen tuota raikasta ja ihanaa tuoksua. Kahvikuppi kädessä istun tuoliin ja annan katseen kiertää meren rantaan lyöviä aaltoja, pitkää valkoista hiekkarantaa ja pikkuhiljaa nousevaa aurinkoa joka herättää kaupungin ja rannan uuten päivään. Mieli lepää ja kahvi maistuu paremmalta kuin koskaan.. Tuuli on lempeä ja lämmin. Tässä mieli lepää ja rauhoittuu. Istun paikallani antaen ajatusten liitää tulevaan päivään.. Silmät sulkeutuvat ja otan paremman asennon tuolissa...
"ÄITII!! Minä heräsin" jep, unet jääköön odottamaan ensi yötä.. Viime yönä sain nukuttua jotenkuten pari tuntia ja olokin ollut tänään sen mukainen.. aamulla sängystä nousemiseen olis kaivattu vähintään hämähäkkiarmeijaa antamaan vähän vauhtia.. (mistä ihmeestä nuo ihmisenalut saa tuon energiamäärän täysiin voimiin heti kun silmät vähänkin raottuu? Vai ollaanko me "aikuiset" vaan jo unohdettu se taito..? Mene ja tiedä..
Ja nyt, edelleen keikun pystyssä vaikka tiedän, että aamulla kiroan mielessäni tätä järjettömön fiksua vetoa valvoa puoleen yöhön.
Iltaa ja turhaa tekstiä pitkittämättä painun peiton alle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pieni merkki käynnistäsi :)