Aikainen tiistai aamu.. Meidän lapset heräili taas kuudelta uuteen päivään. Tökkäsin miehen hereille, se heräisi kuitenkin kohta kellon soittoon. Jäin pikkumiehen kanssa vielä peiton alle, tytön siirtyessä sohvalle lastenohjelmia tuijottamaan. Minua tuijotti nuo ihanat pienet, hymyilevät, päivää vajaa 7kk ikäiset silmät ja se pieni suu hymyili niin täydellisesti. Voi ihanuus :)
Pian oli kuitenkin eteisessä mies huutelemassa heipat ja nälkäinen kaksivuotias huuta puuroa, joten se siitä tuijotteluhetkestä ja puuron keittoon.
Aamupuuron jälkeen ulkoiltiin pitkällä kaavalla ja nautittiin auringosta ja sen keväisestä lämmöstä. Pikkumieskin jaksoi olla hereillä yllättävän pitkään ja kuikuili vaunuista ja naureskeli siskonsa lumikasakiipeilylle.
Yksi harmi meidän aamua kyllä varjosti, ja sen syy on traktorin joka kaataa pihamme viereisestä metsästä puut jotta tilalle saadaan tontteja uusille taloille.. Tylsää ja tyhmää, missä me nyt retkeillään tytön kanssa viikonloppuaamut kun isi jää pojan kanssa. "Metsä menee pois" , joo niin menee.. "Akkokki (traktori) kaataa kaikki puut", niin ikävä kyllä. Kysympähän äänettömästi vaan että miksi, miksi juuri se meidän metsä.. Kerrostaloelämä tympii muutenkin.. Voisinko voittaa lotossa ja ostaa oman talon ja metsän, edes sellaisen pienen..
Josko nuo päiväunet piristäisi pientä mieltä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pieni merkki käynnistäsi :)