Kuulumisia :)

Kylppäriremppaa on nyt pakoon muutetttu väliaikaiskotiin. Eihän tämä kodilta tunnu, kun puolet tavaroistakin on tuolla naapurissa, mutta josko tämän ajan nyt kestäisi kuitenkin. Toiveissa ja jopa mahdollisuuksissa on päästä ennen joulua takaisin. Se olisi huippujuttu ♡ Yli 20neliötä pienempi asunto näiden apuvälinemäärien kanssa tuntuu ja olohuone on kuin yhtä suurta (eli pientä) leikkihuonetta. 
Muutto meni hurjassa kiireessä, hermot äärimmilleen venytettynä ja hampaiden kiristelyn määrästä ihmettelen, että hampaita ylipäätään ehjänä suusta löytyy.. Pian tämän saa kuitenkin tehdä jo uudestaan.. huokaus.

Esikoisesta on avautunut ihan uusi luonne. Ainahan tuo on vilkas ollut, mutta nyt viime viikkoina on vauhdikkuus selvästi lisääntynyt. Hän huutaa, lyö,  kiellot ja pyynnöt kaikuu kuin tyhjille korville. Paikallaan olo alkaa olla jo kahden minuutin jälkeen melkoinen mahdottomuus ja ulkona olo tuntuu olevan ainoa jolla saa vauhtia hillittyä.. Turvatonko tästä kaikesta, lie osa syy ainakin. Syliä kaipaa silti hirmuisesti ja iltaisin varsinkin kaivautuu syvälle kainaloon, eikä haluaisi päästää irti. Oma pieni pikkunalleni ♡

Kuopukselle on iskenyt kammo pottaan ja samoin suihkutuoliin. Vesi on alkanut olemaan suihkussa ja peppupesulla kauhun paikka ja syytä tälle yhtäkkiselle paniikille näissä tilanteissa en ole löytänyt. Tänään iltapissat saatiin alkuhuudon jälkeen pottaan rauhoittamisella ja suurella määrällä kehuja. Pakko yrittää, mutta en halua pakottaakaan. Käsien pesu kyllä onnistuu yleensä hyvin.

Pari kummallista kohtauskin oli tässä pari päivää sittwn. Poika meni naamastan ihan punaiseksi, pidätteli hengitystä ja veti koko kropan aivan tikkujäykäksi. Muutaman kerran välissä veti hyvin nopeasti ja pinnallisesti henkeä ja kun tilanne laukesi, puhkesi poika lohduttomaan itkuun. Tilanne ei montaa sekuntia kestä mutta hurjalta se tuntuu ja näyttää. Pari tämmöistä oli perättäisinä päivinä, mutta nytviikonloppuna ei ollut. Seurataan siis tuleeko näitä nyt vielä ja missä tilanteessa. 

Näönkuntoutuksen kontrollissa näkökenttä taas kivasti laajentunut, joskin oikea puoli edelleen ikäisiään kapeampi, mutta eteenpäin mennään. Lähinäkö oli hiukan huonontunut ja kokeeksi nyt saatiinkin kotiin lasit. Josko se vähentäisi silmien pyörittelyä ja muutenkin silmien seilaamista ja näkökentän selvittelyä. Katsotaan löytyykö apua näistä.

Juniin hurahtanut pikkumies pääsi tänään isosiskon ja äidin kanssa kävelyllä junia katselemaan. Eilen käytiin ostamassa kuopukselle Emmaljungan scooter rattaat ja pitihän niitä käy koeajamassa. Asumme hyvin lähellä (turvallisen matkan päässä kuitenkin) junarataa ja kävelyretkellä niitä kyllä jokusen näkee ohi ajavan. 

Ihailimme ihanaa peltomaisemaa ja syksyn väriä. 

Uni tulikin tänään vähän normaalia aiemmin ja tämän hyödyksi käyttäen sytin kynttilöitä palamaan ja hautauduin jäätelökulhon kanssa sohvan nurkkaan. Huomenna alkaa taas uusi viikko tämän äidin vanhenemisella. Onneksi juhlia voidaan sitten vuoden päästä vasta ;)

Mukavaa alkavaa viikkoa ♡

Syksyn ihmeitä kaikki on vaan

Meille kotitui keskiviikkona kuopuksen uusin apuväline, dallari (tai auto, niinkuin herra itse sitä kutsuu). Kulkee sillä yllättävän hyvin, joskin rohkasua ja apua siinä tarvitsee. Tästä kuitenkin suunta vain eteenpäin. Karhukävelystä innostunut kuopus pelottelee ulkona äitiä, kokeilemalla uutta taitoa pihatielläkin, äiti kun hysteerisenä pelkää pienen naaman osumista kovaan maahan.

Syksyn auringosta innostuneena olemme viihtyneet ulkona suurimman osan päivistä, ja esikoisen päiväunetkaan eivät haittaa iltaa, sillä ulkona viihdytään vähän normaalia myöhempään. 

Tänään leivottiin uunipellillinen leipää ja välipalaa odotellessa sitä täällä tuoksutellaan. Aamun ulkoiltiin naapurin ystävien kanssa lähipuistossa, jonka jälkeen maistui ruoka ja kymmenen unenetsimis minutin jälkeen nukahti nuo kaksi pienintä sänkyihin. Kuopus söpössä kippurassa sängyn nurkkaan, esikoinen käsi äidin kädessä.

Auringon voima ja tämä kodin hiljaisuus pakotti laittamaan kissalle valjaat ja viemään sen takapihalle. Suunnitelmissa oli keittää kahvia ja juoda kupillinen tuoreen leivän kanssa, nauttien samalla tuosta upeasta ilmasta kissan ulkoillessa kiltisti remmin päässä. Blogiakin samalla olisin saanut kirjoitettua. Todellisuus kumminkin kohtasi ajatukset, kissa oli jumiutunut remmin kanssa terassin alle ja sieluni silmillä näin esikoisen krokotiilin kyyneeleet, jollen saisi kissaa sieltä nopeasti pois. Jollain keinolla löysin sisäisen supersankarini ja pelastin kissan (remmi jäi sinne tuhannen solmussa). Kissan sain sisälle ja esikoinen heräsi. Kahvi odottaa edelleen pannussa ja leivänkin syön vasta nälkäsimpien jälkeen. Ajatus tähän kaikkeen piristi kuitenkin. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, joten ehkä voin vain kuvitella kahvin maun ihanassa syyssäässä ♡

Syksy tuo muutenkin muutoksia arkeen. Päivähoitohakemukset on jätetty ja jännätään päätöstä, pääseekö lapset toivomaamme päiväkotiin vai jäisinkö pojan kanssa kotiin omaishoitajuuden toivossa. Johonkin suuntaan kuitenkin.

Tarramonsterin tarratilausta odotellaan ja päiväkotireputkin on jo ostettu. Tossut odottaa käyttäjiään ja talvivaatehankinnatkin on hyvällä mallilla. Vaikka miljoonien voitto ei meidän kohdalle eilen osunutkaan, nukkui lapset viime yön heräämättä ja heräsivät tänään vasta kahdeksan jälkeen, koen saaneeni oman lottovoittoni siinä. Melkein voisin sanoa olevani jopa onnellinen, kaikesta huolimatta ♡

Nauttikaahan lauantain auringosta ♡

Tätä päivää.

"Minkä ikäinen poika on?" Kysyi iloisesti eräs äiti tänä aamuna kerhossa. Pikkumies konttaili tämän äidin tyttären kanssa pitkin lattioita. Vastasin, että kaksi vuotias. Tytön äidin kasvot vakavoituivat ja ehdin selventää, että motorinen kehitys tulee vähän jäljessä. Nainen totesi vähäisen "Ai? Aha." Ja katosi vähin äänin paikalta. En enempää edes jaksanut selventää, ja miksi olisi pitänytkään. Asenne, juuri se asenne tämmöiseen "ei-oppikirja-lapseen" on monilla vähän mietinnän paikka.. Mitä siitä, jos joku ei opi samassa tahdissa? Tai opi välttämättä kaikkea ollenkaan? Kuka sen määrää missä menee kaiken raja? Toiset oppii tanssimaan ja luistelemaan hienosti, toiset hyppäämään mäkeä ja toiset osaa puhua sujuvasti kuutta eri kieltä. Jos joku vaatii perusasian oppimiseen aikaa enemmän kuin joku toinen, miksi jonkun täytyy sitä sen enempää miettiä ja ihmetellä. Jokainen on hyvä jossain. Joku valloittaa hymyllään ja olemuksellaan, vaikkei jalat koskaan kävelemään pääsisi, toinen ihastuttaa taidoillaan vaikkapa soittaa tai maalata, vaikkei koskaan puhua pystyisi. Jokaisesta löytyy varmasti jotain jolla valloittaa. Jokaisella on joku joka välittää ja rakastaa. Jokainen on hyvä juuri sellaisena kuin on. Täydellinen juuri niin. En jaksa välittää, mitä joku ajattelee siitä apuvälinemäärästä mikä meilläkin on, tai siitä että miksei 2v kävele. Varmasti on jotain mitä ajattelija itse ei osaa tehdä. Riittää, että ympärillä on ne joille riittää juuri omaa itsenään. Ne, jotka eivät ihmettele, väheksy tai tuomitse. Muista meidän ei tarvitse välittää.

Meillä on kotona pieni Muumi-fani. Aamulla muistutetaan aamu Muumit telkkarista, päiväunille ja yöunille mennessä osoitetaan pussilakanan jokainen muumi "mm'mi". Muumit telkkarissa,lakanoissa ja nyt vieläpä kainalossa ♡ pieni kuopus ja pieni muumi.

Huomenna aamulla suuntaamme jälleen kokeilemaan ja katsastamaan uutta apuvälinettä. Ihan en ole kärryillä pysynyt, että  mikä tällä kertaa, mutta eiköhän se selviä. Tästä jatkamme reumapolille esikoisen kontrolliin ja toivotaan, ettei mistään tulehduksia löydy. Vointi tytöllä on ollut hyvä ja vaikka liikuntaharrastuksia onkin lisätty (jo ihan kokeilumielessä) ei yöt ole olleet itkusia, vaan pakko jopa myöntää, että meillä on viime aikoina nukuttu paremmin kuin koskaan. Ja nyt koputan puuta, että hyvät unet jatkusi.

Pieni ballerina on baletin suhteen intoa täynnä ja tunnilla opitut temput olisi näytettävä heti eikä malttaisi millään odottaa kotiin saakka. Pieni prinsessa ♡

Muutto koittaa tämän kuun lopulla, mutta kaikkien onneksi muutamme naapurikaksioon. Pihapiiri pysyy samana ja samoin naapurit. Tämä sopii meille vallan hyvin. Ja sitten kun täällä remontti valmis, palaamme takaisin kotiin.

Nyt nukkumaan, jotta aamulla jaksamme suunnata kaupunkiin ja kohti sairalaa.

Rauhallisia unia ♡

Messupäivä

Tämä aamupäivä hurahti Lapsiperhe-messuilla Tampereella. Seura oli mitä parhain, minä ja esikoinen sekä ihana ystävämme T ♡
Lähdimme jo aamusta ja paikan päälle saavuimme hiukan kymmenen jälkeen.
Hiukan oli ehkä jopa pettynyt tämän vuoden messuihin. Viime vuonna oli ihan mukava käydä, mutta nyt tuntui, että kaikki oli ahdettu yhteen pieneen nurkkaan ja valtaosan salista täytti kotiaiheiset messuosiot. Ihmisiä oli kyllä paljon ja saihan siellä uhrattua jokusen tunnin aikaa.. En muista, että viime vuonna noin suppeaksi olisi jäänyt touhu.. Sain sentään kuopukselle ostettua sadehaalarin mukavaan messuhintaan. Ei tarvitse sadekelillä pukea kurahousuja haalarin päälle, suoraan kurahaalari päälle ja ulos leikkiin. Jotain hyödyllistäkin siis.

Kaikenmaailman karvaisia ja mykkiä otuksia siellä liikkui ja ensimmäistä kertaa, ennen niin ujo esikoinen, halaili ja yritti jopa yhden mukanaankin taluttaa joukkoomme. Miina ja Manu olivat kyllä se lyömätön halailukohde, joskin pois lähtiessä esikoinen harmitteli kun eivät ne puhuneet mitään.. "Äiti, miksi ne olivat ihan hiljaa?" Niimpä..

Ambulanssissa lapset saivat hoitaa sairaita pehmoleluja ja oikeat välineet oli käytössä. Esikoinen ei tosin millään olisi näitä hoitoleikkejä halunnut jättää kesken, mutta jäätelön voimalla saatiin lopulta houkuteltua jättämään Nalle ressusta edes kuonon pää näkyviin.

Potkupyöräilyä, lelukojuja, piirrustuksia ja äitille saippuaa. Ihanaa, tuoksuvaa sinistä palasaippuaa. Esikoinen halusi oman palan, pienen punaisen saippuapalan. Äidillä ja tyttärellä on nyt omat saipuanpalansa ♡

Messujen jälkeen ajeltiin vielä Hesburgerin hampurilaiset syömään, ja se jo luvattu jäätelö esikoiselle.

Kotona oltiin ajoissa heti kuopuksen välipalan jälkeen ja ulkoilemaan painuttiinkin loppuillaksi. Ruoka käytiin vain jossain välissä syömässä. Pikkumies oli viettänyt isin kanssa mukavan päivän kahdestaan ja nukkunut jopa kahden tunnin päiväunet.. Nämä kun äitin kanssa on ihan tuntematon käsite.

Ilta sujui mukavasti ulkoillen ja iltapuuron jälkeen ei kauaa tarvinnut unta houkutella ♡ 

Huomenna uusi päivä ja uudet touhut. Josko tuon kerrossängyn turvalaidottaminen valmistuisi lopulta ja voisi luottaa, ettei pienimies sieltä pois tipahtaisi..

Kuopuksen 2v neuvolassa kävimme torstaina. Paino oli juhannuksen takaisesta laskenut 15g, ei paljoa onneksi, mutta väärään suuntaan mennyt kuitenkin. Pituutta nyt huimat 88cm. Pitkä poika ♡ kontrolloidaan painoa parin kuukauden päästä taas..

Nyt kuitenkin eilisten salkkareiden verran rentoutumista ja sitten itsekin nukkumaan.

Lauantai-iltaa! ♡

Onnea 2vuotias ♡

Meidän pieni mies täyttää tänään 2vuotta ♡ Oma erityisen ihana pikku prinssi. Kiipeilee ihan joka paikaan, äiti yrittää juosta perässä, alastulo kun ei vielä ole ihan hallittua. Tukea vasten seisoo jo hienosti ja sohvaa sekä olohuoneen pöytää vasten kävelee kivasti. Apuvälineeksi saadun kärryn kanssakin pikku matka taittuu aina silloin tällöin, mutta raskastahan tuo vielä on. Pikkuhiljaa eteenpäin. Pikkumies syö jo pääosin ihan itse lusikalla, leipäkin menee kunhan sen pilkkoo pieniksi, sormiin sopiviksi paloiksi. Potallakin on käynyt jo pitkään ja kyllähän sinnekin usein asiat tehdään.
Pallot ja autot on poikkeuksetta se ykkösjuttu ja ne sanatkin taipuvat jo varsin mallikkaasti. Paljon sanoja tulee, ja vaikka usea sana ihan samalta kuulostaa kun joku toinen, ymmärtää ainakin äiti mitä ne varmasti tarkoittaa ♡
Kovat äänet pelottaa edelleen, mutta moneen on poika tottunut. Isosisko ja kissa on kivaa seurattavaa, tosin välillä ei  sisko niin kiva olekaan kun ei anna tuhota sen leikkejä.. Äitikin silloin tylsä ja siirtää toisiin puuhiin. Konttaaminen tapahtuu pojan ihan omalla tyylillä tasatahtiin, mutta lujaa sillä pääsee, oltiin ulkona tai sisällä.

Kerrossänkyyn isopieni poika siirtyi viikonloppuna, ja pinnasängyn laidasta siihen tehdään vielä reunaa, jotta turvaliset unet on taattu. Niin kauan kunnon suoja täytyy olla, että oppii varmasti sen alastulon. Tällä hetkellä äiti toimii öisin laitana ja päiväunet menee matkasängyssä. Sisko kun ei päiväunia nuku, niin äiti ei ikävä kyllä pääse turvalaidaksi nukkumaan päivällä..

Syntymäpäiviä juhlittiin jo viikonloppuna sukulaisten,kummien ja ystävien kanssa. 

Tänään saadaan vielä sankarin kummieno avovaimonsa kanssa kylään. Aamulla leivottiin lasten kanssa suklaakakku, jolla saadaan sitten myöhemmin tänään herkutella. Vieraita oli sopivasti ja herkutkin riitti oikein hienosti, vaikka mokkapalat epäonnistui niin täydellisesti, että niistä sai herkutella vain jäteastia.. Noh, olihan niitä muitakin herkkuja onneksi. Sisko oli isona apuna kakun kynttilöiden puhaltamisessa ja lahjojen avaamisessa. Ihanat juhlat ja kiitos siitä vieraille ja itse sankarille. Niin siitä vauvasta tuli yks kaks iso poika. Nyyh. 

Flunssa iski tähän porukkaan heti juhlien päätteksi ja esikoinen kärvisteli pari yötä kurkunpääntulehduksen kanssa ja helpotusta haettiin jokunen kerta ulkoa asti. Onneksi se helpotti ja nyt on enää vuotavia neniä ja roskis täynnä nenäliinapapereita. Pikkumiehen kuuri korvatulehdukseen on päällä vielä parin päivän ajan,mutta vähän epäilen parantumista, kun edelleen haroo korviansa.. 

Huomenna aamusta suunnataan 2v neuvolaan. Painon kehitys jännittää eniten.. Ennen juhannusta on viimeksi katsottu.

Nyt jos kävis vielä raastamassa suklaata, niin saa tämän päivän kahviherkun viimeisteltyä!

Onnea meidän oma 2vuotias ♡

Ai anteeksi, mikä muutto?!?

Pommi... tipahti toissapäivänä niskaan. Meidän tuurilla, kylpyhuoneessa on hometta. Siellä alkaa remontti, pian. Arvatkaa mitä se tarkoittaa meille, muuttoa. Taas. Jälleen. Nyt oli koti, jossa viihtyi. Koti, joka tuntui kodilta. Naapurit, joiden kanssa viihtyy ja jossa on paljon seuraa lapsille. Nyt se kaikki viedään pois. Onneksi tämä on vain väliaikaista, mutta harmittaa se tosissaan silti. Meille oli järjestetty tilapäisasunto keskustasta. Kerrostalo, rappusia. Asunto oli toki iso, mutta sokkeloinen ja sokkeloiden vuoksi ahdas. En edes kylpyhuoneeseen olisi mahtunut suihkuun, jos olisin pesukoneen muuttanut mukana. Saati sitten, että poika olisi mahtunut suihkutuolin kanssa sinne. Ja ne rappuset, jos kuukausi kaupalla joutuisin kantamaan toppavaatteista poikaa ja pahimmillaan reumahoidoista toipuvaa lasta, olisi ilo ja riemu ottaneet pikalähdön Siperiaan. Huumori loppui samantien. Yritin hokea itselleni, että tämä on vain väliaikaista, voi mennä vain kuukausi (pahimmillaan liian monta), kunnes vuokrantanja muisti, että yksi rivitalokaksio olisi vapaana. Sinne siis. Poikien kummien vanha asunto. Tuttu ainakin. Sielläkin ahdasta suihkutuolin ja potan kanssa olisi, mutta huomattavasti enemmän tilaa kuin edellisessä. Sinne siis. Odotan avaimia, ja toivon, että remontti täällä kestää vain hetken ja pääsemme pian takaisin kotiin.

Esikoinen aloitti baletin taas kesän tauon jälkeen viime tiistaina. Iloa ja riemua täynnä, kun tunnin jälkeen tohkeissaan esitti opittuja liikkeitä ja tanssia. Seuraavana päivänä tuo kaikki kostautui. Lonkkia särki, jalkoja särki. Kipulääke otettiin pari tuntia aiemmin ja sai illan oltua ja yön nukuttua. Tänään alkoi hieman iltaa kohti särkeä, mutta huomattavasti vähemmän. Toivottavasti haaveet baletista ei kaadu tähän. Ensi viikolla kokeillaan uudestaan, jos samat itkut taas, sitten täytyy jo miettiä jatkoa. En halua, että kipuilee joka kerran jälkeen.

Pikkuhiljaa arki alkaa normalisoitua, ja isin pois muutto alkaa olla osa normaalia päivää. Lopulta aika nopeasti tämä helpottui. Isi on toki käynyt päivittäin, mutta suurimmat kiukut annetaan isille. Luonnollisesti.

Pikkumies kiukkuaa yöt muutenkin, viimeisten poskihampaiden tulo kiukuttaa päivällä ja valvottaa yöllä. Ruokakin takkuaa, mutta särkylääke vähentää yöheräilyt puoleen.

Ja viikonloppuna juhlitaan. Meidän kuopusta, pientä miestä, joka ensi viikolla saavuttaa 2vuoden iän. Äitin vauva, iso poika jo. ♡

Nyt ehtii juhlat pitää vielä täällä kotona, ennen evakkoon lähtöä. Huomenna siis tiedossa kakun leipomista ja siivoamista. 

Tänään saatiin viettää aamupäivä ystävien kanssa. Ja iltakin meni mukavasti ulkosalla. Haalarit saa jo laittaa päälle, kylmä tuuli käy pian pieniin sormiin ja niskaan. Onhan tätä syksyä jo odotettukin. Nautitaan siitä ja pimevistä illoista ♡

Arki, jonka jälkeen viikonloppu

Isin poismuutto vaikuttaa isosti päiviin, esikoiselle kaikkein vaikeinta. Uhma ja kiukku on vain kasvava asia, mutta kyllä tästä selvitään. Kyyneleet useaan kertaan päivässä on jo tuttu näky ja korvatkin ovat useimmiten vain kaunis koriste.. Kuopus, joka alkuun ei vaikuttanut edes huomaavan, on nyt ollut myös kovin herkillä. Pinna on lyhyt ja moni asia itkettää oikeasti. Parhaani teen, jotta aurinkokin taas paistaisi. Onneksi pihapiiri on täynnä samanikäistä seuraa, jokauselle. Sujuu ne illatkin mukavammin, vaikka nukkumaanmeno on nyt venähtänyt tunnilla (ainakin). Korvaamaton tuki ja turva, arjen tsemppari on ollut ystävät. Kiitollinen heistä.

EEG:n tulokset saatiin, ne olivat täysin normaalit. Jotenkin tätä osasin odottaa, mutta seurataan nyt tuleeko kohtauksia lisää. Toistaiseksi edelleen ovat poissa pysyneet. Viime päivien ajan kieroon katsominen ja silmien pyörittely on ollut huomattavasti läsnä, mutta onneksi ensi kuussa on aika näönkuntoutuksen puolelle..

Eilen haettiin uusi apuväline jälleen, tukeva taaperokärry (kärri). Yllättävän hienosti pikkumies on sillä jo eteenpäin kulkenut, joskin raskasta se on eikä pitkää matkaa tauotta jaksa. Mutta hiljaa hyvä tulee. Kärryn kyytiinkin mahtuu hienosti ja siellä on hyvä levähtää.

Kovin on tukeva tuki, eikä kippaa yhtään vaikka vasten täydellä voimalla seisomaan nouseekin. Oiva apu meidän päiviin, josko sitä kävelyä nyt alkaisi harjoitella.

 Siihen kun nyt on hirmuinen mielenkiinto ja halu niin ajankohta tälle oli täysi kymppi.

Kissavauva viihtyy meillä hienosti, ja niin lasten antaa silittää ja esikoisen sylissä ja kanneltavana viihtyy yllättävä  hyvin.

Tokihan kissa on aina kissa, eikä vahtimatta voi jättää. Lapsien täytyy oppia varomaan kissaa ja antamaan tälle rauha syömiseen ja nukkumiseen. Välillä pakko rauhoittaa tilanetta kun kissa juoksee sohvan taa piiloon kiljuvaa ihailijalaumaa. Paikkansa tuo on kuitenkin löytänyt ja oppinut.

Esikoinen aloitti taas kesätauon jälkeen kerhon ja nauttinut on kovasti kun on saman ikäisiä kavereita paljon. Niin seurankipeä tyttö on, että tiedän päiväkodin olevan hyvä paikka!

Huomenna menen esikoisen kanssa Me&I kutsuille ja sunnuntaina pidän vielä omatkin. Ompahan puuhaa viikonlopuksi. Nyt aion pysyä maltillisena tilaamisen kanssa, mutta muutama pakko ostos sieltä tulee. Neiti saa päättää omansa sitten huomenna.

Mukavaa viikonloppua ♡